Raamattu mainitsee, että Jeesus vihastui, ahdistui, itki ja koki muita erilaisia tunnetiloja, mutta koskaan ei mainita, että hän olisi nauranut tai edes hymyillyt. Vanhassa testamentissakin Jumalan sanotaan olevan kiivas. Hän ei missään kohdassa viljele huumoria. Raamattu on kauttaaltaan kuolemanvakava kirja.
Tästä ei pysty vetämään mitään muuta johtopääätöstä kuin että Aadamin alkuperäiseen luotuisuuteen, Jumalan kuvana olemiseen, ei kuulunut huumorintaju. Koska Jumalassa ei ole huumoria, ei sitä alun perin voinut olla paratiisin ihmiselläkään.
Sen täytyy olla syntiinlankeemuksen aiheuttamaa turmelusta, Jumalan kuvan
kontaminoitumista pahalla ominaisuudella.
Ystävällistä huumoria onkin äärimmäisen vaikea löytää. Lähes aina huumori perustuu toisen ihmisen kustannuksella nauramiseen ja hänen pilkkaamiseensa. Jopa niinkin alkeellinen huumori kuin komiikka on ilkeää: kun Chaplin liukastuu banaaninkuoreen, me nauramme sille, kuinka hän on häpäissyt itsensä.
Tästä ei pysty vetämään mitään muuta johtopääätöstä kuin että Aadamin alkuperäiseen luotuisuuteen, Jumalan kuvana olemiseen, ei kuulunut huumorintaju. Koska Jumalassa ei ole huumoria, ei sitä alun perin voinut olla paratiisin ihmiselläkään.
Sen täytyy olla syntiinlankeemuksen aiheuttamaa turmelusta, Jumalan kuvan
kontaminoitumista pahalla ominaisuudella.
Ystävällistä huumoria onkin äärimmäisen vaikea löytää. Lähes aina huumori perustuu toisen ihmisen kustannuksella nauramiseen ja hänen pilkkaamiseensa. Jopa niinkin alkeellinen huumori kuin komiikka on ilkeää: kun Chaplin liukastuu banaaninkuoreen, me nauramme sille, kuinka hän on häpäissyt itsensä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jaakko Heinimäki on kirjoittanut kokonaisen kirjan Raamatun huumorista, Pyhä nauru. Lauri Thuren löytää samoin Raamatusta huumoria, Kirkkko ja Koti-lehden artikkelissa, "Raamatussa ja kristinuskossa on huumoria."
Ehkä vain luotetaan enemmän näihin asiantuntijoihin eikä jonkun yksittäisen kirjoittajan mielipiteisiin, ei millään pahalla.
Tunsin Heinimäen oikein hyvin aikoinani. Hänen huumorinsa oli hyvin maallista ja ivallista. Hän ei ole yhtään sen suurempi asiantuntija huumorin alalla kuin kukaan muukaan, mutta totta kai aina on auktoriteettiuskoisia idolinpalvojia joihin hän vetoaa. Näitä tällaisia "hassunhauskoja huumoripappeja" on kirkossa muitakin, mutta heidän olemassaolonsa ei pysty poistamaan sitä tosiasiaa, että Jumala ja Jeesus eivät ole mitään klovneja. Ap.
Maalaisjärki sanoo, että on olemassa viatonta huumoria. Chapliniltakin löytyy lapsellista hassuttelua, kuten Kultakuumeen kuuluisa sämpylä-tanssi. Siitä saa kristittykin nauttia puhtaalla omallatunnolla.
https://www.youtube.com/watch?v=4DLdMa98JdM
Raamatusta ei huumoria löydy. Se ei siis ole Jumalan attribuutti, joten sen täytyy olla langenneen ihmisen omaa keksintöä. Chaplinin otin nyt vain yhdeksi esimerkiksi siitä, miten viattomana pidetylläkin huumorilla on naurun kohde: joku, joka kirjaimellisesti saatetaan naurunalaiseksi. Miltä sinusta tuntuu, kun sinä häpäiset itsesi väkijoukon edessä ja sinulle nauretaan? Ap.
Raamatusta ei huumoria löydy.
Entä Koraanista:)))
Chaplin tosiaan oli ilkeä humoristi. Hänet karkoitettiin jopa amerikasta sen vuoksi miten ilkeää huumoria teki.
Joskin se oli sen aikainen näkemys ja nyt meidän saattaa olla vaikeaa nähdä siinä ilkeyttä.
Kyllä Raamatusta voi nähdä huumoria jos haluaa. Kun Nikodeemus sanoo Jeesukselle, että miten ihminen voi muka syntyä uudesti, pitääkö mennä takaisin äitinsä kohtuun, niin ei voi kuvitella että joku on vakavalla naamalla sitä ihmettelyä kuunnellut. Tai vakavalla naamalla vastannut, että ryömi vain sinne niin tulet parempana ihmisenä takaisin.
Palstalla ei ole pelkoa huumorista.
ArtoTTT
Luuk. 15:
3Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
4»Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. 5Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, 6ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ 7Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Iloitseminen ei tässä perustu huumoriin vaan tyytyväisyyteen ja helpotukseen lampaan löytymisestä. Raamattu puhuu paljonkin iloitsemisesta, mutta ei liitä siihen huumoria. Ap.
Jos ArtoTTT:n kirjoittama Raamatun katkelma nimetään huumoriksi, koko kirja on liki pelkkää huumoria. Iloitseminen on normaalikielessä tyystin eri asia kuin huumori.
Nauru on synnistä vapautumista. Siinä mieli oivaltaa asian oikean laidan. Ilo näkyyy joskus nauruna. Nauru on evankeliumi pienessä muodossa.
Amerikan homoherjoista on vaikea kaivaa huumoria.
Ei niissä ole kuin tyhmyyttä kuten yleensäkin herjoissa.
Miksi sitten jatkuvasti herjaat.
Siirtyisit sanoista tekemättä jättämisiin.
Huumori on leikinlaskua ja leikillisyyttä sekä kykyä tajuta ja ilmaista huvittavat asiat. Huumoria on erilaisia lajeja, eikä kaikki ymmärrä aina eri lajien huumoria.
Chaplinin huumori perustuu tilannekomiikkaan aika tavalla, mutta hänellä oli myös terävää ironiaa sekä parodiaa kuten elokuvassa ”Diktaattori”.
Thurén: ”Joskus on sanottu, että huumori on ideo¬logian pahin vastustaja. Erilaiset ismit, esimerkiksi kommunismi tai fasismi ovat luonteeltaan ryppyotsaisia. Huumori sen sijaan palauttaa ihmiset maan pinnalle. Samalla tavalla on terveen kristillisyyden merkki, jos siihen mahtuu huumoria.”
Eli kyllä Raamatustakin löytää huumoria, jos vain ymmärtää sen millaista se siellä on.
Charles Chaplin teki koko uransa ajan vain yhtä elokuvaa. Sen idea oli että hän etsi hyvää ihmistä. Hän pohti, miten missäkin yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ihminen voisi olla hyvä. Ja mitä rajoja yhteiskunta asettaa "hyväksi pääsemiselle".
Ainoa poikkeus tästä on Diktaattori, jonka Chaplin omien sanojensa mukaan oli pakotettu tekemään. Hän ymmärsi mihin tilanne oli viemässä. Loppupuhe on myös poikkeuksellinen. Siinä yhden ja ainoan kerran Chaplin "saarnaa". Eli hän varoittaa maailmaa.
Turhaan. Maailma ei kuunnellut ja sitten kävi juuri niin kuin Chaplin oli ennakoinut. Maailma ajautui sotaan, ajatteleva anarkisti - eli Chaplin - joka halusi poistaa maailmasta rajat, pettyi. Kaiken lisäksi hän sai lukemattomia tappouhkauksia elokuvan jälkeen.
PS. Diktaattorin loppupuheessa muuten Chaplin lainaa Luukkaan evankeliumia ja asettuu sen turvin tukemaan demokratiaa ja sanavapautta. Ynnä varoittaa samalla maailmaa diktaattoreista, jotka vapauttavat itsensä mutta orjuuttavat kansan.
"Luukkaan seitsemännessätoista luvussa on kirjoitettu; Jumalan valtakunta on ihmisessä– ei yhdessä ihmisessä, ei joukossa ihmisiä vaan kaikissa ihmisissä! Teissä! Teillä, ihmisillä, on valta, valta luoda koneita, valta luoda onnea!
Teillä, ihmisillä, on valta tehdä tästä elämästä vapaa ja kaunis, teillä on valta tehdä elämästä ihmeellinen seikkailu. Demokratian nimissä, käyttäkäämme tuota valtaa. Liittykäämme kaikki yhteen!
Taistelkaamme uuden maailman puolesta – kunnollisen maailman, joka antaa ihmisille mahdollisuuden työhön, nuorille tulevaisuuden ja vanhoille turvan. Samoilla lupauksilla tyrannitkin ovat nousseet valtaan.
Mutta he valehtelevat. Eivät he täytä lupauksiaan, eivät koskaan aiokaan täyttää. Diktaattorit vapauttavat itsensä, mutta orjuuttavat kansan."
https://loimu.flamo.fi/2009/09/loppupuhe-chaplinin-elokuvasta-diktaattori-1940-2
https://www.youtube.com/watch?v=J7GY1Xg6X20
"Mutta he valehtelevat. Eivät he täytä lupauksiaan, eivät koskaan aiokaan täyttää. Diktaattorit vapauttavat itsensä, mutta orjuuttavat kansan.""
Mutta ovatko ihmiset oppineet? Osa on, mutta ei kaikki.
Meidän diktatuuri on sateenkaari-ajattelu. Sitä on sanottu pehmeäksi totalitarismiksi. Kaikkien pitää ajatella samalla tavalla. Toisinajattelijat siirretään syrjään, halveksittuina ja huonoina ihmisinä.
Valtion tasolla demokratian näkee siinä miten voidaan esittää vallanpitäjistä tai heidän toimistaan huumoria. Siitä huomaa sen miten puhtaat jauhot ovat pussissa.
Vaikea kuvitella että Venäjällä on tällä hetkellä kovin paljon huumoria siitä miten Ukrainan sota etenee tai miten hyvin Putin valehtelee.
Myöskin Israelissa voi olla kovin hiljaista sen suhteen miten vallanpitäjien edesottamuksia voi nähdä huumorin keinoin.
Aina silloin milloin ei kestä itseensä kohdistuvaa huumoria eikä sitä missään muodossa viljele, on kyse fanaattisuudesta, joka ei kestä päivänvaloa.
Kun luin aloitusta, mietin heti että pyydän jotakin kirjoittamaan raamatun kohdan, jossa olisi huumoria.
Yksi oli jo keksinytkin, joten ei tarvinnut pyytää. Oikein hyvä oivallus sinulta
Anonyymi
2025-05-09 16:22:09
Kiitos, onhan tuo kohta ihan hauska, en ole koskaan itse ajatellut.
Tuskin noihin Heinimäen teoksiin viitsin alkaa perehtyä tai kukapa tietää...
Turhaan kiittelet häntä. Nikodeemus tuli Jeesuksen luokse salaa yöllä, joten tuskinpa siinä kahdenvälisessä keskustelussa on ollut ketään ulkopuolisia hymyilemässä ja nauramassa. Päinvastoin, Jeesuskaan ei huvittunut itsestään selvän asian kyselystä vaan suuttui tai turhautui Nikodeemuksen tyhmyyteen, koskapa vastasi: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Ap.
Entä se valas ja Joona?
jeesus oli mielisairas ja siinä ei ole mitään naurettavaa
mielikuvitus muuttuu näiden päässä todeksi 🤔
Luemme raamatusta mm, ...ja Jumala nauraa heille jne...
Lukekaa loput itse.
Kaikki muut tunteet käy, mutta ei hurmostelu.
Se kuolemansynti.
Raamattu on kemiallisen puhdas muusta "huumorista" kuin ivasta.
Ivaa oikeastaan Raamatussa on vain lakihenkisiä fariseuksia kohtaan.
Joo Jeesuskin sitä harrasti
Iva ei ole huumoria. Se on pilkkaamista, mollaamista ja ilkkumista.
Tämä aloitus kiinnosti minua ja aloin kerätä aineistoa huumorista raamatussa. Minulla on ilo joskus pitää satunnaisesti hartaushetki vapaaehtoisena ja keräsin arkillisen tietoa raamatun huumorista. Siitä tuli mielestäni hyvä juttu ja odotan innolla miten kuulijat siihen suhtautuvat kun tulee tilaisuus pitää se. Kun vielä löysin Lutherin loppurukouksen ilosta, siinäkin huumoria, niin esityksestä tuli mielestäni täydellinen eli tarkoittaa sitä pakettia, mitä minun aivoillani aikaiseksi saa. Mielenkiintoinen aihe. Olen aina pitänyt raamattua tosikkojen kirjana, en enää.
Luther on kuulemma ollut mekoinen sopivien ja sopimattomienkin juttujen kertoja ja huumorimiehiä. Vanhan ajan kristityt eivät pitäneet uskonnollista huumoria rienauksena. Itä-Suomen yliopistossa on tehty aiheesta gradu.
Aiheesta on tosiaan tehty gradu.