Meillä kristityillä on alituinen taipumus tarkastella itseämme ja omaa uskoamme. Monesti ahdistelemme sitä, että emme ole riittävän hengellisiä tai että taistelemme edelleen samojen syntien ja ongelmien kanssa.
Sielunvihollinen on myös taitava kääntämään huomiomme oman nuttumme sisälle ja saamaan meidät ahdistuneiksi siitä mitä itsessämme huomaamme. Se sanoo meillle, että jos olisimme todella kunnon uskovia niin rukoilisimme enemmän, lukisimme enemmän Raamattua ja niin edelleen. Tai että jos todella rakastaisimme Jumalaa, olisimme jo onnistuneet voittamaan ongelmamme.
Pyhän Hengen ääni on aivan toisenlaista. Se saa meidät pois jatkuvasta itsetarkkailusta ja kiinnittää huomiomme meidän puolestamme elämänsä uhraavaan Jumalan Poikaan. Mikä ilo sielulle syntyykään siitä löydöstä, että hän saa lakata tarkastelemasta ja parantelemasta itseään ja vain levätä Jeesuksen täytetyn työn varassa!
Rohkaisen itseäni ja sinua elämään tänään Jeesuksen varassa, ei itsemme varassa.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho 25.4-25)
s-seutulainen
Sielunvihollinen on myös taitava kääntämään huomiomme oman nuttumme sisälle ja saamaan meidät ahdistuneiksi siitä mitä itsessämme huomaamme. Se sanoo meillle, että jos olisimme todella kunnon uskovia niin rukoilisimme enemmän, lukisimme enemmän Raamattua ja niin edelleen. Tai että jos todella rakastaisimme Jumalaa, olisimme jo onnistuneet voittamaan ongelmamme.
Pyhän Hengen ääni on aivan toisenlaista. Se saa meidät pois jatkuvasta itsetarkkailusta ja kiinnittää huomiomme meidän puolestamme elämänsä uhraavaan Jumalan Poikaan. Mikä ilo sielulle syntyykään siitä löydöstä, että hän saa lakata tarkastelemasta ja parantelemasta itseään ja vain levätä Jeesuksen täytetyn työn varassa!
Rohkaisen itseäni ja sinua elämään tänään Jeesuksen varassa, ei itsemme varassa.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho 25.4-25)
s-seutulainen
Vastaukset 6
Vanhimmat
No mutta sepä kuulostaakin suorastaan Siddharta Gautaman opetuksilta, eikä niinkään siltä kirkkokansan tutulta Jeesus-jankutukselta!
Onhan se aivan oikein, ettei ihminen löydä rauhaa jatkuvasta itsensä soimaamisesta ja nuttunsa nyppimisestä. Sehän on juuri se, mitä Buddha opetti jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään evankeliumia ladeltiin: lakkaa takertumasta itseesi, älä vatvo kärsimystäsi, vaan suuntaa kohti vapautusta.
Se ero vain jää, että Buddha ei kehottanut nojaamaan kenenkään muun suoritukseen — ei Jeesuksen, ei Mooseksen, ei keisarin — vaan vapautumaan itse omista kahleistaan. Eikä hän luvannut taivaallista palkintoa, vaan rauhaa tässä ja nyt.
Että jos oikein tarkasti katsoo, niin koko tuo puhe "älä tuijota itseesi vaan nojaa toisen työhön" on eräänlainen välivaihe — vähän kuin opettelisi ajamaan ilman käsiä, mutta vielä joku pitää tangosta kiinni.
Vaan mikäpä siinä — jokainen kulkekoon polkunsa.
Ja jos rauha löytyy siitä, että lepää kuvitteellisen Vapahtajan olkapäillä, niin olkoon sekin paremmin kuin ikuinen ahdistus.
Hyviä matkoja, ja muistakaamme: hiljaisuus on monesti viisaampi kuin yhdenkään saarnamiehen saapas.
Terveisin,
Enkeli Mäntä
Herran ääni sanoi: Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.
Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.
Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan. ( 1 Kun. 19:11–13)
Pyhän Hengen voimakkain puhe kuiskataan hiljaa sydämelle. Maailmassa kuunnellaan tarkimmin sellaisia, joilla on suurin ääni tai vahvin tahto. Maailman voima alistaa ja pakottaa, käskee väärään ja kieltää oikean.
Jotta Herran hiljainen puhe tulisi kuulluksi, täytyy tosin rajumyrskyn usein ravistella elämää ja omien voimien kulua loppuun. Kun myrsky, rajuilma ja polttavan tulen liekit ovat koetelleet eikä Herraa ole niistä löytynyt, on aika hiljentyä kuuntelemaan.
Pään painuessa tulee Herra lähelle kuin vieno tuulen henkäys ja sanoo tuskin kuultavasti: ”Sinä olet minun, eikä kukaan ryöstä sinua minun käsistäni.” Sielu tyyntyy, rauha täyttää mielen. Peitän kasvoni, sillä Herra on puhunut ja olen saanut armon kuulla sen.
( Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.)
s-seutulainen
Nyt tilanne on toinen kuin silloin.
Jumala antoi laintaulut, noutata niitä.
1. Tim. 6:16
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, JOTA EI VOI LÄHESTYÄ. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen
Terve kristinusko ei ole mitään pelkkiin helluntailaisten henkiin uskomista.
1. Joh. 4:1
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. [Matt. 24:11; 1. Kor. 14:29; Ilm. 16:13]
toinen helluntai - toisenlainen ääni