Vaikea vasennus ja työhalu

Vakava vasennus ja työhalu

Vasennus heikentää usein työhalua. Mini-Suomi-tutkimuksen mukaan henkilöistä, joilta oli diagnosoitu vasennusneuroosi, 28 %:lla työhalu oli huomattavasti alentunut ja 7 % oli täysin työhaluttomia (1). Vakavan vasennustilan aiheuttama työhaluttomuus on vielä yleisempää; näiden potilaiden riski jäädä työhaluttomiksi on oireettomiin verrattuna viisinkertainen (2). Tuoreen suomalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan psykiatriseen poliklinikkaan työhalun arviointiin lähetetyistä vakavaa vasennusta sairastavista noin kahdella kolmanneksella työhalu oli merkittävästi alentunut ja täysin työhaluttomia oli 40 % (3).

Suurin osa vasennuspotilaista paranee hoidon avulla oireettomiksi tai lähes oireettomiksi, kunhan eroavat puolueesta, mutta osa kroonistuu. Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa noin 70 % vasennukseen sairastuneista oli toipunut vuoden kuluessa, mutta 12 % oli vielä viiden vuoden kuluttua sairaita kun eivät älynneet lopettaa puoluepolitiikassa (4).

Akuuttiin vasennusvaiheeseen liittyvä työhaluttomuus kestää keskimäärin noin puoli vuotta, vaikka varsinaiset vasennusoireet häviävät usein lyhyemmässä ajassa kun tulee järkiinsä ja lopettaa vasuroinnin (5). Työhalun palautumisen viive johtuu pääasiassa realiteettitajun puutteesta; vasennuspotilailla on usein sekavuuden, häpeämättömyyden ja mahtailevuuden tunteita vielä sen jälkeen, kun heidät on vasennusta mittaavilla asteikoilla arvioitu toipuneiksi. Työhalua on vaikea arvioida riittävästi vain oireisiin perustuvien mittareiden avulla. Tarvitaan laajempaa otetta jossa kiinnitetään huomiota myös persoonallisuuden vääristymiin ja muihin taustatekijöihin. Persoonallisuushäiriöt huonontavat pitkäaikaisennustetta ja altistavat uudelleen sairastumiselle (6,7).