Olen monta vuotta sekakäyttänyt päihteitä. Nyt viimein olen päässyt alkoholista eroon, mutta nuo rauhoittavat. Tuntuu että nuppi menee sekaisin jos en saa rauhoittavia. Yritin tässä yksi päivä itsemurhaa. Lopetin rauhoittavat seinään. Menin parvekkeelle ja laitoin toisen jalan kaiteen yli. Poikaystävä sai pelastettua minut. Kuitenkin päivittäin mielessä pyörii itsensä tappaminen. Minulla on myös fyysinen sairaus, joka rajoittaa elämääni. Olen työtön, talous kaatuu. Mitään valoa en näe edessäpäin. Jatkuva psyykkinen paha olo. En ole nukkunut moneen viikkoon. Elämän kohtaaminen pelottaa ja pahin on sisäinen tuska, jota kukaan ei voi ymmärtää. Se on sellaista primääristä kauhun ja paniikin tunnetta enkä saa sitä lakkaamaan. Tämä tuska ajaa ajattelemaan itsemurhaa ja kaiteella ollessani tunsin hetken rauhaa..
En kestä tätä tunnetta. Mikään ei siihen auta. En uskalla olla yksin. En tiedä mitä tapahtuu...
En kestä tätä tunnetta. Mikään ei siihen auta. En uskalla olla yksin. En tiedä mitä tapahtuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelen käymään lääkärissä.
Itselläni alkoi alkoholin käyttö jo yläasteiässä, melkein saman tien tuli kannabis mukaan kuvioihin.
Tuli paniikkihäiriötä, siihen alkoi lääkekokeilut.
Lääkkeet, alkoholi ja kannabis, sekakäyttöä, alkoi tulemaan psykooseja ja deliriumeja.
Lisää vaan lääkettä, neuroleptejä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia, ym. ym.
Mun sekakäyttö kesti noin viisitoista vuotta.
Siinä ajassa ehdin monet kerrat ottaa yliannoksia lääkkeitä, viiltelin itseäni, elin täysin holtittomasti, pillereitä nielin tietämättä mikä aine oli kyseessä, jos joku vaan käteen antoi jotain.
Piikittämään en alkanut missään vaiheessa, joku järki kenties takaraivossa oli.
Ehkä pystyn jonkin verran ajattelemaan, miltä susta tuntuu, millaista sun elämä on.
Voin sanoa, että jos haet itsellesi apua, kaikki on mahdollista. Säkin pystyt selviämään tuosta tilanteesta, jos sen pään otat, että haluat selvitä.
Se vaatii paljon työtä, eikä ole helppoa, mutta jos onnistut saamaan hyvä avun ja tuen, uskon kyllä, että säkin tulet onnistumaan.
Mä olen ollut nyt vuosia myöhemmin todella iloinen, etten koskaan silloin nuorempana onnistunut saamaan itseäni hengiltä, olisi jäänyt paljon kokematta, näkemättä ja elämättä.
Sitä ei usko sillä hetkellä, kun elämä tuntuu olevan ihan perseestä ja täysin mahdottomalta, ei usko, että tulevaisuudesta tulisi enää mitään, mutta se tunne on vain silloin, huonona aikana. Sen ymmärtää vasta jälkeenpäin, valitettavasti.
Toivon, että saat asioitasi ja elämääsi järjestymään. Voimia sulle!
Ei se ole tie rauhaan että ihminen menee synneissään iankaikkisuuteen. Ala etsimään Jeesusta elämääsi.Hän antaa rauhan ja elämäsi muuttuu uudeksi.
Minä uskon Jeesukseen, mutta olen käyttänyt lääkkeitä melkein puolet elämästäni.Ei se ole joku paha asia.Täytyy käyttää lääkkeitä niinkuin ne on määrätty.
Usko ihan vapaasti mihin haluat, mutta älä tuputa uskoasi muille.
Kyllä itsemurhia on paljon tehty ja tehdään.
Ei siinä sen kummempaa, aikataulu vaan vähän hätäsempi