Jatkuva kasvatus suojaa metsää sään ääri-ilmiöiltä

Näin on . Ja sekametsää nyt täytyy olla . Pelkän kuusi tai tai mäntymetsän lisääntyneet tuholaismäärät tuhoavat metsän helposti ja nopeasti .

Metsän Omistajat rahanahneita, avohakkuita joka puolella. Sitten ihmetellään kun linnut hävikää ja petoeläimet tulee asutusalueille. Suomen laitettava asijat kuntoon Venäjän kanssa että saadaan edullista puuta.

KOMMUNISMIA! METSÄNOMISTAJA SAA PÄÄTTÄÄ MITÄ METSÄLLÄÄN TEKEE. JOS HALUAA AVOHAKATA SE ON HÄNEN OIKEUS!

Kertokaa tuo myös Sofia Virralle, että kertoo sitten kotona miehelleen.

Harsintahakkuut märällä turpeella johtavat kuusittumiseen, uudistaminen on maaperästä kiinni. Suomen metsät on saatu kasvuun tällä aukkohakkuumenetelmällä, missä raivataan kaikki ja kaivetaan ojat soille.

Hoitamattomasta metsästä syntyy sekametsä, joka on jokseenkin taloudellisesti arvoton. Nykykorjuumenetelmillä on vaikea kasvattaa järeytyvää puuta, koska taimikon pusikoituminen avohakkuussa on valtavaa ja harsinnassa männyn taimet kuolevat. Jos pohjavettä nostetaan myös isot männyt ja koivut kuolevat pystyyn. Harsintahakkuulla siis onnistuu kasvattamaan vain kuusta, koivun ongelma on hieskoivu. Järeytyvän männyn kasvatus on ensisijaista, mutta konekuski nappaa tällaisen ropsipinoon ennen aikojaan, nykyään samoin käy kaikelle muullekin puulle. Kuusi on laskennallisesti ongelmallinen, koska se päästölaskennassa antaa suuremman vaikutuksen. Ratkaisu ei oikein voi olla se, että jätetään iso osa puusta lahoamaan harvennuksissa, koska tämä tapa haittaa uusiutumista. Ylispuuhakkun tulos on taas sama kuin ylihakkuun, jäljelle jää arvoton puusto kasvamaan sattuman varaisesti. Jäljelle jää kaistalehakkuut, ovat kompromissina parhaiten hallittavissa. Kaistalehakkuun urakointi on myös nopeaa. Ei jää puukasoja lojumaan termiittien alustaksi ja korvaa siemenpuuhakkuuta, missä tukkia menee hukkaan. Kaistaleet velvoitettaisiin myös lannoittamaan. Hakkuutavasta on kiinnostuttu uudelleen, koska sen avulla voidaan hillitä esimerkiksi turvemailta tulevaa vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Se voi olla myös korjuuteknisesti viisas valinta turvemaalla. Haittoja voi vähentää käyttämällä tehomaatalouden keinoja, onhan selkeää, että kaistojen välit saa kasvupyrähdyksen tällaisen jälkeen, kun kasvuolot kaistojen puun poiston jälkeen paranevat välialueilla. Tämä on ehkä aiheuttanut luuloja menetelmän hidaskasvuisuudesta.

Syyt, miksi metsät ovat muuttuneet päästölähteiksi ovat ristiriitaisia, koska käytämme puun jalostuksen sivuvirtoja, pitäisi olla selkeää, pitääkö muu kuin puun runko jättää lahoamaan vai käyttää hyödyksi. Metsien pinta-alan vähenemiselle ei ole tehty mitään,

Teoriassa valikoiva hakkuu voi olla kestävä vaihtoehto Valikoiva hakkuu on puunkorjuumenetelmä, joka poistaa vain tietyt puut koon, iän, lajin ja terveyden perusteella. Tämä lähestymistapa varmistaa, että metsät pysyvät tuottavina ja ekologisesti tasapainossa.

Puuta ei vain pystytä valikoimaan optimaalisesti biotooppien kannalta ja metsäkoneet aiheuttavat liian suurta tuhoa, ainut oikea vastaus on talvikorjuu, missä jätetään paljon kariketta lojumaan. Suuntaus on ollut päinvastainen. Metka tai mikä onkaan pitäisi muuttaa metsälannossäkeiksi.

Puu