Ystäväni, joka ei ole mikään mahdottoman aktiivinen uskovainen mutta kuitenkin uskossaan järkkymätön, alkoi saarnaamaan minulle lapseni kasvatuksesta. Kaikki alkoi keskustelustamme siitä, tulisiko lapselle syöttää kristinuskonsävyistä näkemystä vai ei. Juuret tähän porinaan löytyvät tästä ...
Viisivuotias poikani oli kuullut päiväkerhossa Jeesuksesta. Emme ole kasvattaneet häntä mitenkään kristillisesti, vaikka hän kastettu onkin. Kysymyksiin Jeesuksesta vastailin ja tähdensin, että osalla ihmisistä on häneen uskoa. Viimeinen kysymys oli: "Uskotko sinä häneen?" Päätin olla valehtelematta ja vastasin totuudenmukaisesti: "En." Lisäsin vielä lapselleni, että hän saa minun puolestani uskoa jos haluaa tai joskus kokee uskoa tarvitsevansa. Kysymys ei nyt mietity häntä, mutta kenties joskus.
En ymmärrä ystäväni reaktiota asiaan. Jos olen päättänyt pysyä totuudessa muutenkin, en todellakaan aio aloittaa valehtelua tässäkään asiassa. Tästä eivät kärsi lapseni eikä kukaan muukaan.
Viisivuotias poikani oli kuullut päiväkerhossa Jeesuksesta. Emme ole kasvattaneet häntä mitenkään kristillisesti, vaikka hän kastettu onkin. Kysymyksiin Jeesuksesta vastailin ja tähdensin, että osalla ihmisistä on häneen uskoa. Viimeinen kysymys oli: "Uskotko sinä häneen?" Päätin olla valehtelematta ja vastasin totuudenmukaisesti: "En." Lisäsin vielä lapselleni, että hän saa minun puolestani uskoa jos haluaa tai joskus kokee uskoa tarvitsevansa. Kysymys ei nyt mietity häntä, mutta kenties joskus.
En ymmärrä ystäväni reaktiota asiaan. Jos olen päättänyt pysyä totuudessa muutenkin, en todellakaan aio aloittaa valehtelua tässäkään asiassa. Tästä eivät kärsi lapseni eikä kukaan muukaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Että voisti opettaa lapsesikin kulkemaan tietä, jolta hän ei vanhanakaan poikkea. Nyt uskomattomana sinä yrität nypppiä pois ne Jumalan sanan kylvöt, joita päiväkoti antaa, ja joka on aivan oikein. Anna siis poikasi uskoa ja pelastua taivaseen, ja ota sinäkin Jeesus vastaan pelastajanasi.
Ei ole toista tietä ei ei. Vain Jeesuksen kautta on tie taivaseen.
On ikäänkuin välttämätöntä kääntyä oikealle Jeesuksen suuntaan tieltäsi, joka muuten vie suoran kadotukseen, ellet tee parannusta, tule uskoon ja käänny!
Näin voit tulla uskoon ja myös perhekuntasi voi tulla uskoon:
9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]
Vastauksesi on oiva esimerkki kristinuskovaisten epä-älyllisyydestä ja luulosta, että doktriini korvaa ajattelun.
Oma reaktioni oli: että jeesus, miten tyhmä vastaus.
Nimim. jaina
Jos hän olisi pysynyt asiassa ja sanonut vain, että jeesuksen opit ovat hyväksi elämällä, niin se olisi vielä kuulostannut järkevältä.
Mutta kun ei, oli ihan pakko vielä pistää se vakio helvetillä pelottelu mukaan.
että muslimiksiko pitäisi ruveta?
Muuten toimit mielestäni moraalisesti oikein, paitsi:
" "En." "
Tälläisestä en pidä. Tuskinpä siitä mitään haittaa on, mutta mielestäni tuo kumoaa sen, mitä sanoit sen jälkeen. Lapset uskovat, että isä ja äiti ovat aina oikeassa. Minun mielestäni sinun olisi pitänyt vastata:
"uskotko sinä?...A: en tiedä -en tiedä minäkään B:uskon/en usko -minä en usko, sinä saat uskoa" tai "kerron kun olet vanhempi"... Mielestäni et saisi kertoa omaa kantaasi suoraan. Se ei tue itsenäistä ajattelua. Tietenkin saatan olla väärässä. Tämä on vain minun ajatukseni.
miksi selkeää valhetta pitää toistaa siksi että eräät uskovat tuohon valheeseen?
Eikö vastuuntuntoinen vanhempi pyri antamaan lapselleen mahdollisimmat hyvät valmiudet pärjätä?
Te s**tanat lähdette vielä ihan terveisiä perseestä olevasta ajatuksesta että jeesuksenne olisi jotenkin ainutkertainen. Ei ole. Sama tarina on kerrottu monesti aiemmin, kaikkise satuineen opetuslapsista, neitseestä syntymisestä ja kuolleesta heräämisistä.
Ja mikä pahinta: jeesussatu on vain yksi satu tuhansien muiden satujen joukossa.
Ureaa on lurahtanut tekovaiheessa sekaan, jos luulee kritinuskoa yhtään paremmaksi tai oikeammaksi kuin mitään muutakaan uskoa.
Päinvastoin, kristinusko on yksi väkivaltaisimmista uskonnoista.
Aloittaja sanoi myös että:
>Lisäsin vielä lapselleni, että hän saa minun puolestani uskoa jos haluaa tai joskus kokee uskoa tarvitsevansa
Miksi pitäisi sanoa että "en tiedä", jos silloin kokee valehtelevansa? Eihän k-uskovaisistakaan IKINÄ YKSIKÄÄN jätä asiaa tähän, vaan väittää pokkana että tietää Jeesuksen olevan Jumala. Ainoa "tieto" koko asiassa on että tuntuu siltä.
Ihan niinkuin teinistäkin aina tuntuu siltä että hän rakastaa juuri sitä ja sitä ihmistä, ja se on Se Oikea etc.
"Aloittaja sanoi myös "
niin, lueppa itse tarkemmin. Kerroin myös että lapsi uskoo vanhemman aina olevan oikeassa. Silloin hän omaksuu tuon ajattelu mallin, ajatteli hän miten tahansa.
"Miksi pitäisi sanoa että "en tiedä", jos silloin kokee valehtelevansa?"
Itse sanoisin että kerron myöhemmin. Sekin oli siellä, tosin hieman epäselvästi. Se kuuluu molempiin vaihtoehtoihin
"Eihän k-uskovaisistakaan IKINÄ YKSIKÄÄN jätä asiaa tähän, vaan väittää pokkana että tietää Jeesuksen olevan Jumala...Ihan niinkuin teinistäkin aina tuntuu siltä että hän rakastaa juuri sitä ja sitä ihmistä, ja se on Se Oikea "
Haluatko todella alentua kristittyjen tasolle? Pidän muuten tuosta esimerkistäsi. Todella hyvä.
mutta yritän silti selvittää ne.
"Eikö vastuuntuntoinen vanhempi pyri antamaan lapselleen mahdollisimmat hyvät valmiudet pärjätä?"
Mielestäni parhaimmat valmiudet saa sillä, että tukee lapsen itsenäistä ajattelua.
"kristinusko on yksi väkivaltaisimmista uskonnoista."
Haluatko nyt jonkin mitalin tai jotain? Eikö sinulla todellakaan ole mitään parempaa sanottavaa. Uskonnot ovat pahoja. Niin se on. Ne tuhoavat tätä maailmaa. Ne kannustavat itsekyyteen. EN vain tajua, miksi sitä jatkuvasti toistelet. Tuo on yksi paarhaista maniulointi menetelmistä: Toista jotain, mitä tahansa, riittävän kauan, niin ihmiset uskovat sen.
Kristityt käyttävät sitä. Alennutku sille tasolle?
mitä esität, on ok.
Mutta eikö tässä ollut suora kysymys: uskotko Sinä?
Jos kysymys kuuluisi: onko Jumalaa olemassa?, esittämäsi vastausmalli olisi pätevä.
Toisaalta, itsenäinen ajattelu ei synny tai kuole yhden vastauksen perusteella.
"itsenäinen ajattelu ei synny tai kuole yhden vastauksen perusteella."
Totta, mutta juuri tämä maailmankaikkeuden kysymyksien itsenäinen pohtiminen johtaa johonkin, jos jokin. Jos lapsi tekee tietoisen valinnan että ei usko jumalaan, ja pääsee siihen omien henkilökohtaisten pohdintojen tuloksena, niin on parhaimmat eväät saanut...
Itse kävin jumala kysymyksen mielessä, vaikka vanhemmat minulle vastauksen antoivat. Olisi saattanut käydä toisin
Jos hän taasen valitsee jumalan, ehkä se on hänelle parasta. Ehkä itsepetos pukee toisia ihmisiä.
sikäli että minullakin on vahva sisäinen "totuus". Pääsen tietenkin kuin koira veräjästä sikäli että lapsia ei päässyt siunaantumaan.
Mutta en minäkään olisi voinut sanoa lapselle uskonasioihin liittyen että "en tiedä", vaan todellakin olisin joutunut ikä huomioiden pikkuhiljaa annostelemaan omaa vakaumustani. Oletan että olisin kuitenkin ollut sen verran rehti ihminen että olisin myös sanonut että tämä on minun näkemykseni, ja minä ihmisenä en voi tietää onko tämä absolut totuus - kuten ei kukaan muukaan voi.
Niin jos tosiaan tarkoitit tuolla alentumisella sitä että olettaa tietävänsä...
ettet valehdellut lapsellesi.
Se olisi mielestäni törkeä vale, jos sanoisit lapselle uskovasi johonkin, mihin et usko.
Mutta suosittelen, että antaisit elämäsi Jeesukselle. Sen jälkeen voit rehellisesti sanoa lapselle, että minä uskon Jeesukseen.
Siunausta!
Kun tenavasi on siinä 10 tai yli, lue hänelle Philip Pullmanin trilogia Universumien tomu ääneen. Pääsette keskustelemaan siitä, mitä kristinusko on käytännössä ja miten siitä selvitä tervejärkisenä.