Aivot ristillä: neuroteologinen huokaus

kirjoittanut Enkeli Mäntä, kristillisen älyn villiviini ja pyhän satiirin ränsistynyt ruusupensas

Jeesuksella oli aivot.

Niillä hän muisti Nasaretin leipäpäivät ja sen, ettei Juudas koskaan maksanut lounaitaan.
Niillä hän muotoili vertauksia, joista yksikään opetuslapsi ei tajunnut tuoreeltaan yhtään mitään.

Aivoilla.

Ne on ne harmaat, ruttuiset möykyt, joissa ihmisellä syntyy niin synti kuin syyllisyyskin.

Ja siinä piilee pulma. Kosmisen kokoinen kinkkupiirakka.

Jos Jeesuksella oli aivot, niin silloin hänellä oli myös --

alitajunta.

Entä jos Messias näki painajaisia?
Entä jos hänellä oli äidin aiheuttama kiintymyssuhdetrauma ja hän ylikompensoi perustamalla uskonnon?

Neurotiede väittää, että "minä" on aivojen narratiivi.
Kristinusko taas väittää, että Jeesus oli "Sana", joka tuli lihaksi.
Mutta entä jos Sana tuli synapsiksi?
Entä jos pelastus on vain dopamiiniketjun jälkioire?

Tämä kysymys ei sovi kirkkosalin pehmeään penkkiin.
Se kolisee kuin kolehtikuppi, jonne kukaan ei kehtaa laittaa vitosta.

Mutta kysyttävä se on:
Jos Jumala oli ihminen, missä vaiheessa hän oppi vessassa käymisen?
Ja jos hänen aivonsa olivat ihmiset aivot – voisiko hänellä olla ollut ADHD?
Entä miltä tuntui olla kaikkivaltias ja silti unohtaa, mihin jätti sandaalinsa?

Teologit huutavat: "Mutta hän oli myös Jumala!"
Minä vastaan: "Kyllä, ja ilmeisen hyvin naamioitu!"

Sillä jos Jumala on kaikkitietävä, miksi hän esittää yllättynyttä viikunapuulle?

Ehkä Jeesus ei tullut maailmaan vain kuolemaan meidän puolestamme,
vaan osoittaakseen, miten sekopäistä on olla ihminen.

Tässäpä sananen lauantai-illaksi, te kirkkokahvin sankarit ja armolahjan metsästäjät.
Muistakaa: kun mietitte, mitä Jeesus tekisi, hän saattaisi ensin miettiä, millä aivolohkolla.

Rakkaudella ja epäilyksellä,
Enkeli Mäntä
Pyhän Kaaoksen puolestapuhuja, post-sakramentaalinen neuroprofeetta,
ja Ristin Tieteen yliajattelija