Persujen vaalivalvojaisissa oli hautajaistunnelma.

monttuun vaan ja aamenet perään 👎 ☠️

PurraPersut tekivät itsensä kansan viholliseksi Orpon julmien leikkausten toteuttajana.

Oli iloisiakin vaalivalvojaisia: SDP, VASEMMISTO, VIHREÄT 😀😀😀

Persulla on vallanhimo niin suuri ettei ne ymmärrä että noutaja tulee seuraavissa Eduskuntavaaleissa.

Parempi olisi hajottaa Hallitus ja koittaa saada oppositiosta vauhtia uusilla johtohahmoilla.

Nykyiset ovat ryvettyneet ja ihmiset inhoaa teitä kaikkia kansanedustajia ja ministereitä.

Persut hajoaa ja osa perustaa uuden puolueen.

Eikö se ole persujen hallitustaipaleen pakollinen välietappi.

Odotan mielenkiinnolla persujen kesäkuun puoluekokousta. Suurta viihdettä tiedossa!
Tuleeko ihan väkivaltaviihdettä? Hakeeko Halla-aho nyt sen pistoolin yläkerrasta?

Persujen hautajaisista puuttui pappi Arto Luukkanen.

Olisi voinut siunata persupuolueen haudan lepoon.

Kimmo Sasin maallinen matka päättyi 73 vuoden iässä.
Hänestä jäi kuva osaavana ja hyväntahtoisena ihmisenä.

Kun kuulin tuon uutisen, muistui mieleeni paikka missä kohtasin hänet viimeksi. Se oli uudemmassa eduskunnan rakennuksessa, lisärakennuksessa Mannerheimintiellä, hississä. Mies oli tapansa mukaan reippaan ja urheilullisen oloinen, puheliaskin. Vaihdoimme muutamia ajatuksia siinä. Hissimatka oli lyhyt, mutta hän näytti elämäänsä tyytyväiseltä, hymyilevältä ja aktiiviselta.

Kuultuani, että hän lähti tänään pois keskuudestamme, mietin, että vaikka nuorena tuntuisikin, että Jumalaa jonkun kannattaa pilkata ja uskoa ja uskovia jopa häpäistä, tulee jokaiselle ennemmin tai myöhemmin päivä, jonka jälkeen hänen päiviensä aika sulkee monia merkityksellisiä portteja. Se, onko tullut kunnioitetuksi Jumalan totuuksia, ratkaisee sen, kumpaan Raamatun ilmestyskirjan kuvaamaan ryhmään on matkalla.
Korkein ja viisain älykkyys tulee esille siinä, että ottaa tuon huomioon etsiessään elämänsä tarkeimpiä ja merkityksellisimpiä merkityksiä ja totuuksia.

Mutta kuolema on läsnä kaikessa luopumisessa. Luopumisessa lapsista, puolisosta, isästä ja äidistä, sisruksista, ystävistä, itselle tärkeistä arvoista, uskosta, toivosta, armosta ja totuudesta jne. Myös luopuminen muistoista, tuntemuksista, rakkaudesta, elinympäristöstä, juuristaan, kulttuuristaan, perheyhteydestä, rakkaistaan, haaveistaan, mahdollisuuksistaan, terveydestään, kauneudestaan jne. Jopa kesän lehdistä, kukista, lämmöstä ja auringonvalosta syksyisin. Hiljaisuudessa eloisan tapahtuman päätyttyä. Kuoleman jälkeen on jäljellä tyhjä tila, kaipaus, ehkä halu korjata joskus särkynyttä jne. Mutta se mahdollisuus on ylpeydellä ja kopeudella, ehkä vihallakin sivuutettu.

Kun on matkustellut erilaisissa ympäristöissä ja paikoissa, tapahtumissa ja kulttuureissa, harrastanut monia asioita ja tavannut paljon monenlaisia ihmisiä, kieliä ja ilmiöitä, tunteita ym., eräänlainen pikku kuolema on aina läsnä kun sanoo hyvästit koetuille, nähdylle, kuullulle ja tuntemuksille lopullisesti.

Kaipuu menneeseen koettuun ja elettyyn, menetettyihin läheisiin ja rakkaisiin ihmisiin ja paikkoihin seuraa ehkä jokaista ihmistä aina fyysiseen kuolemaan saakka.
Jeesuskin sanoi olevansa omiensa keskuudessa maailman loppuun saakka.

Itsellänikin muistuu mieleen hyvin monia muistoja ihmisistä ja ympäristöistä ja tapahtumista lapsuudesta saakka. Itse muistan paljon kauniita, arvokkaita ja lämpimiä muistoja ja kohtaamisia. Muutamia on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet minulle niin merkityksellisiä ja rakkaita, että niistä luopuminen on ollut kuin kuolema olisi kohdannut.
En nyt niitä ala kertomaan. Ehkä kaikkein vaikeimpia on ollut kun on havainnut, että ystäväksi luulemani olikin Juudas, Juudas Iskariotin tapaan.

Mutta saamani rakkaus, hyväksyminen ja arvostaminen on ollut uskon elämässä ja ihmissuhteissa evankeliumin kanssa kantava voima. Jos joku muistelee pahalla, olen siitä pahoillani. Joskus on käynyt sellaisiakin tapauksia, että hyvää tarkoittavat asiat ovatkin näyttäytyneet toiselle pahana. Tein esim. joskus kolmea työtä ja opiskelin samaan aikaan, jotta perheeni saisi hyvän elämän. Kun Jumala oli päättänyt suoda perheellemme monia pienokaisia. Silloin iski sairaus ja painokin tippui 85:stä 59 kiloon. Enää ei mennyt 44 leukaa, 100 metriä 12 sekuntiin ja kymmenen kilometriä… Se oli juuri sitä aikaa… Se sairaus kesti noin kymmenen vuotta. Tuona aikana kuoleman uhka oli todellinen lääkärin mukaan joka päivä. Uskon niin, että Ps:n Riikka Purra on myös kokenut samoja tunteita nyt vaalien jälkeen. Riikka hei, tulkinta toisen elämästä voi joskus pettää ja tuoda murhetta, joita sinäkään et tiennyt aiheuttavasi. Siksi syvälliset keskustelut voivat avata ymmärrystä sielläkin, missä ”lyhytpäisemmästi” luullaan asioita, tekoja ja ilmiöitä todeksi toisen vahingoksi ja stigmaksi, joka sulkee pois yhteiskunnallisen osallisuuden ja ystävyyden.

Nyt kaipaan perhettäni, jonka Jumala minulle antoi. Kaipaan kalastus- ja metsästysmuistoja ja saunailtoja lapissa mökillä ystävien kanssa yhdessä. Laskettelu- ja hiihtoreissuja. Kahlaamista paksussa lumessa. Istumista ja kuuntelemista ja laulamista rakkaiden uskonystävien seurassa, vanhoja ja nuoria läheisiä, joiden kanssa on elämää niin arjessa kuin juhlassa eletty. Kaipaan myös ilta-auringon säteiden sävyttämiä hetkiä nuoruudessa järvien ja meren rantamilla sekä Suomessa, että ulkomailla. Hillareissuja, malminetsintäreissuja, metsätöitä, heinäntekoa … Kaipaan myös niitä hetkiä Odessassa kun istuin ystävien kanssa satamakahvilassa ja yksinkin aurinkoisena kesäpäivänä Odessan keskuspuistokahvilassa herkullisen pullan ja Cafe Americana -kahvikupposen ääressä. Kaukana kavala maailma. Deribassovskaya kadun piazzalla katselin kuinka kissa vieraili auki jätetystä ovesta kirjakaupassa… Gogol? (ukrainalainen kauhukirjailija) ja kuinka maakotka lensi kauppakeskus Europan ikkunaan ja elvyttelimme sitä…

Kaikki päättynyt on kuin pieni tai suuri kuolema. Mutta Jeesus Kristus on ikuisen elämän, armon ja totuuden tienä ja evankeliumin lähteenä meidän muiden kompastelevallakin matkalla tässä ajassa.

Tänään kiirastorstaina rukoilen, että Jumala johdattaisi minulle ajallisesti läheiset ja lähimmäiset löytämään uskon tielle takaisin. Illalla kuuntelin saarnapuheen Helsingistä. Rakas pappisveli puhui oikein. Kuuntelin myös tilaisuudessa laulettuja pääsiäisajan virsiä ja lauluja. Yksi niistä oli virsi: ”Rakkauden, armon lähde, Jeesus ompi pohjaton…” Siinä virressä kun joskus soitan sitä kotona flyygelillä ja mielessäni laulan sen sanat, tunnelma Jumalan armovaltakunnan säilymisestä ja sanoman iankaikkisesta pysymisestä turvana on puhutteleva ja luo onnen tunnetta sekä luottamusta hyvään Jumalaan.

Soi kunniaksi luojan (virsi 462) ”…Hän onneen meidät ohjaa. Myös aikaan vaikeaan…” (”…Jos joutuu johdantaan…”)
Lähden nyt matkalle ja pääsette minusta eroon ehkä toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Onnea myös teidän matkallenne kohti päämääriänne! Yli 15 vuotta olenkin ollut seurassanne täällä. Ilossa ja murheessa!

Persut on menneen talven lumia jo. Ei tuosta enää nousta, varsinkaan kun siellä ei ole mitään ymmärrystä korjata suuntaa.

Onko persuilla oman puolueen ristinsaattokulkue, eli hautajaissaattokulkue pääsiäisenä?

Samat promillemäärät on persuilla päissään pääsiäisenä, kuin vaaleissa prosentteja saivat.

Miksi SDP ei potkaissut puoluettaan monttuun, kun hävisivät ek-vaalit ja pj kusetti kansaa mennen tullen?

5% puolueen synnnytystuska oli kivuliasta nähtävää.

Miksi demut jatkoivat puolueena pressavaalien jälkeen?

Pappi Arto Luukkanen olisi oikea mies siunaamaan persupuolueen haudan lepoon.

Olisiko olla pissisten bileet kuten vihervassuilla?

Vainaja oli läsnä 😅