Tuossa alempana kerroin kuinka osittain jo hajalla olevaa viis.hammasta ei voitu poistaa kipujen vuoksi. (Väliaikainen paikka irtosi useampi viikko sitten.) Sain antibioottia viime maanantaina ja olen sitä nyt syönyt. Lääkäri sanoi että kipu helpottaa kun tulehdus paranee. Olikin ollut järkyttävät säryt tässä viikko sitten.
Mutta osaisikohan joku sanoa että pitäisikö sen säryn helpottaa kokonaan, vaiko vain tälle tasolle mille olen päätynyt että on jatkuva "ikävä tunne" siinä hampaassa; haaleakin vesi vihlaisee ja vaikkapa tuuli jos pitää suutansa auki... Yöllä kun asettuu vaakasuoraan niin alkaa heti lievä särky, ja päivälläkin välillä särkee. Ei tosin niin paljoa että viitsisin ottaa Panacodia.
Pelkään koko ajan hysteerisesti että kipu pahenee taas asteelle "saisinpa kuulan kallooni".
Kuten kerroin aiemmin, toinen lääkäri laittoi minut anestesiahoitojonoon ja pelotteli että voi mennä puoli vuotta jonossa.
Pelkään että jos syön koko ajan särkylääkkeitä saan vatsahaavan (katarria kumminkin ollut joskus tosi pahaakin), syövän, ja nirrikin lähtee... Yritänkin siis olla ilman troppia (joka ei enää edes auttanut kun kipu oli kovimmillaan!!!)
Mutta pelottaa. Särkeekö aina vaan koko tämän puoli vuotta? Mitä jos särkylääke ei auta? Tai jos se auttaa, mutta ei todellakaan ole hyväksi jatkuvasti syödä?
Yksityiselle ei ole varaa lähteä.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, että hammas on siis kertakaikkiaan aivan paskana eli auki, juuri aivan paljaana. Voiko siinä olla ollenkaan kivuttomia kausia?
Mutta osaisikohan joku sanoa että pitäisikö sen säryn helpottaa kokonaan, vaiko vain tälle tasolle mille olen päätynyt että on jatkuva "ikävä tunne" siinä hampaassa; haaleakin vesi vihlaisee ja vaikkapa tuuli jos pitää suutansa auki... Yöllä kun asettuu vaakasuoraan niin alkaa heti lievä särky, ja päivälläkin välillä särkee. Ei tosin niin paljoa että viitsisin ottaa Panacodia.
Pelkään koko ajan hysteerisesti että kipu pahenee taas asteelle "saisinpa kuulan kallooni".
Kuten kerroin aiemmin, toinen lääkäri laittoi minut anestesiahoitojonoon ja pelotteli että voi mennä puoli vuotta jonossa.
Pelkään että jos syön koko ajan särkylääkkeitä saan vatsahaavan (katarria kumminkin ollut joskus tosi pahaakin), syövän, ja nirrikin lähtee... Yritänkin siis olla ilman troppia (joka ei enää edes auttanut kun kipu oli kovimmillaan!!!)
Mutta pelottaa. Särkeekö aina vaan koko tämän puoli vuotta? Mitä jos särkylääke ei auta? Tai jos se auttaa, mutta ei todellakaan ole hyväksi jatkuvasti syödä?
Yksityiselle ei ole varaa lähteä.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, että hammas on siis kertakaikkiaan aivan paskana eli auki, juuri aivan paljaana. Voiko siinä olla ollenkaan kivuttomia kausia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sitä koko ajan särkee, mene kunnalliseen päivystykseen. Kyllä ainakin siellä rupeavat tosi toimiin. Ei ne idiootteja ole, etteivät hoitaisi jos koko ajan jomottaa.
Jos oot kaupungista jossa on hammasklinikka, siellä ottavat hoitoon heti sedaatiossa, nukutuksessa tms. rauhoittava homma. Ei ne kenenkään kipuja pidä jatkuvasti yllä turhasta.
Jos eivät nämä elimet anna hoitoa, niin ei sitten ole niin akuutti tilannekaan! Apua saa hammassärkyihinkin ja hoidetaankin, kun sitä apua haetaan oikeesta paikasta, siis vaikkapa sairaalasta!
Tässä on nyt ongelmana se että olen jonossa sedaatiossa tehtäviin poistoihin ja lääkäri pelotteli että voi mennä puolikin vuotta. Mistä minä tiedän mätäneekö minulta kenties koko leuka siihen mennessä?
Tapauksessani, että potilas ei kestä mitään toimenpiteitä "elävältä" koska kaikki sattuu, ei näemmä voida tehdä mitään muuta kuin lykätä lääkkeitä jotka eivät auta, ja jäädä odottamaan tumput suorana. Ei kai tämä kenenkään vika ole, mutta pistää niin kiukuttamaan.
Kaikki alkoi viime syksynä kun alkoi särkeä tätä viis.hammasta ja menin silloisen kotikaupunkini ensiapuun. Sanoivat että he eivät tee poistoja lainkaan, ja porasivat ja laittoivat väliaikaisen paikan. Sattui kuin tapettavaa se poraus (2 puudutuspiikkiä).
Nyt kun paikka irtosi kävin ensin päivystyksessä, mistä sain vain lääkkeitä, ja sitten yritettiin toisessa toimipisteessä (koska asun nyt toisaalla) poistoa. Sattui taas kuin pistettävää sikaa (5 puudutuspiikkiä).
Tämän vuoksi jouduin jonoon, koska minulla ei ole varaa yksityiselle puolelle. Mitkään toimenpiteet tuskin tulevat kyseeseen jos alan kirkua kuin kidutuksen kourissa jos vain jotain yritetäänkin (sattuu meinaan tosi kovaa, en minä pikkuasiasta ala vinkua), eli tämä nukutuksessa tapahtuva remontti on ainoa järkevä vaihtoehto.
Se vaan pelottaa että pitääkö tässä koko leuan mädäntyä ennen kuin mitään tapahtuu. Haluaisin kuulla onko kukaan koskaan ollut vastaavassa tilanteessa (ja selvinnyt pahemmitta paiseitta, ilman että karies syö jo leukaluunkin tms. hirveää) kun joutuu "avoimen" hampaan kanssa kitumaan kuukausikaupalla???
Ja minkä perkeleen takia lykätään sitä Panacodia jos se ei kerta auta? Lääkäri väitti pokkana että kunhan antibiotit vaikuttavat, kipu heltyy, mutta tarkoittiko se sitten että siedettävälle silloin tällöin vihloo -asteella vai mitä että.
Luulen että jos koko kesä uhkaa mennä pilalle menen ainakin kyselemään parempia troppeja päivystyksestä. Sinnekään vaan ei voi tosin mennä kuin arkena välillä 8 - 20, kun ei ole varaa maksaa vapaa-aikojen päivystysmaksuja vielä siihen päälle että olen jo koko vuoden käynnit maksanut. Eikä nämä lääkkeetkään ilmaisia ole...
Mulla oli hammas niin huonossa kunnossa, että siitä ei ollut käytännössä muuta jäljellä, kuin juuri. Jossain vaiheessa kipu loppui pitkäksi aikaa. Kyllä se sitten taas alkoi uudelleen myöhemmin. Poistettiin sellaisessa vaiheessa, jolloin ei ollut särkyä. Antibioottia en sen hampaan takia koskaan syönyt.
Toinen parempi kuntoinen hammas poistettiin tulehduksen ollessa päällä ja puudutus ei tehonnut vaikka laitettiin kuinka paljon ja lisäiltiinkin monta kertaa kesken poiston. Lopulta, kun hammas oli poitettu olin melkein pyöryötyä puudutusaineessa olevan adrenaliinin vaikutuksesta ja varmaankin jännityksen loputtua.
Arvelinkin että enhän voi millään olla ainoa lajiani jolle on käynyt näin että tulehdus haittaa puudutusta.
Nimittäin luin tänään yhdestä lääkärikirjasta että tulehtunut kudos ei puudu, siinä sanottiin että semmoisen kanssa pitäisi käyttää "letkupuudutusta", mutta en tiedä sitten että mikä piru se on.
Toivon ja rukoilen oikein varpaatkin ristissä että ei tule mitään helvetillistä kipua ennenkuin pääsen "puukotettavaksi". Eikä mielellään myöskään mitään märkäpesäkkeitä, joissa kuulema lekurikirjan mukaan on jo nirrin lähtökin lähellä.
Minä varmaan pyörtyisin ihan pelkkään kipuun, jos väkisin revittäisiin ilman kivunlievitystä mikä hyvänsä osa irti tai auki...
En kyllä enää ihmettele lääkärien himoa poistella niitä viisureita hyvän sään aikana. Niitä on vaikea pitää puhtaana, kun sijaitsevat niin kaukana kidassa, ja sitten ne menee rikki ja sitten... on vitsit vähissä.
Mulla on ollut märkäpesäkkeetkin ja hengissä ollaan. antibiootti tehoaa niihinkin. Joudutaan tosin sitten leikkaan pois ne pesäkkeet, ettei uusiutuisi.
Kouluhammaslääkäri ei ottanut asiaa aikoinaan vakavasti, ajoi suorastaan ulos vastaanotolta, kun menin kipua valittaan.
Hampaassa ei ollut minkäänlaista ulkoista vauriota ei reikää eikä ientulehdustakaan, ei uskonut että voisi kipua olla. Olin silloin 15v. ihan terveet hampaat, varmaan tää vaikutti ettei ottanut tosissaan kipua.
Seurauksena märkäpesäkkeet kahteen hampaaseen ja naamataulu täysin turvonneenna suostui vasta ottamaan kontrolliin, kun menin. Ei tarvinnut kuin oven aukaista, niin heti pääsi, kun näki tuloksen.
Niin tosta letkupuudutuksesta, se on nimeltään johtopuudutus jos tieto nyt edes helpottaa. Ei muuten silläkään välttämättä puudu, mulla vuosi sitten oma lekuri puudutti reiän paikkausta varten, ei tulehdusta vain reikä, eikä piru vie saanut puutumaan edes johtopuudutuksella. Liekö neula osui kuitenkin väärään paikkaan! Perhana kun sattui!
Helpottaa ainakin vähän tietää että on sitä henkiinkin jääneitä... Olen itse niin pelokas että alan jo keksiä oireita kohta päästänikin, aamullakin taas kyttäsin että onko kainalossa suurentuneita imusolmukkeita kun tuntui niin kummalta se kainalo. (On tosin tullut uitua paljon, ehkä joku lihasjuttu.)
Kouluhammaslääkäristä voisin itsekin sanoa yhtä sun toista. Semmoisella kun kävin aikoinaan 70/80-luvulla, ja oli yksi hemmetin kireä ja äkäinen äijä. Senpä takia vissiin jäikin sen verran inho mokomia lääkäreitä kohtaan, ettei tullut kontrolleissa käytyä vuosikausiin.
Se lääkäri mutisi kerran jotain kun olin jo yläasteella, että vieläkin yläpurenta. Eipä sitten sanonut mitään että pitäisi tuet laittaa tai jotain, enkä minä tyhmä lapsi tiennyt semmoisia itse kysellä. Kai se minua vihasi kun olin sitä kuulema purrut sormeen joskus alle 5-vuotiaana varmaan, että antoi minun jäädä ylipurijaksi. Sama kai se, kun en ole malli, miten hampaat suussa makaa.
Valitettavasti niin kauan kuin kivun ja tulehduksen aiheuttaja on suussasi. Oireet palaavat aina, kun bakteerien määrä lisääntyy. Jos hampaassa on vielä elävää kudosta, se reagoi tietysti ärsykkeiden (kylmä) osuessa siihen.
Kyllä joka päivä huomaa että sairas on hammas. Kuulostaa kyllä hassulta "elävä kudos"... Mutta tosiaan joo, ei kai se kuollut kudos vaivaisi.
Joka ikinen yö jomotus heti kun levolle käy. Ei sellainen etteikö unta saisi, mutta kieltämättä tympii. Välillä päivisin pystyy unohtamaan koko asian jos on jotain todella kiinnostavaa mihin keskittyä, mutta kyllä sitten aina välillä vihlaisu, pari illan mittaan noin niinkuin huvikseen, ja jos ei mitään muuta niin vähintään sellainen "puristava" tunne kuin joku pitelisi hampaasta kiinni ja kiskoisi sitä toiseen suuntaan kuin itse olen menossa...
No, olipa siinä taas päiväkirjaa kerrakseen, mutta kun hatuttaa.
Hoitakaa te säryttömät viis.hampaanne HITTOON ennenkuin olette vastaavassa tilanteessa... Tai älkää ainakaan lääkitkö vuosikausia yskää karamelleilla (eukalyptus-menthol).