Analogia kun taloyhtiö ajatuu konkurssiin.

Kuvitelkaapa tätä... eräänlaista edistyksellistä asuinyhteisöä, kerrostaloa, jossa jokaisen asukkaan tuotokset, ne vähäisetkin, sulautettaisiin yhtenäiseen, ehtymättömään rahastoon. Ja sitten, tämän ylevän yhteenliittymän johdosta, yhtiön hallinto – täynnä epäitsekästä hyvyyttä – jakelisi näitä varoja asukkaiden kesken.

Niinpä Asukas 2C, tämä digitaalisen viihteen uuttera kuluttaja, voisi huoletta omistautua yötä päivää niille olennaisille toiminnoilleen, kuten virtuaalisten maailmojen sankarillisille valloituksille, täysin turvaten elantonsa yhtiön rajattomomanifestaatioon. Samaan aikaan Asukas 3B, tuo vanhanaikaisen työn raataja, saisi pitää itsellään vaivaiset puolet siitä vaivasta, jonka hän on nähnyt tuottaakseen jotain konkreettista. Onhan se vain kohtuullista.

Tietenkään tässä mallikelpoisessa yhteisössä ei tingitä perusihmisoikeuksista: jokaisella asukkaalla olisi yhtäläinen pääsy yhtiön ylivertaiseen lääkäripalveluun (luultavasti erikoistunut juuri niihin nykyajan vitsauksiin) sekä niihin inspiroiviin yhteistiloihin ja raikkaisiin pesutupiin.

Mutta sitten, valitettavasti, tämä itsestään ylläpitävä koneisto alkaa hieman yskiä. Ne harvat, jotka jostain syystä vielä kokivat tarvetta osallistua tuottavaan toimintaan yhtiön ulkopuolella, alkavatkin omituisesti kadota. Jäljelle jää vain tämä omavarainen ekosysteemi: yöt valvoen näppäimistöjä takovat, digitaalisesti aktiiviset kansalaiset sekä ne, joiden pääasiallinen liikkuminen rajoittuu sängyn ja jääkaapin välille, mahdollisesti joitain etanolipitoisia eliksiirejä säännöllisesti nauttivia asukkaita unohtamatta.

Ja kuinka ollakaan, ajan saatossa tämä harmoniaan ja tasa-arvoon perustuva malli päätyykin... noh, sellaiseen ikävään tilaan, jota rahamaailmassa kutsutaan 'konkurssiksi'. Lopputuloksena kaikki tämän edistyksellisen ajattelun hedelmät heitetään kadulle, ja koko hanke murskataan maan tasalle.

Kysymys kuuluukin: kenen piikkiin tämä fiasko pannaan? Voisiko se olla niiden, jotka jostain käsittämättömästä syystä vielä uskoivat vanhanaikaiseen työntekoon? Vai ehkäpä niiden, jotka ajattelivat, että jatkuva kuluttaminen ilman vastaavaa tuotantoa voisi olla pitkän aikavälin strategia? Onpa vaikea valinta!"
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kuvitelkaapa tätä... eräänlaista edistyksellistä asuinyhteisöä, kerrostaloa, jossa jokaisen asukkaan tuotokset, ne vähäisetkin, sulautettaisiin yhtenäiseen, ehtymättömään rahastoon. Ja sitten, tämän ylevän yhteenliittymän johdosta, yhtiön hallinto – täynnä epäitsekästä hyvyyttä – jakelisi näitä varoja asukkaiden kesken.

Niinpä Asukas 2C, tämä digitaalisen viihteen uuttera kuluttaja, voisi huoletta omistautua yötä päivää niille olennaisille toiminnoilleen, kuten virtuaalisten maailmojen sankarillisille valloituksille, täysin turvaten elantonsa yhtiön rajattomomanifestaatioon. Samaan aikaan Asukas 3B, tuo vanhanaikaisen työn raataja, saisi pitää itsellään vaivaiset puolet siitä vaivasta, jonka hän on nähnyt tuottaakseen jotain konkreettista. Onhan se vain kohtuullista.

Tietenkään tässä mallikelpoisessa yhteisössä ei tingitä perusihmisoikeuksista: jokaisella asukkaalla olisi yhtäläinen pääsy yhtiön ylivertaiseen lääkäripalveluun (luultavasti erikoistunut juuri niihin nykyajan vitsauksiin) sekä niihin inspiroiviin yhteistiloihin ja raikkaisiin pesutupiin.

Mutta sitten, valitettavasti, tämä itsestään ylläpitävä koneisto alkaa hieman yskiä. Ne harvat, jotka jostain syystä vielä kokivat tarvetta osallistua tuottavaan toimintaan yhtiön ulkopuolella, alkavatkin omituisesti kadota. Jäljelle jää vain tämä omavarainen ekosysteemi: yöt valvoen näppäimistöjä takovat, digitaalisesti aktiiviset kansalaiset sekä ne, joiden pääasiallinen liikkuminen rajoittuu sängyn ja jääkaapin välille, mahdollisesti joitain etanolipitoisia eliksiirejä säännöllisesti nauttivia asukkaita unohtamatta.

Ja kuinka ollakaan, ajan saatossa tämä harmoniaan ja tasa-arvoon perustuva malli päätyykin... noh, sellaiseen ikävään tilaan, jota rahamaailmassa kutsutaan 'konkurssiksi'. Lopputuloksena kaikki tämän edistyksellisen ajattelun hedelmät heitetään kadulle, ja koko hanke murskataan maan tasalle.

Kysymys kuuluukin: kenen piikkiin tämä fiasko pannaan? Voisiko se olla niiden, jotka jostain käsittämättömästä syystä vielä uskoivat vanhanaikaiseen työntekoon? Vai ehkäpä niiden, jotka ajattelivat, että jatkuva kuluttaminen ilman vastaavaa tuotantoa voisi olla pitkän aikavälin strategia? Onpa vaikea valinta!"

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu