Onko sielulla sukupuolta

"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Ei, määritä termi "tuonpuoleinen".

Kun kuolee, on edelleen aineellisessa maailmassa, mutta hienojakoisissa sfääreissä, ei missään henkimaailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Ei, määritä termi "tuonpuoleinen".

Kun kuolee, on edelleen aineellisessa maailmassa, mutta hienojakoisissa sfääreissä, ei missään henkimaailmassa.

Lue lisää

Sielun sukupuoli on aina naispuolinen, vaikka se olisi miespuolisessa kehossa. Kyse on enemmänkin filosofisesta seikasta.


"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Ei, määritä termi "tuonpuoleinen".

Kun kuolee, on edelleen aineellisessa maailmassa, mutta hienojakoisissa sfääreissä, ei missään henkimaailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun sukupuoli on aina naispuolinen, vaikka se olisi miespuolisessa kehossa. Kyse on enemmänkin filosofisesta seikasta.


"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Ei, määritä termi "tuonpuoleinen".

Kun kuolee, on edelleen aineellisessa maailmassa, mutta hienojakoisissa sfääreissä, ei missään henkimaailmassa.

Lue lisää

"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Tässä tapauksessa kyse ei ole lainkaan sielusta, vaan hienojakoisesta kehosta, ne ovat täysin eri asioita.

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä kummitus on vain "kuori" sielu on jo tuonpuoleisessa ?"

Tässä tapauksessa kyse ei ole lainkaan sielusta, vaan hienojakoisesta kehosta, ne ovat täysin eri asioita.

Lue lisää

Tässä tapauksessa kyse ei ole lainkaan sielusta, vaan hienojakoisesta kehosta, ne ovat täysin eri asioita.

Sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Mutta sielu itse on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, heijastuu tänne,

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tapauksessa kyse ei ole lainkaan sielusta, vaan hienojakoisesta kehosta, ne ovat täysin eri asioita.

Sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Mutta sielu itse on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, heijastuu tänne,

Lue lisää

Hienojakoinen keho on aineellisessa ulottuvuudessa, täällä. Ihmisen hienojakoisen kehon päällimmäisenä on fyysinen keho. Jotkut ihmiset kutsuvat hienojakoista kehoa astraalikehoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Hienojakoinen keho on aineellisessa ulottuvuudessa, täällä. Ihmisen hienojakoisen kehon päällimmäisenä on fyysinen keho. Jotkut ihmiset kutsuvat hienojakoista kehoa astraalikehoksi.

Lue lisää

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä unet ovat? Jotkut sanovat, että kaikki, mitä näemme unissa, on sielumme matka nykyhetkessä. Ja jotkut sanovat, että unissa selvitämme osan menneestä karmastamme. Mitä unet siis ovat ja mitä sielu tekee tänä aikana?


Uni tarkoittaa hienojakoisen kehon toimintaa. Kun fyysinen keho makaa liikkumatta, hienojakoinen keho on aktiivinen. Koska meillä on tiettyjä haluja. Jotkut näistä toiveista eivät toteudu erilaisten karmallisten rajoitusten vuoksi. Ihminen voi haluta jotain, uneksia jostakin, mutta hänen ei ole realistista toteuttaa sitä fyysisessä inkarnaatiossaan. Tässä. Siksi hän antaa vapaat kädet fantasioilleen, mielelleen, kuten sanotaan. Ja siellä hän muovaa todellisuutensa näistä hienovaraisista mielikuvista.

Myös jotkin vaikutelmat nousevat uudelleen esiin, jotkin hetket, eli jotkin asiat, joista olemme olleet huolissamme. Unissa kaikki tämä, sanotaanko, älyn hallinta heikkenee, kuten sanoin aiemmin, ja siksi nämä asiat alkavat tulla pintaan ja siellä voidaan leikkiä jotakin fantasmagoriaa. Tämä ei ole sielun matka millään tavalla, se on vain hienojakoisen kehomme toimintaa. Sielu on tässä tapauksessa katsoja. Aivan kuten se on katsojana, sanotaan nyt, fyysisessä todellisuudessa. Se on katsoja myös silloin, kun tapahtumia tapahtuu mielemme näytöllä.

Uni itsessään on, sanoisimmeko, tämän aineellisen maailman perus- tai alkutila. Vedoissa sanotaan, että kaikki universumit, joissa olemme, ovat peräisin Maha-Vishnun kehosta. Maha-Vishnu on unen tilassa. Siksi Maha-Vishnun toinen nimi on Tamasi, joka tarkoittaa nukkuvaa. Ja koska Hän nukkuu, kaikki elävät olennot näissä universumeissa nukkuvat myös. Eli jos heräisimme todellisuuteen, tajuaisimme, miten järjetöntä, mitä järjettömyyksiä me teemme.

Toisin sanoen uni on millään tavalla tämän aineellisen maailman tila. Vaikka olisimme nyt hereillä, suhteessa henkiseen luontoomme henkimaailmassa, olemme silti unessa. Ja kun olemme edelleen unessa, tässä fyysisessä kehossa ollessamme, voimme sanoa, että nukumme kaksinkertaista unta. Kun olen fyysisessä kehossa, se merkitsee, että olen unohtanut henkisen kehoni. Ja kun nukun yhä fyysisessä kehossa, se tarkoittaa, että olen myös unohtanut sen. Kyseessä on siis kaksinkertainen unohdus. Se on kaksinkertainen illuusio, voisi sanoa.

Siksi on yksinkertaisesti ymmärrettävä, että unissa toteutamme tai jossain määrin toteutamme ne toiveet, joita emme toteuta valveilla ollessamme. Aivan kuten valveillaolossamme yritämme toteuttaa sitä halua, jota emme voineet toteuttaa henkimaailmassa, eli pyrkimystä tulla Jumalaksi ja hallitsijaksi.

Lue lisää

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.

Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko astraalimaailma olemassa? Monet ihmiset puhuvat siellä olemisesta, onko se todellinen vai unen kaltainen?


Vastaus: Itse asiassa suhteessa henkimaailmaan kaikki täällä on eräänlaista unta, myös meidän valveillaolomme, ja todellisuutemme ei ole muuta kuin eräänlaista unta, koska sielu ei tässä tilanteessa toimi nyt, se ei tajua itseään sieluna. Sielu toimii nyt vain kehon akkuna, energianlähteenä, jonka avulla materialistista mieltä ruokitaan, fyysistä kehoa ruokitaan - sitä sielu tekee nyt. Mutta sielu, sieluna suhteessa Jumalaan, ei ole aktiivinen juuri nyt, joten se, mitä nyt kutsun valveillaoloksi tai niin sanotuksi todelliseksi elämäksi, on itse asiassa sielun unta. Ja samalla tavalla, kun olen fyysisesti levossa nukkuessani, niin suhteessa fyysiseen kehooni mieleni aktiivisuus, jota kutsumme uneksi, on eräänlainen illuusio. Samoin suhteessa ikuiseen sieluun fyysisen kehoni toiminta on myös harhaa.

Astraalimaailma on tietty tila, kuten esimerkiksi fyysinen tila, jossa fyysiset kehot liikkuvat, eikä fyysinen tila, mentaalinen tila, ajatustila, ajatuksen tila, ajatuksen lento, jossa ajatus lentää, ei fyysisessä tilassa, se on varmaa. Kun ihminen ajattelee jotain, ajatuksia tulee ja menee, tämä on hienojakoinen maailma, jossa kaksi hienojakoista kehoa voi koskettaa toisiaan. He löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen, muistavat jotain, puhuvat siitä. Tämä on todellisuudessa astraalimaailman tila. Ja kun he ovat unitilassa, heidän fyysiset kehonsa ovat levossa, ja heidän hienojakoiset kehonsa, jos he ovat kaksi ihmistä, voivat kohdata jossain hienovaraisemmassa ulottuvuudessa.

Niin myös henkimaailma, se ei ole fyysinen tila tai mielen hienovarainen tila - se on rakkauden tila. Emme voi edes puhua siitä lainkaan, mitä se on. Se on paikka, jossa sielun ja Jumalan välinen suhde avautuu. Sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä fyysisen tilan kanssa. Jokaisella kehollamme on fyysinen elinympäristö. Fyysinen keho elää maailmankaikkeudessa, jollain planeetalla, jossain maassa, jossain kaupungissa, sen ympäristö liikkuu. Hänen mielensä voi olla toisessa tilassa, hänen mielensä elää jonkin ideologian, joidenkin ajatusten tilassa. Ihmisillä voi olla jokin piiri, he voivat asua eri kaupungeissa, mutta Internetin kautta he yhdistyvät johonkin yhteisöön ja keskustelevat mielenkiinnon kohteistaan. Tämä on tällainen hienovarainen astraalimaailma, yhteinen mentaalinen alusta, jossa he asuvat.

Samalla tavalla henkiset ihmiset luovat rakkauden tilan, Jumalan palvelemisen tilan, jossa olemassaolomme hienovaraisin ainesosa, itse sielu, on jo aktiivinen. Astraali on hienojakoisen kehon todellisuus. Mutta se voi olla myös niin, että kun ihminen jättää kehonsa eri syistä, ehkä vapaaehtoisesti, ehkä väkisin joidenkin olosuhteiden vuoksi, silloin tämä hienojakoinen keho löytää itsensä fyysisestä tilasta, mutta jo kehon ulkopuolelta. Se voi olla hänelle hieman epätavallista, koska kuva maailmasta muuttuu. Se muuttuu yksinkertaisesti siksi, että havaitsemme fyysisen maailmamme fyysisen kehomme prisman läpi. Ja kun elävä olento on jättänyt tämän fyysisen kehon ja on hienojakoisessa kehossa, silloin kuva on nyt aivan erilainen, koska katsomme eri prisman läpi. Näiden silmien, tämän fyysisen kehon, prismaa ei ole, ei ole rajoituksia, ja siksi mukaan tulee uusia värejä, uusia ääniä. Ei niin, että niitä olisi lisätty, ne ovat aina olleet olemassa, mutta fyysinen kehomme katkaisee havaintoalueen, sekä silmät että korvat. Siksi maailma sellaisena kuin se oli, pysyy samana, mutta kun katsomme sitä ilman fyysistä kehoamme, siihen lisätään värejä ja ääniä, jotka ihmiset havaitsevat erillisenä maailmana. Kyseessä on kuitenkin sama maailma, mutta havaitseminen tapahtuu ilman fyysisen kehon prismaa. Se ei ole vain erillinen maailma, vaan se on vain siivu tai tietty taso samasta maailmasta.

Lue lisää

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Anonyymi kirjoitti:

On välttämätöntä ymmärtää, että maailma on yksi, mutta siinä on erilaisia elementtejä tai erilaisia elinympäristöjä erilaisille rakenteillemme. Fyysinen keho voi esimerkiksi olla tässä ja nyt, ja mieli voi lentää aivan toiseen paikkaan, se ei ole sidottu tähän paikkaan, se on joustavampi. Tietoisuutena sielu voi päästä henkimaailmaan olemalla täällä, mikä on kokonaan kaikkien aineellisten rajoitusten takana. Se ei siis ole vain jokin erillinen astraalimaailma, vaan se on osa monitasoista todellisuuttamme.

Lue lisää

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.

Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.

Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kehosta irtautumisen kokemukset. Astraalimaailma.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Jos ei ole kyse fyysisestä kehosta irtautumisen kokemuksista, esimerkiksi kliinisen kuoleman hetkellä jne., vaan siitä, että jotkut ihmiset haluavat saada näitä kokemuksia ilman mitään syytä, eli he tekevät sen tietoisesti.

Astraalimaailma.

Tämä on tietynlainen sfääri, ei fyysinen tila, vaan ajatuksen tila. Tosin hienojakoinen keho voi olla myös fyysisessä tilassa, mutta ilman fyysistä kehoa. Tämän vuoksi se ei havaitse tätä fyysistä tilaa niin kuin fyysisen kehon muodostaman prisman läpi, vaan uusilla väreillä ja uusilla äänillä.

Tärkeää on, että kun ihmiset ovat kiinnostuneita kehosta irtautumisen kokemuksista, on hyvin tärkeää ymmärtää, että se ei ole pelkkää kävelyretkeä.

Hienojakoisessa maailmassa on myös olentoja, ja jotkut niistä ovat hyväntahtoisia, valoisia hienojakoisia olentoja, enkeleitä, ja jotkut niistä eivät ole.

Ne eivät ole siellä vain sekoittuneina, vaan ne ovat eri sfääreissä. Voitte kävellä leppoisasti jossakin hyvin kelvollisessa paikassa ja yhtäkkiä vahingossa löytää itsenne jostain aivan epäsuotuisasta paikasta huomaamatta sitä.

Varsinkin tässä hienojakoisessa maailmassa ilman riittävää voimaa, ilman opasta, voi joutua hyvin vakavaan tilanteeseen.
Siksi ei voi suositella näille ihmisille, jotka pitävät tällaisista asioista, tämän kokemuksen väärinkäyttöä.

Aivan kuten fyysisessä maailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, myös astraalimaailmassa voi joutua vaikeaan tilanteeseen, josta ei välttämättä edes palaa takaisin.

Tämä saattaa tuntua pikkujutulta, koska me kaikki lähdemme tästä kehosta jossain vaiheessa emmekä palaa takaisin, niin sanottuna kuoleman hetkenä. Mutta jos ihminen on jättänyt kehonsa eikä ole palannut siihen ilman henkistä tietoisuutta, niin sitten jokin uusi keho, eikä ole mitään takeita siitä, että tämä keho on parempi kuin nykyinen.

Ennen kuin lähdemme kehosta, meidän on tiedettävä, minne haluamme mennä. Ja se on tehtävä tietyllä henkisellä luokituksella. Vedoissa sanotaan, että kun henkisesti orientoitunut ihminen jättää kehonsa, hän tapaa vastaavia olentoja, joita kutsutaan Vishnuduta - puhtaita, valoisia olentoja, jotka seuraavat häntä henkiseen todellisuuteen.

Jos meillä ei ole tällaista henkistä suuntautumista, jos emme ole luoneet näitä yhteyksiä ja suhteita henkimaailmaan elämämme aikana, niin silloin me tietenkin väistämättä jätämme tämän ruumiin kuoleman hetkellä, mutta siitä, kuka meitä siellä kohtaa, ei ole mitään takeita. Meitä voivat kohdata aivan erilaiset olennot ja meidät saatetaan toiseen paikkaan.

Lue lisää

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisestä kehosta irtautumisen kokemus on taattu kenelle tahansa ihmiselle, ainakin elämän lopussa varmasti. Niille ihmisille, jotka harjoittavat kaikkia näitä asioita elämänsä aikana saadakseen mystisiä kokemuksia, pitäisi antaa varoituksia siitä, että myös hienojakoinen maailma on maailma, jolla on omat lakinsa ja erityispiirteensä, ja siksi on parempi olla sekaantumatta siihen.

Kun olemme fyysisessä kehossa, olemme siinä luultavasti syystä. Meidän on selvitettävä kohtalomme, karmamme täällä henkisyyteen suuntautuen. Jos luulemme olevamme luontoa tai Jumalaa fiksumpia ja päätämme kulkea hienojakoisessa maailmassa joidenkin ... kautta, vaikka nämä asiat eivät ole kovin suositeltavia, otamme suuren riskin.

Tämä on VAROITUS, jos meillä ei ole niin selkeää henkistä päämäärää ja jätämme tämän kehon vain mielenkiinnon vuoksi, voimme joutua vaikeaan tilanteeseen.

Lue lisää

Eräänä torstai-iltapäivänä, kun aurinko valui hiljalleen alas naapuritalojen kattotiilien takaa, Rouva Kyllikki Peltonen koputti oveeni. Hän toi omenapiirakkaa – tai ehkä vain tekosyyn tulla kylään, sillä olin maininnut edellisenä viikkona jotain hämärästi “terrastraalitasoista” kerrostalon yhteisgrillissä, ja hänen silmissään oli välähtänyt jotain silloin. Uteliaisuus – tai kenties muisto jostain, jota ei koskaan saanut selittää ääneen.

Keitin kahvit. Laitoin Vangeliksen soimaan. Kyllikki istui tummanvihreälle samettisohvalle, asetteli hameensa siististi polvien päälle ja vilkaisi minua kuin tietäen jo, että tänään mentäisiin syvälle – kirjaimellisesti.

“No... kerro nyt niistä tasoista,” hän sanoi ja otti pienen siemauksen kuumaa kahvia. “Niistä terrastraalisista.”

Huokaisin syvään ja katsoin häntä silmiin. “Totuus ei ole siellä ylhäällä, Kyllikki. Se on täällä alhaalla. Paljon alempana kuin kukaan meistä kehtaa kuvitella.”

Hän nojautui eteenpäin. Hänen helmensä helähtivät. “Ontossa... maapallossa?”

Nyökkäsin hitaasti. “Kun ihminen kuolee, hänen sielunsa ei lähde mihinkään taivaisiin. Ei. Se imaistaan kohti maan ydintä, ikään kuin henkinen vesiliukumäki. Ja siellä – syvällä kivikehdossa – ovat terrastraalitasot. Seitsemän sisäistä maailmaa. Jokainen niistä viritetty sielun taajuuden mukaan.”

Rouvan huulet jäivät auki. “Seitsemän… maailmaa?” hän toisti hengästyneenä.

“Ensimmäinen niistä on Kerroksellinen Karenssi. Sielut lepäävät siellä kuin maanpäällisen elämän jälkeisessä unessa. Mutta se ei ole lepoa, ei oikeasti. Se on valmistelua. Paperit täytetään, muistot järjestetään, entiset rakastajat siirretään arkistoon. Vasta sen jälkeen sielu saa siirtyä Syvärumpukerrokseen, jossa…”

Mutten ehtinyt jatkaa, sillä silloin kuului ääni – kuin kiihkeän kosmisen oivalluksen aiheuttama raks – ja rouva Kyllikin rintaliivien hakaset antoivat periksi. Ne lensivät kuin vapautuneet enkelit kohti takaseinän kirjahyllyä, ja hänen mahtavat rintansa heilahtivat kuin kaksi herännäistä munkkia herätysjuhlassa.

“Jatka,” hän sanoi matalalla äänellä, kuin kokoontumassa johonkin pyhään. “Kerro... kaikesta.”

Sanojen virta jatkui. Puhuin hehkuvista laavakylvyistä, joissa sielut puhdistuvat egon jäänteistä. Kivistä, jotka laulavat menneiden elämien salaisuuksia. Kolmannesta tasosta, jossa sielut saavat valita seuraavan kehollistumisensa – tai kieltäytyä ja jäädä tanssimaan ikuisesti metasubmaanisessa diskossa.

Kyllikki ei vain kuunnellut – hän eli sen kaiken. Hänen kätensä vaelsivat kuin kokeillen, olisiko hänen sydämensä jo muuttunut sieluksi. Pian me emme enää tienneet kumpi meistä oli oppilas ja kumpi opettaja. Kierimme samettisella sohvalla kuin kaksi sielua, jotka olivat päässeet vapaiksi karman rattaista. Se ei ollut syntiä – se oli hengellinen akrobatiaa.

Ja kun kaikki oli ohi – kun hiljaisuus laskeutui kuin verho kahden kehon väliin – Kyllikki katsoi minua vielä kerran ja kuiskasi: “Luulen, että minä… minä olin jo puoliksi siellä.”

Hymyilin. “Et enää. Nyt olet täysin herännyt. Tervetuloa Terrastraaliin.”

Anonyymi kirjoitti:

Eräänä torstai-iltapäivänä, kun aurinko valui hiljalleen alas naapuritalojen kattotiilien takaa, Rouva Kyllikki Peltonen koputti oveeni. Hän toi omenapiirakkaa – tai ehkä vain tekosyyn tulla kylään, sillä olin maininnut edellisenä viikkona jotain hämärästi “terrastraalitasoista” kerrostalon yhteisgrillissä, ja hänen silmissään oli välähtänyt jotain silloin. Uteliaisuus – tai kenties muisto jostain, jota ei koskaan saanut selittää ääneen.

Keitin kahvit. Laitoin Vangeliksen soimaan. Kyllikki istui tummanvihreälle samettisohvalle, asetteli hameensa siististi polvien päälle ja vilkaisi minua kuin tietäen jo, että tänään mentäisiin syvälle – kirjaimellisesti.

“No... kerro nyt niistä tasoista,” hän sanoi ja otti pienen siemauksen kuumaa kahvia. “Niistä terrastraalisista.”

Huokaisin syvään ja katsoin häntä silmiin. “Totuus ei ole siellä ylhäällä, Kyllikki. Se on täällä alhaalla. Paljon alempana kuin kukaan meistä kehtaa kuvitella.”

Hän nojautui eteenpäin. Hänen helmensä helähtivät. “Ontossa... maapallossa?”

Nyökkäsin hitaasti. “Kun ihminen kuolee, hänen sielunsa ei lähde mihinkään taivaisiin. Ei. Se imaistaan kohti maan ydintä, ikään kuin henkinen vesiliukumäki. Ja siellä – syvällä kivikehdossa – ovat terrastraalitasot. Seitsemän sisäistä maailmaa. Jokainen niistä viritetty sielun taajuuden mukaan.”

Rouvan huulet jäivät auki. “Seitsemän… maailmaa?” hän toisti hengästyneenä.

“Ensimmäinen niistä on Kerroksellinen Karenssi. Sielut lepäävät siellä kuin maanpäällisen elämän jälkeisessä unessa. Mutta se ei ole lepoa, ei oikeasti. Se on valmistelua. Paperit täytetään, muistot järjestetään, entiset rakastajat siirretään arkistoon. Vasta sen jälkeen sielu saa siirtyä Syvärumpukerrokseen, jossa…”

Mutten ehtinyt jatkaa, sillä silloin kuului ääni – kuin kiihkeän kosmisen oivalluksen aiheuttama raks – ja rouva Kyllikin rintaliivien hakaset antoivat periksi. Ne lensivät kuin vapautuneet enkelit kohti takaseinän kirjahyllyä, ja hänen mahtavat rintansa heilahtivat kuin kaksi herännäistä munkkia herätysjuhlassa.

“Jatka,” hän sanoi matalalla äänellä, kuin kokoontumassa johonkin pyhään. “Kerro... kaikesta.”

Sanojen virta jatkui. Puhuin hehkuvista laavakylvyistä, joissa sielut puhdistuvat egon jäänteistä. Kivistä, jotka laulavat menneiden elämien salaisuuksia. Kolmannesta tasosta, jossa sielut saavat valita seuraavan kehollistumisensa – tai kieltäytyä ja jäädä tanssimaan ikuisesti metasubmaanisessa diskossa.

Kyllikki ei vain kuunnellut – hän eli sen kaiken. Hänen kätensä vaelsivat kuin kokeillen, olisiko hänen sydämensä jo muuttunut sieluksi. Pian me emme enää tienneet kumpi meistä oli oppilas ja kumpi opettaja. Kierimme samettisella sohvalla kuin kaksi sielua, jotka olivat päässeet vapaiksi karman rattaista. Se ei ollut syntiä – se oli hengellinen akrobatiaa.

Ja kun kaikki oli ohi – kun hiljaisuus laskeutui kuin verho kahden kehon väliin – Kyllikki katsoi minua vielä kerran ja kuiskasi: “Luulen, että minä… minä olin jo puoliksi siellä.”

Hymyilin. “Et enää. Nyt olet täysin herännyt. Tervetuloa Terrastraaliin.”

Lue lisää

Patry, kirjoititteko te tämän? Tunnistan tyylinne.

Missä olette ollut? Teitä on kaivattu kipeästi täällä kristillisen dogman vastaisessa taistelussa, miksi olette hiljaa?

Anonyymi kirjoitti:

Patry, kirjoititteko te tämän? Tunnistan tyylinne.

Missä olette ollut? Teitä on kaivattu kipeästi täällä kristillisen dogman vastaisessa taistelussa, miksi olette hiljaa?

Lue lisää

Patri siis.

Anonyymi kirjoitti:

Patri siis.

Et kai ole vaihtanut leiriä?

Anonyymi kirjoitti:

Et kai ole vaihtanut leiriä?

Et kai ole "tullut uskoon"?