Haluaisin kuulla analyysianne siitä, kuinka suhtaudutte *omaan* sukupuoleenne jatkumolla ylpeä - ei-ylpeä (mikä ylpeyden vastakohta sitten onkaan...). Olisin kiinnostunut myös perusteluista.
Asia jäi eilen vaivaamaan minua, kun kommentoin jotain muuta keskustelua, jossa feministin yhtenä määritelmänä pidettiin henkilöä (naista?), joka on ylpeä naiseudesta(an), tai jotain sinne päin (anteeksi jos muistelen väärin, en nyt tarkista asiaa...).
Asia jäi eilen vaivaamaan minua, kun kommentoin jotain muuta keskustelua, jossa feministin yhtenä määritelmänä pidettiin henkilöä (naista?), joka on ylpeä naiseudesta(an), tai jotain sinne päin (anteeksi jos muistelen väärin, en nyt tarkista asiaa...).
Vastaukset 21
Vanhimmat
..olen jokseenkin tyytyväinen kokonaisuuteeni, ei sukupuoli siinä mitään erityistä osaa esitä, keho on suorituskykyinen samoin pääkin pelaa suhteellisen mukavasti..
..jos sukupuoli esittäisi jotakin osaa, niin yhtä hyvin voisin ryhtyä palvomaan oikeaa kättäni, koska se on hieman voimakkaampi kuin vasen käsi, mutta yhtä lailla sitten taas vasempaa jalkaani, joka on voimakkaampi kuin oikea jalkani..
..koska olen itseeni jokseenkin tyytyväinen, ei ole myöskään tarvetta etsiä vaihtoehtoja, ja muistaakseni tuolla aikaisemmassa testissänikin sain tuloksen sukupuolineutraali..
Olen ylpeä sukupuolestani. Suhtaudun muihin naisiin tasa-arvoisesi ja kunnioittaen. Tokikaan kaikkia naisten tekemisiä en kunnioita, enkä kaikki heidän ajatuksiaan allekirjoita. En siis arvosta naista vain naiseuden vuoksi, vaikka sellainen yleiskunnioitus on ja oletus, että naiset ovat suhteellisen kunnioitettavia, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä on myös oma kokemukseni naisista.
Myös vaikeissa olosuhteissa olevia naisia säälin aidosti ja haluan tehdä työtä heidän asemansa parantamiseksi. Tulen naisten kanssa myös paremmin toimeen kuin miesten noin yleisesti ottaen ja koen naiset itselleni läheisemmäksi sukupuoleksi.
Olet täällä vain iskemässä naisia...
Nyt sinä olet keksinyt tämän leikkin! ;) Tästä onkin jo muutama kuukausi, kun tätä leikittiin viimeksi tällä palstalla. No onko kivaa? Punainen hiekkalapio vai sininen?
Yritätkö selittää, että ottaisit sänkyysi mieluummin miehen kuin naisen????? Älä, älä, älä...
Itse asiassa uskon kyllä, ettää Jörinä on ihan heteroseksuaali, tietyssä mielessä.
Olen hänen kommentointiaan seurattuani saanut sellaisen kuvan, että hänelle kelpaa hyvin 'mies'. Eli sellainen maripaitainen mamselli sivari ja tyynysodan veteraani.
Itsetietoista miestä hän muiden feministien tapaan pitää jollakin tapaa naiseutensa kieltäneenä ja kärsivänä ihmisenä.
Kaikki eivät ymmärrä miten kivaa on loppujen lopuksi olla mies.
...ja olutta päälle.
että pillun perässä se täällä juoksee kuten oravatkin...
Sinulla sitten vissiin on tuo flaksi käynyt hiukka heikommin....
Kaippa sitä pimppaa täältäkin irtoaisi jos oikein jaksaisi yrittää, en epäile ollenkaan. Ihan mukavasti sitä onkin yleensä piisannut.
Nykyään alkaa vaan ikää ja ylipainoa olla sen verran, että ajatus seksistä on enämpi teoreettinen.
Sanoisinpa jopa, että kyllähän plikkoja tulee vielä nauratettua, evvaan millään muista, että miksi...
pyörit pelkästään femakko palstalla, ellet sitten pillun perässä? Ja sympatiseeraatkin usein femakkoja...
Sinet ole selkeestikään oivaltanut palstan huomattavaa viihdearvoa.
Tämähän voittaa Kummelinkin mennen tullen...
"Miksi sitten pyörit pelkästään femakko palstalla"
- Erehdyin joskus tuonne käsittämättömille saastapalstoille nimeltään "Rasisimi" ja "Maahanmuuttajat". Kyllä se Kurre Orava sielläkin viisauksiaan jakoi. Sen jälkeen en ole tuntenut tarvetta ottaa kantaa hänen puheisiinsa, sen verran maailmasta vieraantunutta säälittävää paskaa jauhaa siellä(kin).
Ensinnäkin, miten voisi tuntea erityistä ylpeyttä jostain sellaisesta jonka hankkimiseen itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa?
Muutenkaa en ymmärrä miksi minun pitäisi samaistua johon mystiseen kollektiiviseen mieheen.
Ylpeä toki olen siitä mitä olen saavuttanut ja osasta siitäkin mitä olen tehnyt, en toki kaikesta.
Jos olisin kollektiivisesti ylpeä miehestä, niin pitäisikö minun olla ylpeä siitä, että kuulun samaan viiteryhmään kuin vaimonhakkaajat, pedofiilit, rasikaajat ja muu ihmiskunnan tarpeeton jäännös, ns. roska joka joutaisi taluttaa kaasukammioon vaikeuttamasta muiden miesten elämää.
Siitä miehestä voisinkin olla ylpeä joka jyräisi vasemmistolaiset ja varasmti osan feministeistäkin ja saisi voimaan kuolemantuomion edellämainituille rikollisille.
K. Orava:
"Miten voisin tuntea erityistä ylpeyttä jostain sellaisesta, jonka hankkimiseen itselläni ei ole ollut osaa eikä arpaa?"
No siksi juuri kysyin. Jotkut kokevat ylpeyttä sukupuolestaan, jotkut eivät. Minua kiinnostaa tietää, millä perusteella ylpeyttä koetaan tai ei koeta. Satun muuten olemaan tuosta ensimmäisesta lainatusta asiasta kanssasi jokseenkin samoilla linjoilla (tosin sukupuolen tuottamiseen omalla kohdalla, KUINKA on nainen tai mies voi kai olla osa ja arpa? Ei taida olla tämän keskustelun paikka...)
Orava:
"Muutenkaan en ymmärrä miksi minun pitäisi samaistua johonkin mystiseen kollektiiviseen mieheen."
Eipä sinulta kukaan varmaan edellytä samastumista. Kunhan kyselin. Tosin itse ajattelen, että samastuminen ei ole sama asia kuin ylpeyden tunteminen.
Ihmisen tulisi olla ylpeä enemmänkin olemassa olostaan kuin saavutuksistaan. Nimittäin jos on vaikka vammainen, eikä kykene saavutuksiin, niin silloinko pitäisi tuntea itsensä arvottomana tai ainakin sellaisena, josta ei voi olla terveellä tavalla ylpeä.
(Saavutuksistaan ja onnistumisistaan tyytyväisyys ja ilo ovat vähän eri asioita.)
Pointtia tuossa. Tosin saavutuksiakin voi olla monenlaisia, myös sellaisia, jotka ovat mahdollisia vammaisille - itse pidän omana suurena saavutuksenani vaikka sitä, että olen onnistunut keräämään itselleni mukavan ystäväpiirin.
Edelleen mietin ylpeyttä olemassaolosta ja sukupuolesta, ja mikä niiden ero on...
Siis että olenko ylpeä ollessani nainen? Vaiko olenko ylpeä sukupuoleni edustajista yleensä?
No, en tiedä mitä erityistä ylpeilyn aihetta naisena olemisessa on. Tai siis en itse ole kokenut 'paremmuutta' naisena esim. suhteessa miehiin. Jotkut asiat on naisille hankalampaa ja toiset taas miehille. Molemmilla olisi opittavaa toisiltaan.
Naissukupuoleen yleensä pätee minun arvostuksissa sama kuin edellisessä. On naisia, joiden käytöstä suorastaan häpeän ja toisaalta on miehiä, joita kunnioitan äärettömän paljon. Ratkaisevaa ei ole sukupuoli, vaan se, millaisa he ovat ihmisinä. Eletty elämä, arjen karuus ja siitä selviäminen on syvää ja kaunista. Tunnen pari tällaista miestä, jotka ovat tuollaisia hiljaisia arjen sankareita. Haluan heille vain parasta, he ovat rakkaita ystäviä, joita haluan varjella mm. typeriltä naisilta.
Ei kaikkea kannata pohtia. Syntymässä on meille annettu ominaisuuksia, jotka on otettava vastaan ja joiden kanssa on elettävä. Biologinen sukupuoli ei ole ongelma, ellei siitä tehdä väkisin ongelmaa. Kaikissa ihmisissä on ominaisuuksia joita tavataan myös vastakkaisessa sukupuolessa, ja siihenkin on tyydyttävä. Mies voi osoittaa "naisellista" tunteellisuutta ja nainen "miehistä" älyä, jos halpaan psykologiaan uskomme. Kuka sanoo, mikä ominaisuus on feminiinistä ja mikä maskuliinista.
Joku viisas on sanonut: hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Isäni sanoi, että elämässä on pelattava niillä korteilla, jotka on jaossa saanut. Äitini naureskeli, kun lapset tuskailivat: miks' mä oon tämmönen, miksen mä oo tommonen.
Ylpeä on, niin kuin täällä on tullut muidenkin suista, vähän hankala sana. Pidän mieheyttä yhtenä itseäni määrittelevistä ominaisuuksista, myös positiivisessa mielessä. Samastun mieheyteen enemmän kuin naiseuteen, mutta ylpeys siitä kuulostaa liikaa siltä kuin naiseus olisi sen valossa jotenkin negatiivinen asia, mitä se ei mielestäni ole. Kunnioitus tuli jossain aiemmassa viestissä esiin. Itse kunnioitan toivoakseni kaikkia sukupuoli-identiteettejä, mutta mieheyteen minulla on erityisen vahva samastumissuhde. En tiedä voiko sitä sanoa ylpeydeksi.
Aika usein kyllä tulee kollektiivinen häpeä mieheydestä, muiden miesten nimenomaan miehiksi luonnehdittujen toimien takia. Ei kai pitäisi.
Kertokaapas, miksi suurin osa transseksuaaleista on miehiä.
Onko noin? Mihin perustat käsityksesi? Ja tarkoitatko naisen kehoon syntyneitä vai millä lailla miehiä?
Jos puhut transvestiiteistä, luulen että huomiosi johtuu drag-henkisistä näyttävistä naisiksi pukeutuneista miehistä. Se on eri asia. Ja ristiinpukeutumisessakin taitaa mennä niin että helpommin huomiota herättää miehen näköinen henkilö hameessa kuin nainen housuissa.