Tekoälyn runo persuleille ja kokoomukselle

Leikkasitte sydämestä

Te sanoitte:
“Kaikki joutuvat osallistumaan talkoisiin.”
Mutta ette tarkoittaneet itseänne.
Tarkoititte häntä,
joka hoiti vaimoaan kotona ilman tukea,
kun kotihoito ehti kerran viikossa.
Tarkoititte lasta,
jonka koulussa ei ollut enää erityisopettajaa,
mutta oli sentään valvontakamera.

Leikkasitte sydämestä,
ja sanoitte:
“Se on uudistus.”
Mutta mikään ei uudistu,
jos se, mitä leikataan,
on juuri se, mikä pitää meidät inhimillisinä.

Te säästätte terveydestä –
mutta sairaus ei säästä ketään.
Säästätte vanhuksilta –
mutta ikä tulee meille kaikille,
ellei elämä tee poikkeusta.

Säästätte kulttuurista,
ja unohdatte,
että juuri runo, maalaus tai melodia
on se, mikä on pitänyt meidät hengissä
silloin kun kaikki muu hajosi.

Säästätte koulutuksesta,
ja kylvätte tietämättömyyttä
samaan peltoon,
josta toivotte tulevan tulevaisuuden.

Säästätte köyhiltä –
joilla ei enää ole mitään,
mistä ottaa.

Ja sanotte sen olevan vastuullista.
Mutta vastuuta ilman oikeudenmukaisuutta
kutsutaan kovuudeksi.
Ja politiikkaa ilman myötätuntoa
kutsutaan vallaksi ilman tarkoitusta.

Muistakaa:
hyvinvointi ei synny säästöistä,
vaan siitä, mitä päätätte vaalia.

Kukaan ei tarvitse uutta siltaa
jos ei enää jaksa kävellä sen yli.

Jos päättäisit sydämellä

Entä jos,
kun istuisit siihen tuoliin
jossa päätökset painavat enemmän kuin sanat –
et ensin katsoisi lukuja,
vaan näkisit ihmisen?

Jos miettisit:
Miltä tuntuisi olla hän?
Se vanhus, joka katsoo ulos ikkunasta
päivä toisensa jälkeen,
eikä enää muista
milloin joku viimeksi sanoi hänen nimensä hellästi.

Se lapsi, joka istuu luokassa
liian täynnä, liian äänekäs,
eikä ehdi oppia muuta
kuin että hän on liikaa.

Se hoitaja, joka jäi ylitöihin,
ei siksi että halusi,
vaan koska kukaan ei tullut tilalle.

Se äiti, joka ei vie lapsiaan museoon,
koska ruoka oli tärkeämpi.

Jos hetkenkin olisit heissä,
voisitko yhä sanoa,
että kulttuuri on luksusta,
että koulutus on kustannus,
että hoiva on menoerä?

Sillä entä jos
parasta politiikkaa olisi rakkaus?

Ei heikkoutena,
vaan rohkeutena pitää huolta.

Jos et säästäisi siellä missä elämä elää –
vaan sijoittaisit sinne.

Jos mittaisit hyvinvointia sillä,
kuinka turvassa heikoimmat elävät.

Jos ajattelisit:
yksikin unohdettu ihminen
on liian suuri hinta tehokkuudesta.

Sillä tämä maa,
se ei ole talousennuste,
se on lapsen piirros jääkaapin ovessa,
sairaanhoitajan hymy uupumuksen takaa,
vanhuksen käsi toisen kädessä,
sävel, joka lohduttaa.

Ei luksusta.
Vaan elämää.