Väitän, että kaikilla on oma uskontonsa, uskonsa tai uskomuksensa.
Todistan tämän seuraavasti.
Kaikki ojentuvat sen mukaan, mihin uskoo.
-Uskonnot
-Moraali
-Idealismit
-Omatunto
Omaa uskontoaan ovat kaikki valmiina puolustamaan jopa kuolemaankin asti, kuten olemme huomanneet.
Koska kaikkien uskomukset eivät voi olla tosia ja oikeita todellisuuteen perustuvia, niin jonkun on oltava väärässä. Joku siis ihan väkisin uskoo harhaan. Kuka tai ketkä?
Uskonnoista voimme kaikista selvittää oleellisimmat väittämät jo pelkästään sillä, mitä hedelmää ko. uskonnon edustajat kantavat. Tämä ei tee uskonnosta absoluuttista totuutta, mutta auttaa suhtautumaan ainakin hieman myönteisemmin asiaan.
Jos uskonto ei mahdu järkeen, niin sitä on joko vaikeampi hyväksyä tai sitten helpomi. Eikö käsittämättömyys kuvastakin jotain suurempaa?
Lisäksi ihmisen on vaikea hyväksyä, ettei hänen omilla teoillaan ole merkitystä siihen, että kenet Jumala pelastaa ja kenet ei. Ihminen haluaa olla merkittävä tekojensa kautta.
Lisäksi hämmenyystä aiheuttaa näennäinen epäoikeudenmukaisuus kulttuuri- ja perinnejaoissa.
Jos emme taas usko mihinkään yliluonnolliseen, vaan puhtaaseen tieteelliseen tietoon, niin emme voi tehdä sen pidemmälle meneviä ratkaisuja, koska kukaan EI TIEDÄ, kuinka kaikki on saanut alkunsa, eikä edes sitä miten olemme tässä.
Puuttuvat tiedot täytetään uskomuksilla, joita on siis kaikilla.
Paljonko kaikesta on valehtelua, väärinkäsityksiä ja virhetulkintoja?
Mitä yritän sanoa?
Sitä, että kaikki olemme samalla viivalla toisiimme, mutta emme itseemme nähden.
Kukaan ei voi tieteellisesti todistaa omaa uskoaan todeksi, joten kysymys jää taas uskon varaan.
Mihin haluatte uskoa?
Siihenkö, että ihmissuku on syntynyt apinasta, joka puolestaan jostain muusta jne. Lopulta tulee kysymys siitä, että miten ensimmäinen solu muodostui kaikessa monimutkaisuudessaan?
Nykyaikainen todennäköisyyslaskelma ja tietämys asiasta kertoo, että elämän syntyminen on käytännössä mahdotonta ilman ulkopuolista apua.
Joten Jumala on.
Huutakaa avuksi korkeinta Jumalaa, niin pääsette lähelle.
Itse uskon Jumalan tulleen maan päälle sovittamaan syntimme itsensä kanssa. Uhrautui siis itse, ettei meidän tarvitsisi.
Tuo viimeinen uhri oli Jeesus.
ps. Vanhan Testamentin aikana uhrilakanat peseytyivät verestä puhtaaksi, mutta ei Jeesuksen kuoleman jälkeen. Uhrit olivat siis menettäneet voimansa.
Todistan tämän seuraavasti.
Kaikki ojentuvat sen mukaan, mihin uskoo.
-Uskonnot
-Moraali
-Idealismit
-Omatunto
Omaa uskontoaan ovat kaikki valmiina puolustamaan jopa kuolemaankin asti, kuten olemme huomanneet.
Koska kaikkien uskomukset eivät voi olla tosia ja oikeita todellisuuteen perustuvia, niin jonkun on oltava väärässä. Joku siis ihan väkisin uskoo harhaan. Kuka tai ketkä?
Uskonnoista voimme kaikista selvittää oleellisimmat väittämät jo pelkästään sillä, mitä hedelmää ko. uskonnon edustajat kantavat. Tämä ei tee uskonnosta absoluuttista totuutta, mutta auttaa suhtautumaan ainakin hieman myönteisemmin asiaan.
Jos uskonto ei mahdu järkeen, niin sitä on joko vaikeampi hyväksyä tai sitten helpomi. Eikö käsittämättömyys kuvastakin jotain suurempaa?
Lisäksi ihmisen on vaikea hyväksyä, ettei hänen omilla teoillaan ole merkitystä siihen, että kenet Jumala pelastaa ja kenet ei. Ihminen haluaa olla merkittävä tekojensa kautta.
Lisäksi hämmenyystä aiheuttaa näennäinen epäoikeudenmukaisuus kulttuuri- ja perinnejaoissa.
Jos emme taas usko mihinkään yliluonnolliseen, vaan puhtaaseen tieteelliseen tietoon, niin emme voi tehdä sen pidemmälle meneviä ratkaisuja, koska kukaan EI TIEDÄ, kuinka kaikki on saanut alkunsa, eikä edes sitä miten olemme tässä.
Puuttuvat tiedot täytetään uskomuksilla, joita on siis kaikilla.
Paljonko kaikesta on valehtelua, väärinkäsityksiä ja virhetulkintoja?
Mitä yritän sanoa?
Sitä, että kaikki olemme samalla viivalla toisiimme, mutta emme itseemme nähden.
Kukaan ei voi tieteellisesti todistaa omaa uskoaan todeksi, joten kysymys jää taas uskon varaan.
Mihin haluatte uskoa?
Siihenkö, että ihmissuku on syntynyt apinasta, joka puolestaan jostain muusta jne. Lopulta tulee kysymys siitä, että miten ensimmäinen solu muodostui kaikessa monimutkaisuudessaan?
Nykyaikainen todennäköisyyslaskelma ja tietämys asiasta kertoo, että elämän syntyminen on käytännössä mahdotonta ilman ulkopuolista apua.
Joten Jumala on.
Huutakaa avuksi korkeinta Jumalaa, niin pääsette lähelle.
Itse uskon Jumalan tulleen maan päälle sovittamaan syntimme itsensä kanssa. Uhrautui siis itse, ettei meidän tarvitsisi.
Tuo viimeinen uhri oli Jeesus.
ps. Vanhan Testamentin aikana uhrilakanat peseytyivät verestä puhtaaksi, mutta ei Jeesuksen kuoleman jälkeen. Uhrit olivat siis menettäneet voimansa.
Vastaukset 46
Vanhimmat
edes itse uskomaan otsikon väitteeseesi, tunnetko kenties kaikkien ajatukset?
Uskonnot liittyvät kulttuuriin ja sen puolustamiseen kuin mikä tahansa tärkeäksi koettu asia, mitä pitääkin puolustaa, uskonnoista en ole yhtään niin varma.
Ihmisen suurin merkittävyys on että hän jatkaa elämää ja antaa muidenkin sen tehdä.
Uskonnollinen usko ja tieteellinen tieto eivät ole mitään toistensa vastakohtia ja niitä on täysin turha vertailla tasavertaisina. Toinen on kulttuurisidonnaista hapatusta ja toinen vakavaa tutkimustyötä maailmojen laidoista.
Tieto on rautaa ja se meitä auttaa, uskonnot voisivat tietysti auttaa lajimme etiikan laadun parantamisessa, mutta niistä tulee näköjään aina sisäänlämpiäviä itsetyydytysvälineitä ja sitten on kovasti kivaa olla laumassa, oikeassa.
Uskomukset taas kuuluvat haihattelijoille joista on kiva pohtia josko olisi hähhähhhäää vaikkapa yllättäen oikeassa ja muut väärässä, ei toimi tuollainenkaan ja siihen kyllästyy pian kun ei pysty edes itselleen todistamaan kuinka typerä tuli taas oltua.
Onhan se varmaankin hauskaa puuhaa selittää toistaiseksi vielä selittämätön kaikkivoipaisella he-manilla, mutta sellainen ei johda lopulta muuhun kuin sotaan. Ja niinpä siinä taas mennään takapakkia että paukkuu, vaikka meidän pitäisi keskittyä ihmiskunnan selviytymiseen tulevien vuosisatojen haasteista, kaikki yhdessä.
Niin niin mutta koska mun he-man on kovempi jatka kun tun ja te jne...
Mitä hyötyy siitä että ihmiskunta selviytyy.. siis jos kuoleman jälkeen ei oo mitään.. eiks ois aivan sama et ei olis koko ihmiskuntaa? Ollaan täällä 80 - tai jopa 100 vuotta.. ihan vaa huvikseen? Voiko joku todella väittää, että uskoo noin? Vai haluaako hän sillä vain oikeutuksen elää haluamallaan tavalla? Minusta kysymys kuuluu: oletko onnellinen? Varma siitä mihin olet menossa? Kannattaa kysyy iteltään noi kysymykset, jos täysin rehellisesti voi vastata - kyllä - voit olla varma että se mihin uskot on se oikea. Eihän oikeudenmukainen Jumala sallis meidän olla täysin tyytyväisii jos helvettiin oltas menossa.. tämä siis jos kyseiseen asiaan uskoo -kelaa sitä.
>>Miten pystyt edes itse uskomaan otsikon väitteeseesi, tunnetko kenties kaikkien ajatukset?>Uskonnot liittyvät kulttuuriin ja sen puolustamiseen kuin mikä tahansa tärkeäksi koettu asia, mitä pitääkin puolustaa, uskonnoista en ole yhtään niin varma.>Ihmisen suurin merkittävyys on että hän jatkaa elämää ja antaa muidenkin sen tehdä.>Uskonnollinen usko ja tieteellinen tieto eivät ole mitään toistensa vastakohtia ja niitä on täysin turha vertailla tasavertaisina. Toinen on kulttuurisidonnaista hapatusta ja toinen vakavaa tutkimustyötä maailmojen laidoista.>Tieto on rautaa ja se meitä auttaa, uskonnot voisivat tietysti auttaa lajimme etiikan laadun parantamisessa, mutta niistä tulee näköjään aina sisäänlämpiäviä itsetyydytysvälineitä ja sitten on kovasti kivaa olla laumassa, oikeassa.>Uskomukset taas kuuluvat haihattelijoille joista on kiva pohtia josko olisi hähhähhhäää vaikkapa yllättäen oikeassa ja muut väärässä, ei toimi tuollainenkaan ja siihen kyllästyy pian kun ei pysty edes itselleen todistamaan kuinka typerä tuli taas oltua.>Onhan se varmaankin hauskaa puuhaa selittää toistaiseksi vielä selittämätön kaikkivoipaisella he-manilla, mutta sellainen ei johda lopulta muuhun kuin sotaan. Ja niinpä siinä taas mennään takapakkia että paukkuu, vaikka meidän pitäisi keskittyä ihmiskunnan selviytymiseen tulevien vuosisatojen haasteista, kaikki yhdessä.
ymmärtänyt vastauksesi pointtia. Ei niin kauaa sitten elettiin vain nelikymppiseksi, tieto meitä auttaa, ei satuolennot.
>Efr:
>Olen ihminen, joten jotain tiedän ihmisestä.
Sanoit että kaikilla on uskonto.
>Efr:
>Uskonto voidaan käsittää myös ajattelutapana >tai idealismina. Siihen mihin nojaat. Sitähän >se on kaikilla.
Uskomukset ovat täysin turhia, täällä pallolla on oikeastikin tekemistä.
>Efr:
>Tämä on sinun käsityksesi, mutta onko se >kaikkien ja miksi? Miksi nämä asiat eivät ole >aina voimassa, esim. silloin, kun joku tappaa >itsensä?
Siis mitä kasvi- ja eläinkunta tekee, jatkaa sukua.
>Efr:
>Vakavia asioitahan molemmat ovat. Tieteestä on >tullut uusi salakavala uskonto. Ihmiset uskovat >tieteellisiin teorioihin tosina, vaikka niitä >ei ole tosiksi todistettu, eikä kukaan >tiedemies ole niin väittänytkään. Mediassa >kuitenkin havaitsemme tämän, mitä parhaiten.
Uskonto ei ole vakavaa paitsi jos on taleban ja sellainen voidaan kyllä huoletta jättää omaan arvoonsa, 0. Ihmiset kyllä osaavat tehdä oikean tiedon perusteella oikeita johtopäätksiä, jos mitään tietoa ei ole, astuvat sadut ja uskomukset kuvioihin.
>Efr:
>Ja sinäkö oletkin väärässä? En tiennytkään, >että olet väärässä. Oletkohan nyt tosissasi >itsesi suhteen?
Minä en tiedä oikestaan mitään, eikä kukaan muukaan.
>Efr:
>En saa tyydystystä siitä, että joku on >väärässä. Mitä se minua hyödyttää? Jos >kuitenkin uskon löytäneeni totuuden tai, että >se on minulle annettu löytää, niin... Tämä >tarkoittaa tietenkin sitä, että muut olisivat >mielestäni väärässä. Mitä siis tapahtuu, kun >tulee eriäviä mielipiteitä? Riita. Kuinka >välttää se? Suvaitsemalla toisen ajattelutapa. >Mutta jos toinen on menossa kohti tuhoa?
Ihmiskunnan on ryhdistäydyttävä ja otettva toisiamme kädestä kiinni ja ryhdyttävä tekemään elämästä merkityksellistä, nyt annetaan usein vielä kohtalon pättää niistä asioista mistä meidän pitäisi.
>Efr.
>Hyvä pointti. Oletko aloittanut omalta >osaltasi? Miten?
Kertomalla ihmisille että unohda sadut ja pelkosi ja ryhdytään katselemaan tulevaisuuteen ja suunnittelemaan sitä, joka on, jos niin haluamme, se "taivas" ja vaikka mitä.
...sillä uskolla uskotaan asioihin, joille ei ole välttämättä perusteluja tai joita ei voida nähdä. Tieteellinen ajattelu perustuu luottamukseen tutkittuja todennäköisyyksiä kohtaan, joiden tiedetään kuitenkin saattavan osoittautua vääriksikin.
Olennainen ero tässä on se, että uskovainen ei oleta oman uskonsa voivan osoittautua vääräksi ja olevan valmis muuttamaan sitä !
Selventävänä esimerkkinä luottamuksesta:
Kun menet lentokoneeseen, luotat siihen että konetta lentää koulutettu lentäjä eikä hullu kaappari, koska tiedät lentäjille esitetyt ammattivaatimukset sekä lentoyhtiön turvajärjestelyt. Siis LUOTAT lentäjään tietojesi perusteella, mutta se ei ole uskomista häneen.
>>Olet asiassa väärässä sillä uskolla uskotaan asioihin, joille ei ole välttämättä perusteluja tai joita ei voida nähdä. Tieteellinen ajattelu perustuu luottamukseen tutkittuja todennäköisyyksiä kohtaan, joiden tiedetään kuitenkin saattavan osoittautua vääriksikin.>Olennainen ero tässä on se, että uskovainen ei oleta oman uskonsa voivan osoittautua vääräksi ja olevan valmis muuttamaan sitä !>Selventävänä esimerkkinä luottamuksesta:
Kun menet lentokoneeseen, luotat siihen että konetta lentää koulutettu lentäjä eikä hullu kaappari, koska tiedät lentäjille esitetyt ammattivaatimukset sekä lentoyhtiön turvajärjestelyt. Siis LUOTAT lentäjään tietojesi perusteella, mutta se ei ole uskomista häneen.
tuo hitler samoinkuin myös pääasiassa aseiden suunnittelijatkin ovat uskovaisia. ja pääosin kristittyjä. että se siitä.
Kun keksi liukuhihna-auton. Niin monta ihmistä on kuollut liikenteessä.
John Ford oli Taisit tarkoittaa Henry Fordia. Hyvä vastaus silti.
että uskot silti moraalikysymyksissä moniin asioihin. Sinulla on käsitykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Mihin ne perustuvat ?
Monesti puhutaan myös että hyvää on se mikä kehittää ihmiskuntaa. Mikä on kehitystä ? Mihin suuntaan ihmiskunnan tulisi "kehittyä", miksi ja kuka määrittelee mikä on kehitystä.
Mielestäni Efraimila on kuin onkin pointtia, uskon että moni kommenttejasi lukenut olisi kiinnostunut näkemyksistäsi yo. kysymyksiin.
Niinpä. Noissa nimissä aina sekoo. Eikö se ollutkin Antti Saab. :=)
"Kyllä sinä uskot juuri häneen koneesi LENTÄJÄNÄ. Samoin Jumalaan luotetaan henkilökohtaisen elämän lentäjänä."
Matkustaja uskoo lentäjään tietyllä ykköstä pienemmällä *todennäköisyydellä*, joka pohjautuu hänen aiempiin kokemuksiinsa. Uskontousko on taas uskoa todennäköisyydellä 1, mikä on siinä mielessä harhaa, että kokemusten perusteella minkään todennäköisyys ei ole tasan 1.
Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan Suomessa on kymmeniä Jesus-nimisiä, mutta ei ainoatakaan Jeesus-nimistä.
(Ei tarvitse vastata, kunhan totesin.)
Koska Raamatun mukaan Jumala antaa kullekin uskoa sen määrän mukaan, minkä Hän katsoo tarpeelliseksi. Toisia on hieman parempi pitää kevyemmällä uskolla, että hakisi turvaa Jumalasta ja tutkisi asioita, sekä siksi, että ei tapahtuisi esim. ylpistymistä.
Epäilys kuuluu myös uskoon.
Onko niitä latinoja täälläkin niin paljon?
Kiva kuulla...;)
Que tal?
Eres un hombre o una mujer?
Kirjoittiko tuossa nyt Hesus vai vanha kaveri Pakana(M)kö verrytteli espanjankielen taitojaan?:D
No,Pakanan kyllä pitäisi tietää entuudestaan,kumpaa sukupuolta minä edustan...
No habla español - tai jotain sinne päin.
"No habla español - tai jotain sinne päin."
La forma correcta es: "No hablo español."
No soy Hesus no tampoco Pakana(M). Yo soy solamente Un amigo!!
Todo buedo para ti en tu vida!
on oikeus omiin uskontoihinsa tai uskomuksiinsa ja ne ovat yhtä oikeassa tai väärässä kun kaikki muutkin. Olisiko kauhean vaikea kestää ettei ole mitään totuutta ja olla siitä huolimatta onnellinen ihminen? Ja eikö uskontojen tai uskomusten mielekkyys ole siinä miten hyvin ne palvelevat kaikkea kehitystä koko ihmiskunnan kannalta eivätkä oppeina tuottaisi turhaa kärsimystä ?
...uskovaiset pitäisivät uskonsa vain omina asioinaan eikä niillä uskonnoilla määrättäisi toisia ihmisiä tai niiden teesejä pakko-opetettaisi muille, niin siinä tapauksessa olisi samantekevää mihin kukin uskoo.
Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole.
ei ole, uskontojen pakkkopullasta ei voi välttyä niinkuin ei muistakaan kulttuurisista uskomuksista .Onneksi voi kyseenalaistaa itse, sitäkään ei ole aina voinut tehdä .. noidat ,noidat. Mielipiteen vapaus ei ole kovin uusi käsite eikä toimi kovin laajalla alueella vieläkään?
Onhan kaikilla totuus tai pikemminkin näkemys siitä. Siihenhän ihminen nojaa. Kuka ei tällaisia pohdi ja vain elää, niin sellaisen ihmisen elämä on elämäkeskeinen. Hän uskoo vain elämään. Kuitenkin jossain vaiheessa miettii laajemminkin.
Ovatko kaikki yhtä oikeassa? Ovatko muslimiterroristit oikeassa? Miksi sodat, jos kaikki ovat oikeassa?
Olet sitä mieltä, että olisi parempi, että kaikki pitäisivät uskomuksensa omina tietoinaan. Se on siis sinun missiosi, eikä yhtään parempi, kuin jonkun muun. Maailma olisi siis parempi, mielestäsi ja jos saisit päättää, niin turvat kiinni uskonnoista. Niinkö?
samaa mieltä.
Mutta nämä kulttuuriset pakkopullathan ne meidät muovaavat.
Suuri kysymyshän sitten onkin, mikä kulttuuri mahdollistaa hyvän elämän ihmisyksilölle, ihmisyhteisölle, ihmiskunnalle ja luonnolle ? Ja miten ja kuka tämän hyvän määrittelee.
...olisi vain henkilökohtainen asia, ei olisi uskontokuntiin liittyviä hallitsemisvaltaan tai kunniaan liittyviä ongelmia. Ei olisi kultteihin liittyviä yksilöille vahingollisia rituaaleja tai vaatimuksia eikä yhteisölliselläkään tasolla pääsisi syntymään inkvisitioita tai kansakuntien välisiä uskonsotia.
Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista, sillä samalla lailla ajattelevat ihmiset pyrkivät käytännössä liittymään yhteen ja kuten tiedetään, joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja kun muodostuu ryhmä samalla lailla ajattelevia ja yhdessä toimivia, tarvitaan aina joku, joka alkaa koordinoimaan ja johtamaan toimintaa. Silloin ollaankin taas nykyisten ongelmien edessä.
Sinä pidät selvästikin uskontojen (ainakin omasi) aikaansaannoksia ylevinä, mutta kukaan rehellinen ihminen ei voi olla samaa mieltä kanssasi. Toki jokainen uskonto on saanut myös jotain hyvääkin aikaan, mutta se on normaalia kaikkia erilaisia yhteisöjä vertaillessa. Kommunismikin on saanut joitain hyviä asioita tehdyksi.
Kiteytit juuri tuota samalla tavalla ajattelevien ryhmää, johon sinäkin kuulut kenties tiedeuskovaisuuden myötä.
Uskonto se on eräänlainen sekin.
Onneksi ihmisillä on sisäänrakennettu moraali ohjaamassa.
Uskonnot ovat ihmisestä mutta uskon antaa Jumala.
alussa väitit, että kaikilla on oma uskontonsa tai uskonsa tai uskomuksensa. jostain syystä unohdit sen jo parin lauseen kuluttua. kun teet kaikista uskomuksista ja uskosta (esim. uskosta huomiseen, ufoihin, ihmisyyteen, työpaikan saamiseen jne) uskontoja, niin sekoitat pahemman kerran käsitteitä.
usko lienee verbin uskoa johdannainen. sillä ei siis ole käytännössä mitään tekemistä uskontojen kanssa. sen sijaan uskovia ihmisiä ovat kaikki, jotka uskovat johonkin. siten uskovaiset uskovat oman uskontonsa totuudellisuuteen, mutta tässä yhteydessä voisi uskovaisina pitää minkä tahansa uskonnon edustajia.
"Omaa uskontoaan ovat kaikki valmiina puolustamaan jopa kuolemaankin asti, kuten olemme huomanneet."
ei kaikki uskovaisetkaan ole valmiita taistelemaan uskontonsa puolesta. uskontoja kun on erilaisia, mutta näistä varmasti selkeimmin puolustuskannalle (ja hyökkäys) ovat asettuneet kristinusko, islam ja hindulaisuus.
"Koska kaikkien uskomukset eivät voi olla tosia ja oikeita todellisuuteen perustuvia, niin jonkun on oltava väärässä. Joku siis ihan väkisin uskoo harhaan. Kuka tai ketkä?"
tähän varmasti vastaus löytyy tarkastelemalla asioita monesta eri näkökulmasta aina tieteestä kivenkovaan todellisuuteen. henkimaailmat ovat historian varjossa olleet hyvin todellisia ja sitä myötä, kun ihmisillä on tietotaso noussut, ovat henkimaailmat hiljalleen myös menettäneet mystisyytensä. jos ennen uskottiin henkiin, aaveisiin jne. nykyään niihin uskovat perin harvat.
"Jos uskonto ei mahdu järkeen, niin sitä on joko vaikeampi hyväksyä tai sitten helpomi. Eikö käsittämättömyys kuvastakin jotain suurempaa?"
käsittämättömyys tai ymmärtämättömyys ei kuvasta oikeastaan muutakuin ihmisen rajallisuutta ja sitä, miten ihminen voi sotkea omassa päässään pienetkin asiat. mitään sen suurempaa ei tarvitse sellaisessa olla. sen sijaan ihmeelliset asiat ovat ehkä hieman suurempia. ihmeellisiä asioita voi ihmetellä, asioita joita ei ymmärrä, niitä voi yrittää loputtomiin ymmärtää tai jumittua omaan logiikkaansa ja ymmärtämättömyyteensä, silti uskoa asioihin, koska niissä 'tuntuu' olevan järkeä.
"Lisäksi ihmisen on vaikea hyväksyä, ettei hänen omilla teoillaan ole merkitystä siihen, että kenet Jumala pelastaa ja kenet ei. Ihminen haluaa olla merkittävä tekojensa kautta."
merkittävät teot ovat länsimaista statusajattelua. merkittävät teot myös yleensä jollain tavalla kuvastavat sitä, mihin länsimainen ihminen on suuntautunut: valtaan ja menestykseen. se on jokaisella meistä koodattuna tuohon pieneen palloon olkapäidemme välissä. sen sijaan on myös erilaisia tekoja, joista esim. kristus, laotse ja siddharta gautama puhuivat. onko se merkittävä teko, että rakastaa aidosti lähimmäistään? minusta se ei ole mitenkään merkittävää. jos sen sijaan jumala katselee alaspäin vain löytääkseen uskoa, välittämättä siitä, miten ihmiset toimivat tässä elämässä... niin en todellakaan edes haluaisi taivaaseen. helvetti olisi huomattavasti leppoisampi ja rauhallisempi paikka, siellä saisi myös huomattavasti sivistyneempää juttuseuraa.
"Lisäksi hämmenyystä aiheuttaa näennäinen epäoikeudenmukaisuus kulttuuri- ja perinnejaoissa."
que?
"Jos emme taas usko mihinkään yliluonnolliseen, vaan puhtaaseen tieteelliseen tietoon, niin emme voi tehdä sen pidemmälle meneviä ratkaisuja, koska kukaan EI TIEDÄ, kuinka kaikki on saanut alkunsa, eikä edes sitä miten olemme tässä."
ja mitähän me sillä tiedolla ylipäätään teemme?
"Puuttuvat tiedot täytetään uskomuksilla, joita on siis kaikilla."
ne täyttävät puuttuvat tiedot uskomuksilla, joilla näillä minun kannaltani yhdentekevillä asioilla on merkitystä. jos ei usko siihen, mitä maailma on ja mitä se historian/tieteen valossa on ollut, niin silloin ne uskomukset voivat olla temmattu gilgameshista, raamatusta, kalevalasta tms.
"Paljonko kaikesta on valehtelua, väärinkäsityksiä ja virhetulkintoja?"
erään viestinnän perusteoksen (wiio) mukaan 95%.
"Kukaan ei voi tieteellisesti todistaa omaa uskoaan todeksi, joten kysymys jää taas uskon varaan."
ja jotain uskoa ei ole edes tarve alkaa todistamaan tieteellisesti. jos viittauksesi on ateismiin, niin ateismia ei kertakaikkiaan edes tarvitse alkaa todistelemaan. muita kirjauskontoja sen sijaan tämä velvoite koskee. koeta siis keskittyä tähän todisteluun sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat johonkin toiseen kirjaan. silloin ovat kirjat vastakkain.
"Mihin haluatte uskoa?"
luonnollisiin ja yksinkertaisiin asioihin. nämä yhdessä pitävät sisällä eriluonteisia asioita, joita voidaan kuvata sanoilla ilkeä, paha, tyhmä, vaikea, julma tai kiltti, hyvä, viisas, helppo ja rakastava.
"Siihenkö, että ihmissuku on syntynyt apinasta, joka puolestaan jostain muusta jne. Lopulta tulee kysymys siitä, että miten ensimmäinen solu muodostui kaikessa monimutkaisuudessaan?"
siinäpä kysymys.
"Nykyaikainen todennäköisyyslaskelma ja tietämys asiasta kertoo, että elämän syntyminen on käytännössä mahdotonta ilman ulkopuolista apua."
heh, todennäköisyyslaskelmastako tämä tieto tulee? loistavaa... sumean logiikan avulla jumala voitaisiin varmasti paremmin todistaa olevaksi. tosin samainen logiikka varmasti yhtä aikaa todistaisi jumalan olemassaoloa ja ei-olemassaoloa, joten ei päästäisi puusta pitkään.
mutta, ei muuta kuin tsemppiä.
on ja ei ole yhtäaikaa!!! Tällä sumean logiikan mallilla on täysin helppoa ja järkeenkäypää todistaa Jumala sekä olevaksi ja ei olevaksi .Suosittelen muutenkin sumean logiikan malleja laajentamaan ajattelua.Pääsee helposti pois joko tai maailmasta sekä että maailmaan. Kerrankin satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan on pitänyt itse kirjoittaa aiheesta mutta nyt se tuli esille.
Tai hyvästä ja pahasta: asiat ei ole hyviä tai pahoja vaan sekä hyviä että pahoja yhtäaikaa niinkuin taivas ei ole sininen tai valkoinen vaan useimmiten sekä sininen että valkoinen jne...
Tosi hieno vastaus. Ainoo huono puoli on, että noi uskikset osaavat kyllä lukee mutta sen luetun ymmärtämisen kanssa tuntuu olevan aina vaikeeta ;-)
Tipi-rukkaa.
En ole samaa mieltä.. totta kai on hyviä tekoja ja pahoja tekoja, ne voi erottaa toisistaan. On myös tekoja jotka ovat neutraaleja, joten ne eivät ole kumpaakaan (eivät siis molempia).
"ja mitähän me sillä tiedolla ylipäätään teemme?"
Ilman tuota tietoa ainakin minun elämäni olisi tyhjää, merkityksetöntä, turhaa..
"ja jotain uskoa ei ole edes tarve alkaa todistamaan tieteellisesti. jos viittauksesi on ateismiin, niin ateismia ei kertakaikkiaan edes tarvitse alkaa todistelemaan. muita kirjauskontoja sen sijaan tämä velvoite koskee. koeta siis keskittyä tähän todisteluun sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat johonkin toiseen kirjaan. silloin ovat kirjat vastakkain."
Miksi ateismia ei tarvitse todistaa, jos muut uskonnot kuitenkin pitäisi todistaa? Mikä tekee esim. kristinuskosta kirjauskonnon? Ihmismieli on asia jota ei voi kukaan ihminen selittää, tiede ei siihen pysty -eikä tule pystymäänkään. Miten siis alat todistelemaan sellaista asiaa kuin usko? Paras todistus mun mielestä on elää usko todeksi, ympärillä olevat ihmiset saa sit päättää ite onko se todellista vai ei.
Minusta tunne, että saa perustaa elämänsä jollekin asialle joka kestää, joka ei häviä, joka ei muutu vaikka miten paljon aikaa kulus, joka on jotain meitä suurempaa, on aivan mahtava. Se on perusta minun onnellisuudelleni, luottamus siitä, että minun ei tarvitse huolehtia tulevasta, saa tehdä sitä mitä haluu, sitä mitä tietää oikeeks. Ja että sillä mitä teen on oikeasti merkitys!
Valitettavasti aika loppu.. ehkä jatkan myöhemmin.
mitä nämä 'neutraalit' asiat mahtaisivat olla, jos arkisesti ajattelemme tekoja ja asioita skaalalla hyvä tai paha.
"Ilman tuota tietoa ainakin minun elämäni olisi tyhjää, merkityksetöntä, turhaa.."
ja se tietoko, että milloin ja miten maailma on syntynyt tekee elämisestäsi elämisen arvoista? valitettavan tyhjältä vaikuttaa elämäsi sitten joka tapauksessa. ilmeisesti kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa, eläimet ja luonto eivät anna minkäänlaista sisältöä elämääsi, saati työ, opiskelu, oppiminen, ajattelu ja luominen. oma elämäni on kumman merkityksellistä ja täyttä, vaikken näe minkäänlaista tarvetta tietää olemmeko peräisin lampaista, ameeboista vai apinoista, onko maailma luotu, tuhottu vai vaan ihmeellisellä tavalla syntynyt.
"Miksi ateismia ei tarvitse todistaa, jos muut uskonnot kuitenkin pitäisi todistaa?"
ateismihan on uskomista ei-johonkin. miten voidaan todistaa, että jotain ei ole? jos sen sijaan joku uskoo jonkin olevan tai niin väittää, niin silloin hänelle yleensä lankeaa myös vastuu asian todenperäisyyden todistamisesta.
ja ateismihan ei ole lainkaan niin yksinkertaisesti ateismia. jos sanon uskovani ihmisyyteen, niin millä tavalla sen todistan? osoitan sitä sanoillani ja teoillani. jos sen sijaan uskoisin keijukaisiin, ufoihin tai jumalaan, niin miten osoitan sen todeksi ja millä tavalla se näkyy teoissani ja sanoissani? ateismin ja jumaluskon välillä on siis jotakuinkin sama ero kuin tavallisen pulliaisen uskosta, ettei ufoja ole ja sitten jonkin höyrypään, joka juoksee peltoja kuvaamassa omituisia luonnonilmiöitä, jotka sitten selittää ufoilla.
"Mikä tekee esim. kristinuskosta kirjauskonnon?"
raamattu?
"Ihmismieli on asia jota ei voi kukaan ihminen selittää, tiede ei siihen pysty -eikä tule pystymäänkään."
ihmismieleen voi toki tutustua, vaikkei sitä koskaan oppisi ymmärtämään TÄYDELLISESTI. jos ja kun tässä maailmassa elellään, niin on ihan suotavaa, että ihminen edes jossain määrin ymmärtää (ja osaa selittää) ihmismielen toimintaa. vähintään edes oman mielensä.
tieteistä ihmismielen toimintaa tutkivat jo lääketiede, psykologia, neuropsykologia jne. vaikkei tiede pystyisi täydellistä vastausta antamaan, niin todennäköisesti se on parempi vastaus kuin se, jonka antaisi maanviljelijä, entinen insinööri lapualta. tai mistä sitä koskaan tietää...
mutta miksi kaivat pohjaa pois omalta uskoltasi, raamatulta ja kaikilta muilta uskonnoilta, koska ei niitäkään pysty mikään tiede todistamaan? tuskin edes se maanviljelijä lapualta...
"Miten siis alat todistelemaan sellaista asiaa kuin usko? Paras todistus mun mielestä on elää usko todeksi, ympärillä olevat ihmiset saa sit päättää ite onko se todellista vai ei."
öö... uskon kuin uskon voi elää todeksi, mutta jos alkaa elää sitä uskoa todeksi, että keijukaisia on olemassa, voi saada hieman 'omituista' palautetta. sen sijaan, jos uskoo elämään, ihmisyyteen ja luontoon, niin miten esimerkiksi se uskon todeksieläminen eroaa siitä, että elää todeksi jumalan tai keijukaisten olemassaolon?
ja eiköhän lopulta kuitenkin ympärillä ja vähän muualla olevat ihmiset päätä, että onko todellisuus todellista vai silmänlumetta.
"Minusta tunne, että saa perustaa elämänsä jollekin asialle joka kestää, joka ei häviä, joka ei muutu vaikka miten paljon aikaa kulus, joka on jotain meitä suurempaa, on aivan mahtava."
mitä muuta elämä on kuin pysyvää ja katoamatonta? vaikka maapallo tuhoutuisi, taatusti elämää tulee olemaan. sen sijaan, jos kaikki uskosi mukaan loppuu siihen, että ihminen kuolee... niin se lienee vähän eri asia. minulla ei ole mitään halua ja tarvetta elää 'samaa helvettiä' enää toista kertaa, on se sitten taivaassa tai helvetissä.
"Se on perusta minun onnellisuudelleni, luottamus siitä, että minun ei tarvitse huolehtia tulevasta, saa tehdä sitä mitä haluu, sitä mitä tietää oikeeks. Ja että sillä mitä teen on oikeasti merkitys!"
ihmisten teoilla on aina merkitystä. kaaosteoria on yksi, joka selittää sitä aina äärimmilleen. se, että joku haroo hiuksiaan taiwanissa voi aiheuttaa lumivyöryn kylän päälle alpeilla. mitä muuta ateismi on kuin uskoa tekojen merkitykseen? se vain, ettei niille teoilla anneta jotain 'hyötynäkökulmaa' taakse: jos teet näin ja näin tapahtuu sitä ja sitä, jos sen sijaan teet näin, niin hyödyt. se, että aina ravaa hyödyn perässä ei todellakaan aseta niille teoille kovin kummoista merkitystä ja toiseksi, jos uskoo vielä siihen, että USKO tekee autuaaksi, niin silloin teoilla on entistä pienempi merkitys...
niin ja, jos todella haet uskontoa, jossa teoilla on merkitystä, niin tutustu hindulaisuuteen.
>>merkittävät teot ovat länsimaista statusajattelua. merkittävät teot myös yleensä jollain tavalla kuvastavat sitä, mihin länsimainen ihminen on suuntautunut: valtaan ja menestykseen. se on jokaisella meistä koodattuna tuohon pieneen palloon olkapäidemme välissä. sen sijaan on myös erilaisia tekoja, joista esim. kristus, laotse ja siddharta gautama puhuivat. onko se merkittävä teko, että rakastaa aidosti lähimmäistään? minusta se ei ole mitenkään merkittävää.> jos sen sijaan jumala katselee alaspäin vain löytääkseen uskoa, välittämättä siitä, miten ihmiset toimivat tässä elämässä... niin en todellakaan edes haluaisi taivaaseen.> helvetti olisi huomattavasti leppoisampi ja rauhallisempi paikka, siellä saisi myös huomattavasti sivistyneempää juttuseuraa.
"En tarkoita varsinaisesti mitään merkittäviä tekoja, vaan esim. katumusharjoituksia (joita on kieltämättä kristinuskossakin, mutta eri motiiveista)."
hmm, jostain merkittävistä teoista kuitenkin puhuit... onko katumusharjoitukset jollain tavalla merkittäviä? mielestäni ne voidaan välttää tekemällä asioita, joita ei tarvitse katua. onko sellainen ihminen siis jollain tavalla 'vammainen', kun ei tee kaduttavia tekoja?
"Hinduista tuli yx päivä ohjelma, jossa hinduäijät venyttelivät ankaraa tuskaa tuottaakseen siitintään kepin ympärille kietoen. On itsensäruoskijoita ja kumartelijoita, jotka hakevat hyväksyntää tätä kautta."
enpä ole moisista harrasteista hindulaisuuden parissa ennen kuullut. kaitpa niitä löytyy kaikenlaisia, koska samasta perheestä tulevat 'askeetikot' ja 'fakiirit'. moisiin harrasteisiin ei länsimaissa ole sentään menty, mutta ei tuskansieto mitenkään väheksyttävä asia ole...
"Jumala antaa uskon, mutta se kelle Hän antaa onkin visainen kysymys. Antaako Hän sen sellaiselle, joka ei todellakaan halua ottaa sitä vastaan, vaan tahtoo pärjätä omillaan?"
siinäpä jälleen kerran kysymys... vailla vastausta? tai vastauksia varmasti saavat ne, jotka niitä odottavat ja, jotka uskovat. mutta ovatko ne sitten yhtään sen pätevämpiä. vastaukset kun voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa...
"Mutta ketkä huutavat, jos ovat harhassa?"
en pidä itseäni harhaisena. jos jotain harhoja näen niin sitten 'elämä' on silmäni sumentanut. enkä oikein tiedä, mitä tässä elämässä muuta olisi kuin elämä... siksi tuntuu hieman harhaiselta kuvitella minun harhailevan.
"Totuudennälkäiset ovat yksi ryhmä, joka erottuu maailmasta yli uskontorajojen."
ja sitten ovat ne, jotka antavat totuudelle piupaut ja koettavat huolehtia sen sijaan itsestään ja lähimmäisistään.
"Efr:
Pidätkö keskustelujamme epäsivistyneinä? :)"
en varsinaisesti, mutta samaahan tässä toistetaan. ehkä juttuseurasi olisi parempaa, jos jos sinua kiinnostaisi myös muut uskonnot ja etsisit niistä myös 'avaimia'. silloin voisin itse olla avuksi ja ohjaajana, sitten keskustelumme aaltoilisi asiasta toiseen, eikä kiertäisi kehää.
Mitä en ole ymmärtänyt?
No.. neutraali teko.. teko joka ei vaikuta sinuun sen enempää negatiivisesti kuin positiivisetikaan.. käyt ostaa kaupasta paketin jäätelöä.. no voihan se olla jonkun mielestä paha.. jonkun mielestä hyvä.. lukee vaikkapa taru sormusten herrasta.. toisaalta kaikki vaikuttaa sinuun jollain tavalla.. eli vois ajatella myös niin ettei oo neutraaleja tekoja.. mutta kyllä mun mielestä tekoo jonka vaikutusta ei ees huomaa voi sanoo neutraaliks.
"ja se tietoko, että milloin ja miten maailma on syntynyt tekee elämisestäsi elämisen arvoista? valitettavan tyhjältä vaikuttaa elämäsi sitten joka tapauksessa. ilmeisesti kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa, eläimet ja luonto eivät anna minkäänlaista sisältöä elämääsi, saati työ, opiskelu, oppiminen, ajattelu ja luominen. oma elämäni on kumman merkityksellistä ja täyttä, vaikken näe minkäänlaista tarvetta tietää olemmeko peräisin lampaista, ameeboista vai apinoista, onko maailma luotu, tuhottu vai vaan ihmeellisellä tavalla syntynyt."
Kaikki luettelemasi asiat ovat osa elämää, niitä tulee olla, että voi olla onnellinen. Mutta riittääkö se? Minulle ainakaan ei. Jos ei ole mitään kuoleman jälkeen, olisi aivan sama vaikka ihmikuntaa ei olisi olemassa.. mieti asiaa miltä kannalta tahansa.. kerro edes yksi asia joka antaisi sille merkityksen, joku asia joka ei katoa kuoleman mukana.
"ateismihan on uskomista ei-johonkin. miten voidaan todistaa, että jotain ei ole?"
Aivan. Sinä uskot että jotain ei ole. Jostain tämän kaiken on pitänyt tulla, tyhjyydestäkö?Tuskinpa. Jotain on aina ollut, mutta mitä?
"raamattu?"
Totta, mutta uskoon liittyy niin paljon. En voisi ikinä puhua kirjauskonnosta, koska sitä se ei ole. Se on jotain mitä pitää ite kokea ennen kun sen voi ymmärtää.
"mitä muuta elämä on kuin pysyvää ja katoamatonta? vaikka maapallo tuhoutuisi, taatusti elämää tulee olemaan. sen sijaan, jos kaikki uskosi mukaan loppuu siihen, että ihminen kuolee... niin se lienee vähän eri asia."
Uskoni mukaan kaikki loppuu siihen kun kuolee? En todellakaan usko niin. Mutta oletetaan hetken aikaa, että näin olisi: kun kuolen, minun kannaltani elämä olisi loppu. Millään mitä eläessäni tein ei olisi minun kannaltani yhtään mitään merkitystä. Uskot siis elämään maan ulkopuolella?
"minulla ei ole mitään halua ja tarvetta elää 'samaa helvettiä' enää toista kertaa, on se sitten taivaassa tai helvetissä."
Etkö aikaisemmin väittänyt, että elämäsi on merkityksellistä ja täyttä?
"ihmisten teoilla on aina merkitystä."
Puhuin merkityksestä isompa asiana. Kaikki tässä mailmassa vaikuttaa kaikkeen, totta. So? Jos olemme täällä vain huvikseen, pitämässä hauskaa, loppujen lopuksi olisi aivan sama vaikka meitä ei olisi. 100 vuotta ikuisuudessa on sellainen aika et en tiiä voiko ajasta ees puhuu.
"niin ja, jos todella haet uskontoa, jossa teoilla on merkitystä, niin tutustu hindulaisuuteen."
Miks ihmeessä? Minä en hae uskontoa vaan jotain todellista. Ja uskon sen löytäneeni.
Näinhän se. Jos uskotaan hyviin ja pahoihin tekoihin, neutraalit teot ovat niitä välimaaston tekoja. Itse en usko hyvään tai pahaan, siksi kaikki teot ovat sitä välimaastoa. Toki jotkut teot voivat satuttaa ihmisiä, mutta yleensä ne teot satuttavat myös niitä ihmisiä, jotka satuttavat. Harvemmin nämä ihmiset vain ovat tietoisia omien tekojensa suunnasta ja lopputuloksesta. Voimantunnossa voivat eksyä omaan voimallisuuteensa, joka lopulta on yhtä harhaista kuin kenen tahansa kuolevaisen.
Itse olen ajatellut kuitenkin niin, että ne jotka uskovat hyviin ja pahoihin tekoihin, myös herkemmin tekevät räikeitä tekoja. Siksi paavi saattoi aloittaa inkvisition, Stalin tapatti oman uskonsa nimissä niin omiaan kuin vieraita, Hitler lähti katolisen 'kasvatuksen' saaneena niittämään juutalaisia. Jos ja kun tällaisille teoille ei anneta arvoa, minkäänlaista (hyvää tai pahaa), voi olla, ettei ihmisillä myöskään ole tarvetta tehdä hyvin tai pahoin.
on ihmiselo...
"Kaikki luettelemasi asiat ovat osa elämää, niitä tulee olla, että voi olla onnellinen. Mutta riittääkö se? Minulle ainakaan ei. Jos ei ole mitään kuoleman jälkeen, olisi aivan sama vaikka ihmikuntaa ei olisi olemassa.. mieti asiaa miltä kannalta tahansa.. kerro edes yksi asia joka antaisi sille merkityksen, joku asia joka ei katoa kuoleman mukana."
Asiat, jotka eivät elä. Miksi ihmisen pitäisi elää vielä kuoltuaan, miksi jotain olisi oltava kuoleman jälkeen, jotta siitä tulisi jotain sisältöä tälle elämälle? Pitääkö tästä elämästä ja kuolemasta hyötyä jotenkin? Itse en ainakaan täällä ole hyötyäkseni. Jos joku on niin se on ihan heikäläisten oma asia.
"Aivan. Sinä uskot että jotain ei ole. Jostain tämän kaiken on pitänyt tulla, tyhjyydestäkö?Tuskinpa. Jotain on aina ollut, mutta mitä?"
Kuten jo sanoin, sillä ei ole minulle merkitystä, miten olen tähän tullut apinasta, helikopterista vai avaruudesta. Ja miksi minua pitäisi kiinnostaa, jonkin olleen aina. Tarpeeksi ymmärrettävää siinä, että elän toisen ihmisen kanssa ja tutustumme tässä hiljalleen. Sen lisäksi vielä pitäisi ymmärtää tätä omaa mielen sotkua ja sitten joku tulee sanomaan, että pitäisi vielä ymmärtää ikiliikkujan tarkoitus. siksi myös kysymyksesi on turha ja samantekevä, etkä saa minua todistelemaan mitään.
"Totta, mutta uskoon liittyy niin paljon. En voisi ikinä puhua kirjauskonnosta, koska sitä se ei ole. Se on jotain mitä pitää ite kokea ennen kun sen voi ymmärtää."
Selvä pyy.
"Uskoni mukaan kaikki loppuu siihen kun kuolee? En todellakaan usko niin. Mutta oletetaan hetken aikaa, että näin olisi: kun kuolen, minun kannaltani elämä olisi loppu. Millään mitä eläessäni tein ei olisi minun kannaltani yhtään mitään merkitystä. Uskot siis elämään maan ulkopuolella?"
Pieni ristiriita havaittu, mutta vain pienen pieni. Vaan ei haittaa... Jos sen sijaan kuolemasi lopettaisi elämäsi, niin miksei elämälläsi olisi mitään merkitystä? Eikö minun elämälläni myöskään ole merkitystä ja siksi voin tehdä mitä vain? Näistä moraaliasioista olen käynyt debaattia pari vuotta ja tuntuu siltä, että kristittyjen halu ymmärtää moraalia ja etiikkaa tämän jumalaisen sanoman ulkopuolelta on rajaton. Siitä huolimatta ei ymmärrystä heru, joten miksi vaivautua?
En usko ufoihin. Jostain syystä on kuitenkin helppo kuvitella, että jonkinlaista elämää maapallon ulkopuolella on. Ehkä se on intuitiota ja voin yhtä hyvin olla väärässä.
"Etkö aikaisemmin väittänyt, että elämäsi on merkityksellistä ja täyttä?"
Onko mielestäsi jotenkin merkityksellisyyttä kumoava asianhaara, että nykyinen elämäni on 'helvettiä'? Mielestäni ei. Se, että koen elämän helvetiksi ja elän sen, tekee siitä jo osittain täyden. Sen päälle vielä opin asioita, korjaan itseäni ja annan osia itsestäni. Autan hädässä olevia, ehkä liiankin avoimesti, mutta eiköhän se mene niin, että kun kerran antaa, jonain päivänä myös saa jotain takaisin. Apuni on siis ainakin jossain määrin pyyteetöntä. Olen kohdannut matkalla niitä, jotka ovat eläneet vielä karumman elämän, TODELLISEN Helvetin ja sen päälle tappaneet itsensä. Mitenkä mahtaa olla... voitko sinä kuvitella itsesi elämään Helvetissä tämän elämän päätteeksi tai jonkun armollisesta jumalasta tietämättömän, joka on elänyt karumman ja vaikeamman elämän kuin osaat kuvitella? Jos todella uskot, että näin on, olet sen luokan pervertikko ja sadisti, etten välttämättä soisi kenenkään tutustuvan. Niin kristitty ja vilpitön kuin olisit.
"Puhuin merkityksestä isompa asiana. Kaikki tässä mailmassa vaikuttaa kaikkeen, totta. So? Jos olemme täällä vain huvikseen, pitämässä hauskaa, loppujen lopuksi olisi aivan sama vaikka meitä ei olisi. 100 vuotta ikuisuudessa on sellainen aika et en tiiä voiko ajasta ees puhuu."
En nyt aivan hiffannut, mitä yritit tällä aikavertauksella sanoa. Enkä minä ole täällä ainakaan hauskaa pitämässä. Jos sinä olet, niin go ahead vaan.
"Miks ihmeessä? Minä en hae uskontoa vaan jotain todellista. Ja uskon sen löytäneeni."
Hyvä sinulle ja hyvä minulle, koska minä en vain usko löytäneeni, vaan melkoisella varmuudella olen jotain löytänyt. Ainakin epävarmuuden.
"Itse olen ajatellut kuitenkin niin, että ne jotka uskovat hyviin ja pahoihin tekoihin, myös herkemmin tekevät räikeitä tekoja."
Voisin mieluummin ajatella, et jos ei oo hyviä - ja pahoja tekoja, vaan kaikki teot ovat samalla viivalla, niin kynnys tehdä "pahateko" olisi pienempi.
"Voisin mieluummin ajatella, et jos ei oo hyviä - ja pahoja tekoja, vaan kaikki teot ovat samalla viivalla, niin kynnys tehdä "pahateko" olisi pienempi."
...kynnys tehdä hyvä teko...
Miksi?
Mitenhän tämän nyt sitten selkosuomella ilmaisisi. No, ajatellaan vaikka nyt sitten jostain tästä arkielämästä joku tilanne... mihin pyritään ja mitä saatetaan pitää hyvänä tai huonona. Taisi puhe olla jotain kynnyksistä tai rimoista, joten ajatellaan nyt sitten vaikka korkeushyppyä...
Rima on korkealla ja kun sen yli hyppää se on hyvä. Maailmanennätys olkoon sitten superhyvä juttu, melkein jumalallinen. Sen sijaan, jos pyrkii korkealle, mutta joka kerta floppaa, niin sen lisäksi, että se on korkeushyppääjälle huono juttu, se on koko lajille häpeäksi.
Ajatellaan, ettei ole olemassa rimaa, jonka yli yritetään hypätä. Mikä on lopputulos? Jos ajattelee siis tässä tilanteessa, että silloin riman yli hyppääminen on helpompaa (tai hyvin tekeminen), niin sehän on aika yksipuolinen ajattelutapa. Kun itseasiassa riman yli, jota ei ole olemassakaan on pirun vaikea hypätä. Mikä siinä tilanteessa nyt sitten on helppoa ja vaikeaa? Se taitaa riippua näkökulmasta, samalla tavalla kuin, jos ei pyrkisi hyviin tekoihin tai ei olisi tiukkaa kirjamoraalia (lakia). Jotkut ihmiset hyppivät huomattavasti luonnollisemmin korkeushyppypaikalla, kun ei ole mitään rimaa. Hyviä tekoja tulee tehtyä, mutta myös pahoja, muttei niistä yksikään ole niin paha teko kuin niiden ihmisten, jotka väkipakolla yrittävät olla hyviä...