Miten Riikka pääsi linnanjuhliin?

Olipa kerran kaukaisessa valtakunnassa nuori nainen nimeltä Riikka Purra. Hän asui pienessä, mutta siistissä talossa, jossa kaikki oli kurinalaista ja järjestelmällistä – aivan kuten hänen elämänsä. Riikalla oli kuitenkin ikävä isäpuoli, Timo Soini, joka ei koskaan ollut oikeastaan kohtelias. Soini oli suuri ja mahtava hahmo, joka oli saanut valta-aseman valtakunnassa, mutta ei osannut kohdella Riikkaa hyvin. Hän käski Riikkaa tekemään kaikki raskaat työt : pyyhkimään pölyt, pesemään vaatteet ja valmistamaan ruokaa. Soini itse istui sohvalla ja antoi vain käskyjä. Timo ei koskaan antanut Riikalle lepoa

Riikka oli ansainnut maineen väsyneenä, melankolisena nuorena naisena, joka oli aina tukahdutettu muiden mielipiteiden ja tahdon alla. Mutta eräänä päivänä, kun Riikka oli jälleen aivan uuvuksissa pesemässä pyykkejä, valtakuntaan saapui suuri huhu: Jussi Halla-Aho oli päättänyt järjestää suuren juhlan. Tämä ei ollut tavallinen juhla – tämä oli tilaisuus, jossa kaikkien valtakunnan nuorten naisten oli määrä esiintyä ja näyttää, kuka oli oikeutettu prinsessaksi. Riikka ei ollut kiinnostunut, sillä hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia prinssin sydämeen. Hän oli köyhä ja väsyneempi kuin mikään muu. Mutta sitten, juuri kun hän oli päättänyt jäädä kotiin, ilmestyi hänen eteensä arvoituksellinen henkilö. Se oli hyvä haltija, Sanna Marin. Sanna oli hehkuva hahmo, joka oli tunnettu siitä, että hän toi aina toivoa ja inspiraatiota maailman synkimpiin hetkiin.

"Riikka", Sanna sanoi lempeästi, "tiedän, että tunnet itsesi väsyneeksi ja ehkä et usko mahdollisuuksiisi. Mutta minä voin auttaa sinua. Sinun ei tarvitse jäädä varjoon. Nyt on aika näyttää kuka sinä olet." Riikka katsoi Sannaa epäillen. "Mutta kuinka minä voisin mennä Jussin juhlaan? Minulla ei ole kauniita vaatteita tai loistoa, mitä hän voisi haluta."

Sanna heilautti taikakeppiään. Yhtäkkiä Riikan päälle ilmestyi upea iltapuku, joka kiilsi kuin tähti taivaalla. Hänen jalkoihinsa ilmestyi korkokengät, jotka olivat yhtä kauniit kuin ne olivat korkeat. Sanna taputti Riikkaa olalle ja sanoi: "Sinussa on jo kaikki, mitä tarvitset. Sinun täytyy vain luottaa itseesi." Riikka henkäisi syvään ja tunsi olonsa paremmaksi. Kiitos Sannan avun, hän tunsi itsensä kauniiksi ja vahvaksi. Jättämättä Soinin ja muiden ilkeitten katseiden taakseen, hän lähti kohti Jussin juhlia, joka oli täynnä kimaltelevia valoja ja kauniita tansseja.
Kun Riikka saapui juhlaan, kaikki käänsivät katseensa häneen. Prinssi Halla-Aho, joka oli tunnettu tarkasta analyysistaan ja kyvystään nähdä todellisia arvoja, ei voinut olla ihailematta tätä nuorta naista. Hänen siniset silmänsä loistivat, kun hän lähestyi Riikkaa ja kumarsi kohteliaasti. "Olen kuullut paljon sinusta, Riikka Purra", hän sanoi, "ja nyt, kun näen sinut, ymmärrän miksi. Sinussa on jotain erityistä, jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt." Riikka hymyili ujosti. Hän ei ollut tottunut saamaan tällaista huomiota. Mutta prinssi ei antanut periksi. Hän puhui Riikalle pitkään, ja heidän keskustelunsa ulottuivat aina yhteiskunnan epäkohdista ja yksilön oikeuksista tärkeimpiin arvoihin, joita molemmat arvostivat. Ilta kului nopeasti, ja Riikka huomasi, että oli saanut yhteyden prinssiin tavalla, jota hän ei ollut koskaan kuvitellut. Heidän keskustelunsa eivät olleet pelkästään juhlaa ja tanssia, vaan syviä pohdintoja yhteiskunnallisista ongelmista, tasa-arvosta, kasvissyönnistä ja siviilipalveluksesta. He huomasivat, että heidän arvomaailmansa kohtasivat, vaikka taustat olivat erilaisia. Koko juhlaillan aikana, kun kaikki tanssivat ja nauttivat, Timo Soini, ilkeä isäpuoli, seisoi nurkassa ja mutisi itsekseen. Hän ei ollut osannut arvata, että Riikka, jonka hän oli alun perin nähnyt vain talon piikana, oli itse asiassa jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää. Kun kello löi keskiyön, ja taikavoima alkoi heiketä, Riikka tiesi, että oli aika lähteä. Prinssi Halla-Aho ei kuitenkaan antanut hänen mennä niin helposti.

"Riikka, älä mene", prinssi pyysi. "Sinä ansaitset enemmän kuin tämä juhla voi antaa." Mutta Riikka ei voinut jäädä. Hän tiesi, että hänen piti palata omaan elämäänsä ja taistella sen puolesta, mihin hän uskoi. "Kiitos, prinssi Jussi", hän sanoi ja katsoi taakseen juuri ennen kuin kadonnut iltapukunsa palasi tavalliseksi vaatteeksi. "Tämä ilta oli unohtumaton."
Mutta Riikka ei ollut enää se sama uupunut nainen, joka oli alkanut päivänsä talossa. Hän oli saanut itseluottamusta ja rohkeutta uskoa itseensä. Hän palasi kotiin, ja vaikka Soini yritti estää häntä, Riikka tunsi, että hänen oli aika viedä elämänsä omiin käsiinsä. Jussi Halla-Aho ja Kokoomus jäi muistoksi, mutta tärkeintä oli, että hän itse oli saanut oman voiman takaisin. Ja vaikka Timo Soini ei ollut iloinen tästä muutoksesta, Riikka ei antanut sen estää itseään. Taika ei tullut vain Sannan sauvasta, vaan myös omasta sydämestä. Ja niin Riikka Purra, ei enää Tuhkimo vaan omassa elämässään itsenäinen nainen, jatkoi matkaansa.