Maapallon asento muuttuu

ja sää muuttuu samalla pahemmaksi ja maapallo voi keikahtaa.
25122
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

Koko universumi on muuttuva, kuten jo Einstein aikanaan joutui toteamaan. Myös maapallo tässä aurinkokunnassa on jatkuvassa muutoksessa. Maapallon painopiste siirtyilee pienempien ja suurempien tekijöiden vuoksi, myös NASA tutkii näitä.

https://www.avaruus.fi/uutiset/maa-ja-lahiavaruus/nasa-mittasi-maan-painopisteen-liikkeitae.html

"Maapallon veden "hölskyminen" vuodenaikojen kierrossa muuttaa planeettamme massakeskipisteen sijaintia. Nasan johtama tutkimus kartoitti massakeskipisteen liikkeitä viime vuosikymmeninä."

Äänestä
  • Olen joskus miettinyt miten paljon painopisteet muuttuu kun ihminen valtavilla koneilla siirtelee maa-aineita paikasta toiseen.

    Jäät sulaa vuorilla niin vesi pääsee murtamaan kallioita ja syntyy suuria vyöryjä, vuoret sortuu.

    Metsiä kaadetaan vuorilla niin sade syö maaperän ja tulee vyöryjä, vuoret sortuu.

    Jne

    Äänestä

  • Maan magneettiset navat
    Magneettisten napojen liike kertoo planeettamme magneettikentän hitaasta muuttumisesta.

    Magneettiset navat määritellään paikkoina, joissa magneettikenttä on pystysuorassa. Niitä on maapallolla kaksi: yksi kummankin maantieteellisen navan läheisyydessä.

    Pohjoinen magneettinen napa on liikkunut viime vuosikymmeninä nopeasti. Se jätti Kanadan saariston viime vuosisadan lopulla ja etenee nyt Pohjoisella jäämerellä kohti Siperiaa, kuten alla olevasta kuvasta tarkemmin näkyy.

    Eteläinen magneettinen napa liikkuu hitaammin. Päin vastoin kuin pohjoinen vastinparinsa, se on viime vuosisadalla etääntynyt maantieteellisestä navasta ja sijaitsee nyt Etelämanteren rannikon tuntumassa Australian eteläpuolella.

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Maan magneettiset navat
    Magneettisten napojen liike kertoo planeettamme magneettikentän hitaasta muuttumisesta.

    Magneettiset navat määritellään paikkoina, joissa magneettikenttä on pystysuorassa. Niitä on maapallolla kaksi: yksi kummankin maantieteellisen navan läheisyydessä.

    Pohjoinen magneettinen napa on liikkunut viime vuosikymmeninä nopeasti. Se jätti Kanadan saariston viime vuosisadan lopulla ja etenee nyt Pohjoisella jäämerellä kohti Siperiaa, kuten alla olevasta kuvasta tarkemmin näkyy.

    Eteläinen magneettinen napa liikkuu hitaammin. Päin vastoin kuin pohjoinen vastinparinsa, se on viime vuosisadalla etääntynyt maantieteellisestä navasta ja sijaitsee nyt Etelämanteren rannikon tuntumassa Australian eteläpuolella.

    Geomagneettiset navat
    Maan magneettikenttä on perusmuodoltaan dipoli, eli samanlainen kuin sauvamagneetin kenttä. Se poikkeaa kuitenkin vähän täsmällisestä dipolista, ja magneettisten napojen vaellus johtuu juuri näiden poikkeamien muutoksesta.

    Magneettikentän dipolikomponentin asentoa kuvaavat geomagneettiset navat. Ne määritellään seuraavasti: jos maapallon keskipisteeseen asetettaisiin magneettinen dipoli, jonka synnyttämä kenttä olisi mahdollisimman lähellä Maan todellista magneettikenttää mutta ilman epäsäännöllisyyksiä, niin tuon dipolin akseli leikkaisi maanpinnan geomagneettisilla navoilla.

    Geomagneettiset navat ovat liikkuneet viimeisten sadan vuoden aikana vain hieman, mikä kertoo siitä, että magneettikentän dipolikomponentti on vakaampi kuin sen epäsäännöllisyydet. Dipolikomponentti määrää, minkä muotoisena Maan magneettikenttä levittäytyy kauemmas avaruuteen. Niinpä esimerkiksi revontulirenkaan keskipiste on geomagneettinen napa, ei magneettinen.

    Pohjoinen ja eteläinen geomagneettinen napa sijaitsevat määritelmänsä perusteella aina täsmälleen vastakkaisilla puolilla maapalloa.

    Miksi magneettiset navat liikkuvat?
    Mikä sitten liikuttaa magneettisia napoja? Syynä ovat maapallon nesteytimen virtaukset, jotka muistuttavat maanpäällisten valtamerien merivirtoja. Nesteytimen tapauksessa meriveden tilalla on tulikuumaa sulaa rauta-nikkelilientä, jonka liikkeistä geomagneettinen kenttä syntyy ydinnesteeseen muodostuvan sähkövirran vaikutuksesta. Nämä sähkövirrat kiertävät ytimessä sellaista säännöllistä reittiä, että niiden tuottama magneettisuus havaitaanmaanpinnalla kaksinapaisena magneettikenttänä. Nesteytimen virtauksien ja magneettikentän sähkömagneettisissa vuorovaikutusprosesseissa magneettikenttä muuttuu koko ajan hitaasti mutta varmasti.

    Näin siis magneettisten napojen liike ja yleensä magneettikentän muutokset maanpinnalla kertovat välillisesti nestytimessä tapahtuvista muutoksista. Tietoja tarvitaan tutkittaessa maapallon sisäosien geofysikaalisia ominaisuuksia ja niiden muutoksia. Magneettikentän sisäsyntyistä hidasta muutosta sanotaan sekulaarimuutokseksi, ja se pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samana.

    Maan magneettikentän vaihteluja seurataan jatkuvasti magnetometreillä geofysikaalisissa observatorioissa, joita maapallolla on toiminnassa noin 150. Suomessa niitä on kaksi: Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven geofysiikan observatorio sekä Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio. Nurmijärven observatorio on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1953 lähtien. Itse asiassa koko Ilmatieteen laitos sai alkunsa geomagnetismista: laitos perustettiin vuonna 1838 magneettiseksi observatorioksi, jonka tehtäviin kuuluivat myös meteorologiset mittaukset.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Geomagneettiset navat
    Maan magneettikenttä on perusmuodoltaan dipoli, eli samanlainen kuin sauvamagneetin kenttä. Se poikkeaa kuitenkin vähän täsmällisestä dipolista, ja magneettisten napojen vaellus johtuu juuri näiden poikkeamien muutoksesta.

    Magneettikentän dipolikomponentin asentoa kuvaavat geomagneettiset navat. Ne määritellään seuraavasti: jos maapallon keskipisteeseen asetettaisiin magneettinen dipoli, jonka synnyttämä kenttä olisi mahdollisimman lähellä Maan todellista magneettikenttää mutta ilman epäsäännöllisyyksiä, niin tuon dipolin akseli leikkaisi maanpinnan geomagneettisilla navoilla.

    Geomagneettiset navat ovat liikkuneet viimeisten sadan vuoden aikana vain hieman, mikä kertoo siitä, että magneettikentän dipolikomponentti on vakaampi kuin sen epäsäännöllisyydet. Dipolikomponentti määrää, minkä muotoisena Maan magneettikenttä levittäytyy kauemmas avaruuteen. Niinpä esimerkiksi revontulirenkaan keskipiste on geomagneettinen napa, ei magneettinen.

    Pohjoinen ja eteläinen geomagneettinen napa sijaitsevat määritelmänsä perusteella aina täsmälleen vastakkaisilla puolilla maapalloa.

    Miksi magneettiset navat liikkuvat?
    Mikä sitten liikuttaa magneettisia napoja? Syynä ovat maapallon nesteytimen virtaukset, jotka muistuttavat maanpäällisten valtamerien merivirtoja. Nesteytimen tapauksessa meriveden tilalla on tulikuumaa sulaa rauta-nikkelilientä, jonka liikkeistä geomagneettinen kenttä syntyy ydinnesteeseen muodostuvan sähkövirran vaikutuksesta. Nämä sähkövirrat kiertävät ytimessä sellaista säännöllistä reittiä, että niiden tuottama magneettisuus havaitaanmaanpinnalla kaksinapaisena magneettikenttänä. Nesteytimen virtauksien ja magneettikentän sähkömagneettisissa vuorovaikutusprosesseissa magneettikenttä muuttuu koko ajan hitaasti mutta varmasti.

    Näin siis magneettisten napojen liike ja yleensä magneettikentän muutokset maanpinnalla kertovat välillisesti nestytimessä tapahtuvista muutoksista. Tietoja tarvitaan tutkittaessa maapallon sisäosien geofysikaalisia ominaisuuksia ja niiden muutoksia. Magneettikentän sisäsyntyistä hidasta muutosta sanotaan sekulaarimuutokseksi, ja se pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samana.

    Maan magneettikentän vaihteluja seurataan jatkuvasti magnetometreillä geofysikaalisissa observatorioissa, joita maapallolla on toiminnassa noin 150. Suomessa niitä on kaksi: Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven geofysiikan observatorio sekä Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio. Nurmijärven observatorio on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1953 lähtien. Itse asiassa koko Ilmatieteen laitos sai alkunsa geomagnetismista: laitos perustettiin vuonna 1838 magneettiseksi observatorioksi, jonka tehtäviin kuuluivat myös meteorologiset mittaukset.

    Napojen nimeämisestä
    Magneetilla on aina kaksi napaa, joita kutsutaan pohjois- ja etelänavaksi. Samantyyppiset navat hylkivät toisiaan ja erityyppiset vetävät toisiaan puoleensa. Jos asiaa tarkastellaan magneettikenttäviivojen avulla, niin magneetin ulkopuolella kenttä osoittaa aina kohti etelänapaa ja poispäin pohjoisnavasta.

    Maan pohjoisella magneettisella navalla magneettikentän suunta on alaspäin, joten se on fysikaalisilta ominaisuuksiltaan magneettinen etelänapa. Vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla oleva napa on fysikaalisesti magneettinen pohjoisnapa. Maan magneettisista navoista puhuttaessa on kuitenkin tapana käyttää termejä etelä ja pohjoinen niiden maantieteellisessä merkityksessä, eli pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaa napaa kutsutaan pohjoiseksi. Näin on tehty tässäkin tekstissä. Maantieteellisen merkityksen korostamiseksi ja sekaannusten välttämiseksi emme puhu magneettisesta pohjois- ja etelänavasta, vaan pohjoisesta ja eteläisestä magneettisesta navasta.

    Magneetin etelä- ja pohjoisnapojen nimeämiskäytäntö juontuu siitä, että kompassina käytettävän sauvamagneetin pohjoisnapa kääntyy (likimain) kohti maantieteellistä pohjoista.

    Naparetkikuntien historiaa
    Pohjoinen magneettinen napa löydettiin vuonna 1831. Sen paikansi skottilainen tutkimusmatkaaja James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. Vastaava eteläinen napa löytyi vuosikymmentä myöhemmin Etelänapamantereen rannikolta Australian Tasmanian saaren eteläpuolelta, missä Rossin toinen retkikunta teki tutkimuksiaan.

    Rossin löytämä pohjoinen magneettinapa sijaitsi Boothian niemimaalla paikassa 70,1 astetta pohjoista leveyttä (N) ja 96,9 astetta läntistä pituutta (W), eli suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Utsjoki Suomessa. Matkaa maantieteelliselle pohjoisnavalle oli sieltä siis yli 2000 km. Rossin jälkeen magneettinen napa sai olla kaikessa rauhassa vuosikymmeniä, kunnes kuuluisa norjalainen löytöretkeilijä R. Amundsen, luoteisväylän löytäjä, paikansi sen uudelleen vuonna 1904. Napa haarukoitiin paikkaan, joka poikkesi muutamia kymmeniä kilometrejä Rossin mittauksista.

    Kolmannen kerran pohjoisella magneettinavalla käytiin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Tutkijoiden hämmästykseksi napa ei kuitenkaan sijainnut Rossin tai Amundsenin osoittamassa paikassa, vaan melkein 500 km pohjoisempana Walesin prinssin saarelta. Kanadan Geologian tutkimuskeskus, joka oli napamääritykset tehnyt, otti tehtäväkseen seurata tuon alati liikkeessä olevan navan retkiä.

    Magneettisen navan liikkuma-alue Kanadan arktisessa saaristossa on kuitenkin ihmiselle sen verran vaikeakulkuista ja ilmastoltaan vihamielistä seutua, ettei sinne aivan joka vuosi kannata mennä. Magneettisia naparetkikuntia on varustettu suunnilleen kerran vuosikymmenessä vuosina 1962, 1973, 1984, 1994 ja viimeksi 2001. Magneettisella navalla kävi vuonna 1981 myös suomalainen retkikunta harjoittelemassa maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta.

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Olen joskus miettinyt miten paljon painopisteet muuttuu kun ihminen valtavilla koneilla siirtelee maa-aineita paikasta toiseen.

    Jäät sulaa vuorilla niin vesi pääsee murtamaan kallioita ja syntyy suuria vyöryjä, vuoret sortuu.

    Metsiä kaadetaan vuorilla niin sade syö maaperän ja tulee vyöryjä, vuoret sortuu.

    Jne

    Samalla avaruuteen koko ajan ammuskellaan vaikka mitä.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Napojen nimeämisestä
    Magneetilla on aina kaksi napaa, joita kutsutaan pohjois- ja etelänavaksi. Samantyyppiset navat hylkivät toisiaan ja erityyppiset vetävät toisiaan puoleensa. Jos asiaa tarkastellaan magneettikenttäviivojen avulla, niin magneetin ulkopuolella kenttä osoittaa aina kohti etelänapaa ja poispäin pohjoisnavasta.

    Maan pohjoisella magneettisella navalla magneettikentän suunta on alaspäin, joten se on fysikaalisilta ominaisuuksiltaan magneettinen etelänapa. Vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla oleva napa on fysikaalisesti magneettinen pohjoisnapa. Maan magneettisista navoista puhuttaessa on kuitenkin tapana käyttää termejä etelä ja pohjoinen niiden maantieteellisessä merkityksessä, eli pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaa napaa kutsutaan pohjoiseksi. Näin on tehty tässäkin tekstissä. Maantieteellisen merkityksen korostamiseksi ja sekaannusten välttämiseksi emme puhu magneettisesta pohjois- ja etelänavasta, vaan pohjoisesta ja eteläisestä magneettisesta navasta.

    Magneetin etelä- ja pohjoisnapojen nimeämiskäytäntö juontuu siitä, että kompassina käytettävän sauvamagneetin pohjoisnapa kääntyy (likimain) kohti maantieteellistä pohjoista.

    Naparetkikuntien historiaa
    Pohjoinen magneettinen napa löydettiin vuonna 1831. Sen paikansi skottilainen tutkimusmatkaaja James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. Vastaava eteläinen napa löytyi vuosikymmentä myöhemmin Etelänapamantereen rannikolta Australian Tasmanian saaren eteläpuolelta, missä Rossin toinen retkikunta teki tutkimuksiaan.

    Rossin löytämä pohjoinen magneettinapa sijaitsi Boothian niemimaalla paikassa 70,1 astetta pohjoista leveyttä (N) ja 96,9 astetta läntistä pituutta (W), eli suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Utsjoki Suomessa. Matkaa maantieteelliselle pohjoisnavalle oli sieltä siis yli 2000 km. Rossin jälkeen magneettinen napa sai olla kaikessa rauhassa vuosikymmeniä, kunnes kuuluisa norjalainen löytöretkeilijä R. Amundsen, luoteisväylän löytäjä, paikansi sen uudelleen vuonna 1904. Napa haarukoitiin paikkaan, joka poikkesi muutamia kymmeniä kilometrejä Rossin mittauksista.

    Kolmannen kerran pohjoisella magneettinavalla käytiin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Tutkijoiden hämmästykseksi napa ei kuitenkaan sijainnut Rossin tai Amundsenin osoittamassa paikassa, vaan melkein 500 km pohjoisempana Walesin prinssin saarelta. Kanadan Geologian tutkimuskeskus, joka oli napamääritykset tehnyt, otti tehtäväkseen seurata tuon alati liikkeessä olevan navan retkiä.

    Magneettisen navan liikkuma-alue Kanadan arktisessa saaristossa on kuitenkin ihmiselle sen verran vaikeakulkuista ja ilmastoltaan vihamielistä seutua, ettei sinne aivan joka vuosi kannata mennä. Magneettisia naparetkikuntia on varustettu suunnilleen kerran vuosikymmenessä vuosina 1962, 1973, 1984, 1994 ja viimeksi 2001. Magneettisella navalla kävi vuonna 1981 myös suomalainen retkikunta harjoittelemassa maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta.

    Valitettavasti en jaksa lukea koko teoriaa mutta minua kiinnostaa lähinnä liittyykä msgneettinavat pyörimisliikkeeseen. Siis määrääkö napojen sijainto jotenkin pyörimisliikettä?

    Tai nyt tuli mieleen että pyörimisliike jos aiheuttaa magneettinavat niin nuo navat ilmentää pyörimisliikettä ja kertoo sen muutoksista eivät siis aiheuta liikettä??

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Samalla avaruuteen koko ajan ammuskellaan vaikka mitä.

    Niinpä,massan siirtyminen pallon pinnalta kiertoradalle voi myös aiheuttaa pyörimisen muutoksia. Eli kuten joskus olen sanonut : ihminen tuhoaa itse itsensä.

    Äänestä

Raamattukin kertoo että kun se viimeinen tuhotuomio tulee niin maapallolla "kaatuu".

Jos maapallo keikahtaa niin sen pinnalla olevat massat siirtyy sijoiltaan, kuten sanoo Raamattu "vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan".

Nykyiset katastrofit on vain pieni varoitus tulevasta tuhosta ja ne huutaa "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" eli nykysuomeksi "pyytäkää Jeesus pelastajaksenne".

Evankeliumi on ilosanoma eli Jeesus tuli sitä varten että Hän pelastaisi ihmisen tuhosta ja pahuudesta.

1Äänestä
  • Tulee jääkausi ja tulvia..

    Äänestä

  • Naparetkikuntien historiaa
    Pohjoinen magneettinen napa löydettiin vuonna 1831. Sen paikansi skottilainen tutkimusmatkaaja James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. Vastaava eteläinen napa löytyi vuosikymmentä myöhemmin Etelänapamantereen rannikolta Australian Tasmanian saaren eteläpuolelta, missä Rossin toinen retkikunta teki tutkimuksiaan.

    Rossin löytämä pohjoinen magneettinapa sijaitsi Boothian niemimaalla paikassa 70,1 astetta pohjoista leveyttä (N) ja 96,9 astetta läntistä pituutta (W), eli suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Utsjoki Suomessa. Matkaa maantieteelliselle pohjoisnavalle oli sieltä siis yli 2000 km. Rossin jälkeen magneettinen napa sai olla kaikessa rauhassa vuosikymmeniä, kunnes kuuluisa norjalainen löytöretkeilijä R. Amundsen, luoteisväylän löytäjä, paikansi sen uudelleen vuonna 1904. Napa haarukoitiin paikkaan, joka poikkesi muutamia kymmeniä kilometrejä Rossin mittauksista.

    Kolmannen kerran pohjoisella magneettinavalla käytiin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Tutkijoiden hämmästykseksi napa ei kuitenkaan sijainnut Rossin tai Amundsenin osoittamassa paikassa, vaan melkein 500 km pohjoisempana Walesin prinssin saarelta. Kanadan Geologian tutkimuskeskus, joka oli napamääritykset tehnyt, otti tehtäväkseen seurata tuon alati liikkeessä olevan navan retkiä.

    Magneettisen navan liikkuma-alue Kanadan arktisessa saaristossa on kuitenkin ihmiselle sen verran vaikeakulkuista ja ilmastoltaan vihamielistä seutua, ettei sinne aivan joka vuosi kannata mennä. Magneettisia naparetkikuntia on varustettu suunnilleen kerran vuosikymmenessä vuosina 1962, 1973, 1984, 1994 ja viimeksi 2001. Magneettisella navalla kävi vuonna 1981 myös suomalainen retkikunta harjoittelemassa maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta.

    Nykyään magneettisten napojen liikkeitä voidaan seurata myös satelliittihavaintojen perusteella. Euroopan avaruusjärjestön Swarm-satelliitit ovat tuottaneet ennennäkemättömän tarkkaa tietoa Maan magneettikentän rakenteesta.

    Eteläinen magneettinapa on ollut huomattavasti laiskempi liikkeissään kuin pohjoinen kumppaninsa. Tosin eteläisen navan ympäristö on vielä vaikeapääsyisempi kuin pohjoisen, joten siellä on käyty vain muutamia kertoja. Näin kaikkia eteläisen magneettinavan harharetkiä ei tunneta, mutta sekin on liikkeessä kaiken aikaa. Tutkijat otaksuvat, että molemmat navat liikkuvat pitkin ellipsimäistä rataa kiertoajan ollessa muutamia tuhansia vuosia. On voitu myös osoittaa, että välistä navat vaihtuvat, ts. pohjoisnapa muuttuu etelänavaksi ja päinvastoin. Tällainen vaihdos tapahtuu keskimäärin pari kertaa miljoonassa vuodessa, viimeksi n. 700 000 vuotta sitten. Muutostapahtuma kestää muutamia kymmeniä tuhansia vuosia, jona aikana Maan magneettikentässä voi olla useita napoja.

    Äänestä

  • Vtun Raamattu. Ilmestyskirja on jälkeenpäin kirjoitettu "ennustus", joka on jo "toteutunut", siltä osin kuin on voinut.

    Tuota se on, kun mielisairas kirjoittaa hallusinaationsa ja ongelmaiset uskovat niitä.

    Äänestä

  • Anonyymi00009 kirjoitti:

    Naparetkikuntien historiaa
    Pohjoinen magneettinen napa löydettiin vuonna 1831. Sen paikansi skottilainen tutkimusmatkaaja James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. Vastaava eteläinen napa löytyi vuosikymmentä myöhemmin Etelänapamantereen rannikolta Australian Tasmanian saaren eteläpuolelta, missä Rossin toinen retkikunta teki tutkimuksiaan.

    Rossin löytämä pohjoinen magneettinapa sijaitsi Boothian niemimaalla paikassa 70,1 astetta pohjoista leveyttä (N) ja 96,9 astetta läntistä pituutta (W), eli suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Utsjoki Suomessa. Matkaa maantieteelliselle pohjoisnavalle oli sieltä siis yli 2000 km. Rossin jälkeen magneettinen napa sai olla kaikessa rauhassa vuosikymmeniä, kunnes kuuluisa norjalainen löytöretkeilijä R. Amundsen, luoteisväylän löytäjä, paikansi sen uudelleen vuonna 1904. Napa haarukoitiin paikkaan, joka poikkesi muutamia kymmeniä kilometrejä Rossin mittauksista.

    Kolmannen kerran pohjoisella magneettinavalla käytiin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Tutkijoiden hämmästykseksi napa ei kuitenkaan sijainnut Rossin tai Amundsenin osoittamassa paikassa, vaan melkein 500 km pohjoisempana Walesin prinssin saarelta. Kanadan Geologian tutkimuskeskus, joka oli napamääritykset tehnyt, otti tehtäväkseen seurata tuon alati liikkeessä olevan navan retkiä.

    Magneettisen navan liikkuma-alue Kanadan arktisessa saaristossa on kuitenkin ihmiselle sen verran vaikeakulkuista ja ilmastoltaan vihamielistä seutua, ettei sinne aivan joka vuosi kannata mennä. Magneettisia naparetkikuntia on varustettu suunnilleen kerran vuosikymmenessä vuosina 1962, 1973, 1984, 1994 ja viimeksi 2001. Magneettisella navalla kävi vuonna 1981 myös suomalainen retkikunta harjoittelemassa maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta.

    Nykyään magneettisten napojen liikkeitä voidaan seurata myös satelliittihavaintojen perusteella. Euroopan avaruusjärjestön Swarm-satelliitit ovat tuottaneet ennennäkemättömän tarkkaa tietoa Maan magneettikentän rakenteesta.

    Eteläinen magneettinapa on ollut huomattavasti laiskempi liikkeissään kuin pohjoinen kumppaninsa. Tosin eteläisen navan ympäristö on vielä vaikeapääsyisempi kuin pohjoisen, joten siellä on käyty vain muutamia kertoja. Näin kaikkia eteläisen magneettinavan harharetkiä ei tunneta, mutta sekin on liikkeessä kaiken aikaa. Tutkijat otaksuvat, että molemmat navat liikkuvat pitkin ellipsimäistä rataa kiertoajan ollessa muutamia tuhansia vuosia. On voitu myös osoittaa, että välistä navat vaihtuvat, ts. pohjoisnapa muuttuu etelänavaksi ja päinvastoin. Tällainen vaihdos tapahtuu keskimäärin pari kertaa miljoonassa vuodessa, viimeksi n. 700 000 vuotta sitten. Muutostapahtuma kestää muutamia kymmeniä tuhansia vuosia, jona aikana Maan magneettikentässä voi olla useita napoja.

    "Eteläinen magneettinapa on ollut huomattavasti laiskempi liikkeissään kuin pohjoinen kumppaninsa. "

    Tuosta tuli mieleeni jos pohjoisnapa sulaa niin siellä siis irrallinen vesi lisääntyy ja siksi napa siirtyilee?

    Etelämanner sen sijaan on kiinteä eikä siellä virtaile vesi joten napa pysyy paikoillaan?

    Äänestä

  • Anonyymi00011 kirjoitti:

    Vtun Raamattu. Ilmestyskirja on jälkeenpäin kirjoitettu "ennustus", joka on jo "toteutunut", siltä osin kuin on voinut.

    Tuota se on, kun mielisairas kirjoittaa hallusinaationsa ja ongelmaiset uskovat niitä.

    Nnnyyhh nnnyyhhh, saat kuitenkin joku päivä järkyttyä kun sen näet toteutuvan.

    Joten ilku itseksesi.

    Äänestä

  • Anonyymi00009 kirjoitti:

    Naparetkikuntien historiaa
    Pohjoinen magneettinen napa löydettiin vuonna 1831. Sen paikansi skottilainen tutkimusmatkaaja James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. Vastaava eteläinen napa löytyi vuosikymmentä myöhemmin Etelänapamantereen rannikolta Australian Tasmanian saaren eteläpuolelta, missä Rossin toinen retkikunta teki tutkimuksiaan.

    Rossin löytämä pohjoinen magneettinapa sijaitsi Boothian niemimaalla paikassa 70,1 astetta pohjoista leveyttä (N) ja 96,9 astetta läntistä pituutta (W), eli suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Utsjoki Suomessa. Matkaa maantieteelliselle pohjoisnavalle oli sieltä siis yli 2000 km. Rossin jälkeen magneettinen napa sai olla kaikessa rauhassa vuosikymmeniä, kunnes kuuluisa norjalainen löytöretkeilijä R. Amundsen, luoteisväylän löytäjä, paikansi sen uudelleen vuonna 1904. Napa haarukoitiin paikkaan, joka poikkesi muutamia kymmeniä kilometrejä Rossin mittauksista.

    Kolmannen kerran pohjoisella magneettinavalla käytiin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948. Tutkijoiden hämmästykseksi napa ei kuitenkaan sijainnut Rossin tai Amundsenin osoittamassa paikassa, vaan melkein 500 km pohjoisempana Walesin prinssin saarelta. Kanadan Geologian tutkimuskeskus, joka oli napamääritykset tehnyt, otti tehtäväkseen seurata tuon alati liikkeessä olevan navan retkiä.

    Magneettisen navan liikkuma-alue Kanadan arktisessa saaristossa on kuitenkin ihmiselle sen verran vaikeakulkuista ja ilmastoltaan vihamielistä seutua, ettei sinne aivan joka vuosi kannata mennä. Magneettisia naparetkikuntia on varustettu suunnilleen kerran vuosikymmenessä vuosina 1962, 1973, 1984, 1994 ja viimeksi 2001. Magneettisella navalla kävi vuonna 1981 myös suomalainen retkikunta harjoittelemassa maantieteellisen pohjoisnavan valloitusta.

    Nykyään magneettisten napojen liikkeitä voidaan seurata myös satelliittihavaintojen perusteella. Euroopan avaruusjärjestön Swarm-satelliitit ovat tuottaneet ennennäkemättömän tarkkaa tietoa Maan magneettikentän rakenteesta.

    Eteläinen magneettinapa on ollut huomattavasti laiskempi liikkeissään kuin pohjoinen kumppaninsa. Tosin eteläisen navan ympäristö on vielä vaikeapääsyisempi kuin pohjoisen, joten siellä on käyty vain muutamia kertoja. Näin kaikkia eteläisen magneettinavan harharetkiä ei tunneta, mutta sekin on liikkeessä kaiken aikaa. Tutkijat otaksuvat, että molemmat navat liikkuvat pitkin ellipsimäistä rataa kiertoajan ollessa muutamia tuhansia vuosia. On voitu myös osoittaa, että välistä navat vaihtuvat, ts. pohjoisnapa muuttuu etelänavaksi ja päinvastoin. Tällainen vaihdos tapahtuu keskimäärin pari kertaa miljoonassa vuodessa, viimeksi n. 700 000 vuotta sitten. Muutostapahtuma kestää muutamia kymmeniä tuhansia vuosia, jona aikana Maan magneettikentässä voi olla useita napoja.

    "viimeksi n. 700 000 vuotta sitten."

    On se mukavaa että meillä on näin kauan eläneitä viisaita keskuudessamme että voivat totena kertoa noin vanhoja juttuja.

    Pitäisin ennemminkin tuota satuna kuin 5000 vuotta sitten eläneiden oikeiden ihmisten kirjoituksia.

    Äänestä

Maapallon painopisteen muutokset, magneettikenttä muutoksineen ja muut planeetan ja universumin ilmiöt ovat fysiikkaa. Fysiikkaa voi opiskella tai lueskella helppotajuisia alan teooksia.

Biologia on myös fysiikkaa, mutta se on eri keskustelun aihe.

Äänestä
  • Ääliö mäisyytesi
    painaa liikaa.

    Äänestä

Kiinalaiset painaa liikaa.

Äänestä

Ilmastotoimet painaa liikaa.

1Äänestä

Lapset painaa liikaa.

Äänestä

Sähköautot painaa liikaa.

1Äänestä

Suomea lähestyy matalapaine sekä lännestä että idästä samaan aikaan, ne törmäävät Perämeren yllä. Ei tälläistä ole tapahtunut tällä vuosisadalla. Samalla lännestä saapuu uusi matalapaine 940 hPa, joka on jo niin matala että saadaan maahamme uusia järviä.

Kyse ei ole ilmaston muutoksesta, vaan planetaarisesta dynamiikasta sekä geofysiikasta.

Äänestä

Ainoa varma on muutos.

Äänestä

Mitä on RAUHA? Mitä on SOTA?

Meillä on sota kolmiliittoista vihollista vastaan. (Raamattu/Biblia)
Mitä ne ovat? Maailma, Paholainen ja oma liha? Miten niin?
Liha sotii Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan?
Ei Jumala kiusaa ketään, mutta omilta himoiltanne te kiusataan…:
(Vallan himo, lihan himo, rahan himo, elämän koreuden himo, alistamisen himo, väärin tekemisen himo, valehtelun himo, mobbaamisen ja kiusaamisen himo sekä esimerkiksi erilaiset, jopa addiktioiksi kehittyvät himot…) –Kukaan, eikä mikään elävä tässä maailmassa kykene täysin vastustamaan omia omakohtaisia himojaan toteamasta ja toteuttamasta. Onko nälkäkin, tai aiheuttaako nälkäkin esim. ruuan tai herkun himoa, jota ihminen ei voi vastustaa niin, ettei ryhtyisi toimeen…

Onko olemassa ns. ongelmattomia himoja? Suhteessa Jumalaan, suhteessa globaaleihin inhimillisyyskysymyksiin, suhteessa liittolaisiin, suhteessa valtioon ja julkisyhteisöön, suhteessa omiin sidos- ja viiteryhmiin, suhteessa arvoihin, uskontoihin, periaatteisiin, etiikkaan, sääntöpohjaisiin kaikenlaisiin järjestelmiin? Ehkä? Vaikka Raamatussa on kirjoitettu: ”Älä rakasta maailmaa, äläkä mitään mikä maailmassa on.” Toisaalta Raamattuun on myös kirjoitettu ns. Rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken… ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.”
Ajattelen niin, että on myös paljon yhteistä hyvää rakentavia ja keskinäistä kunnioitusta ja rakkautta lisääviä himoja. Jokainen ymmärtää, että niitä on. Esimerkiksi Raamatun alkulehdillä on jo toteamus: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.” Tässä on usein yksiavioisissa järjestelmissä, kuten Suomikin on, pohdittu esimerkiksi moniavioisuuden problematiikkaa. Ketä tai keitä yksiavioisuus palvelee ja suojaa, on tärkeä ja hyvä teema pohdittavaksi. Saara-Hagar-Ketura -konsepti ei nykyään tunnu oikealta Suomessa. Mutta uskon kautta uskon esi-isä Abrahamkin sai lahjavanhurskauden.
Hyvyys ja pahuus on dualismi, joka on ilmiönä kaikkialla läsnä. Niin valinnoissa, kuin teoissa ja niistä aiheutuvina seuraamusilmiöinä. Kristillisyys pyrkii hyvään, mutta esimerkiksi keskiajalla inkvisitio ja nykyäänkin syvimmistä pahuuden lähteistä kumpuavat, jopa ns. vallan kolmijaon sovelluksiin ujuttautuvat ja ihmisten välisiin suhteisiin pesiytyvät pahat tuomitsemiset ja tuomitsemisen ja koston himot leimaavat nykyisin yhä konkreettisemmin ja liittoutumienkin kautta turmeltuneen ihmisen ja ihmisryhmien, valtioidenkin pyrkimyksiä ja toimia. Myös noissa vahingoittamistarkoituksissa tehdyissä päätöksissä, toimissa ja tuomioissa on läsnä ihmisen turmeltunut mieli, tunneperäiset ja väkivallan hurmiosta intressisoituneet tulkinnat totuudesta, voimasta ja vallasta lähimmäisten alistamiseksi pakottavan kärsimyksen alle. Se poikkeaa Raamatussa kuvatun Hyvän paimenen, Jeesuksen ymmärtävästä ja ohjaavasta traditiosta, pyyteistä ja asenteista sekä armon ja totuuden oikeamielisyydestä.

Jos ja kun päätöspöydissä olevien etiikka ohjautuu ns. materialistisen maailmankatsomuksen kautta, mammonanpalvonnan kautta ja turmeltuneiden mielien kautta, eivät näennäisesti ”hyvän kulissit”, joihin kuuluu myös ns. oikeusvaltioperiaate ja Montesquieun muotoilema vallan kolmijako toteuta demokratiamalleissakaan puhtaan ja vilpittömän oikeamielisyyden vaatimuksia. Silloin oikeus on vain pahan vallan kulissi toteuttaa mielivaltaa sen pahan hengen johdatuksessa, josta kuvataan ilmestyskirjassa, että se heitetään sen enkeleidensä kanssa ikuisesti palavaan tuliseen järveen… Lue tarkemmin Raamatusta.

Mutta niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa paremmasta. Ja on olemassa myös Rakkaimman Jumalan ylivoima, joka sanoo myös viimeisen sanan tälle maailmalle. Hänelle on alistettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuoleman rajapyykki lähestyy meistä jokaista päivä päivältä. Ihmiselle on annettu ”Tie, totuus ja elämä, Jeesus Kristus valoksi yhä pimenevään aikaan ja maailmaan. Sitä tietä, ahdasta porttia ja kaitaa tietä voi uskon kautta löytää kestävän aarteen jo tässä ajassa ja päästä pyhien yhteyteen ja Taivaan kirkkauteen. ”Valkeus, joka pimeydessä paistaa, … …tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jeesuksen kasvoista…” Lue Raamatusta.
Agape rakkaus on tavoittelemisen arvoinen meille jokaiselle. Voiko myös hyvyys olla himo? Pyyteetön lähimmäisen palvelemisen ja auttamisen tarvekin? Tai ujuttautuuko siihenkin perisynnin turmeltunut mieli selittämään erilaisia Jumalasta vieraannuttavia synnillisiä merkityssuhteita, kuten esim. Jeesuksen moittimaa farisealaisuutta, vallan ja kunnian pyyteitä ja ns. etupenkkien sosiaalisia suhteita?
Huh huh! Jumala meitä auttakoon! Sanotko sinä ..auttakoon, vai ..auttakoot? Jeesus rukoili Jumalalta, että ”He yhtä olisivat, niin kuin mekin Isä olemme yhtä, että he saisivat olla siellä, missä minäkin olen luonasi Taivaassa…” Lue tarkemmin Raamatusta.

Tänä synkkänä sateisenharmaana syysaamunakin paistaa Kristuksen kasvoista pyhä kirkkaus löydettäväksi armossa ja totuudessa kaikille ihmisille tarkoitettuna.

1Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

ja sää muuttuu samalla pahemmaksi ja maapallo voi keikahtaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu