Et voi leikata ääntä
Sanot, että on pakko säästää.
Että kulttuuri on kallista,
että empatia on liikaa,
ja ihmisyys ei mahdu kalenteriin
tai kehykseen.
Mutta ihmiset eivät ole kehys.
He ovat kuva.
He ovat ääni, joka ei katoa,
vaikka kuinka pienennät volyymia
budjettivaltuuksilla.
Sanot, että meillä ei ole varaa runoihin.
Mutta kysy niiltä,
jotka ovat eläneet reunalla –
mitä jäi jäljelle, kun kaikki muu vietiin?
Usein: laulu.
Sana.
Mahdollisuus kertoa tarinansa,
vaikkei kukaan halunnut kuulla.
Leikkaat kirjastosta, mutta jätät mainosbudjetin.
Leikkaat terapiasta, mutta lisäät järjestyksenvalvojia.
Leikkaat näyttämöltä, mutta ostat kaiuttimen,
jotta voit kuulua kovempaa,
kuulematta silti ketään.
Sinä et pelasta valtiota,
kun leikkaat sen sydämen pois.
Sinä vain rakennat koneen,
joka raksuttaa tyhjää.
Empatia ei ole kustannus.
Se on kyky.
Ja kulttuuri ei ole luksusta.
Se on yhteinen kieli,
jolla selvitään tästä ajasta
repiytymättä toisistamme.
Me emme unohda,
kuka vaikenemista vaati.
Kuka leikkasi juuri sen äänen,
joka olisi voinut pelastaa.
Et voi leikata tarvetta tulla nähdyksi.
Et voi leikata haaveita.
Et voi leikata ihmisyyttä pois,
ja silti väittää: tämä on yhteinen maa.
Sanot, että on pakko säästää.
Että kulttuuri on kallista,
että empatia on liikaa,
ja ihmisyys ei mahdu kalenteriin
tai kehykseen.
Mutta ihmiset eivät ole kehys.
He ovat kuva.
He ovat ääni, joka ei katoa,
vaikka kuinka pienennät volyymia
budjettivaltuuksilla.
Sanot, että meillä ei ole varaa runoihin.
Mutta kysy niiltä,
jotka ovat eläneet reunalla –
mitä jäi jäljelle, kun kaikki muu vietiin?
Usein: laulu.
Sana.
Mahdollisuus kertoa tarinansa,
vaikkei kukaan halunnut kuulla.
Leikkaat kirjastosta, mutta jätät mainosbudjetin.
Leikkaat terapiasta, mutta lisäät järjestyksenvalvojia.
Leikkaat näyttämöltä, mutta ostat kaiuttimen,
jotta voit kuulua kovempaa,
kuulematta silti ketään.
Sinä et pelasta valtiota,
kun leikkaat sen sydämen pois.
Sinä vain rakennat koneen,
joka raksuttaa tyhjää.
Empatia ei ole kustannus.
Se on kyky.
Ja kulttuuri ei ole luksusta.
Se on yhteinen kieli,
jolla selvitään tästä ajasta
repiytymättä toisistamme.
Me emme unohda,
kuka vaikenemista vaati.
Kuka leikkasi juuri sen äänen,
joka olisi voinut pelastaa.
Et voi leikata tarvetta tulla nähdyksi.
Et voi leikata haaveita.
Et voi leikata ihmisyyttä pois,
ja silti väittää: tämä on yhteinen maa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Leikkasitte sydämestä
Te sanoitte:
“Kaikki joutuvat osallistumaan talkoisiin.”
Mutta ette tarkoittaneet itseänne.
Tarkoititte häntä,
joka hoiti vaimoaan kotona ilman tukea,
kun kotihoito ehti kerran viikossa.
Tarkoititte lasta,
jonka koulussa ei ollut enää erityisopettajaa,
mutta oli sentään valvontakamera.
Leikkasitte sydämestä,
ja sanoitte:
“Se on uudistus.”
Mutta mikään ei uudistu,
jos se, mitä leikataan,
on juuri se, mikä pitää meidät inhimillisinä.
Te säästätte terveydestä –
mutta sairaus ei säästä ketään.
Säästätte vanhuksilta –
mutta ikä tulee meille kaikille,
ellei elämä tee poikkeusta.
Säästätte kulttuurista,
ja unohdatte,
että juuri runo, maalaus tai melodia
on se, mikä on pitänyt meidät hengissä
silloin kun kaikki muu hajosi.
Säästätte koulutuksesta,
ja kylvätte tietämättömyyttä
samaan peltoon,
josta toivotte tulevan tulevaisuuden.
Säästätte köyhiltä –
joilla ei enää ole mitään,
mistä ottaa.
Ja sanotte sen olevan vastuullista.
Mutta vastuuta ilman oikeudenmukaisuutta
kutsutaan kovuudeksi.
Ja politiikkaa ilman myötätuntoa
kutsutaan vallaksi ilman tarkoitusta.
Muistakaa:
hyvinvointi ei synny säästöistä,
vaan siitä, mitä päätätte vaalia.
Kukaan ei tarvitse uutta siltaa
jos ei enää jaksa kävellä sen yli.
Jos päättäisit sydämellä
Entä jos,
kun istuisit siihen tuoliin
jossa päätökset painavat enemmän kuin sanat –
et ensin katsoisi lukuja,
vaan näkisit ihmisen?
Jos miettisit:
Miltä tuntuisi olla hän?
Se vanhus, joka katsoo ulos ikkunasta
päivä toisensa jälkeen,
eikä enää muista
milloin joku viimeksi sanoi hänen nimensä hellästi.
Se lapsi, joka istuu luokassa
liian täynnä, liian äänekäs,
eikä ehdi oppia muuta
kuin että hän on liikaa.
Se hoitaja, joka jäi ylitöihin,
ei siksi että halusi,
vaan koska kukaan ei tullut tilalle.
Se äiti, joka ei vie lapsiaan museoon,
koska ruoka oli tärkeämpi.
Jos hetkenkin olisit heissä,
voisitko yhä sanoa,
että kulttuuri on luksusta,
että koulutus on kustannus,
että hoiva on menoerä?
Sillä entä jos
parasta politiikkaa olisi rakkaus?
Ei heikkoutena,
vaan rohkeutena pitää huolta.
Jos et säästäisi siellä missä elämä elää –
vaan sijoittaisit sinne.
Jos mittaisit hyvinvointia sillä,
kuinka turvassa heikoimmat elävät.
Jos ajattelisit:
yksikin unohdettu ihminen
on liian suuri hinta tehokkuudesta.
Sillä tämä maa,
se ei ole talousennuste,
se on lapsen piirros jääkaapin ovessa,
sairaanhoitajan hymy uupumuksen takaa,
vanhuksen käsi toisen kädessä,
sävel, joka lohduttaa.
Ei luksusta.
Vaan elämää.
tekoäly älykkäämpi kuin persukokoomus...
Runo:
"" -se mitä puhuit nyt viimeks
Anonyymi-ap
21.10.2026 klo 22.56
Ilmoita
oli taas sellaista etten voi tänne mainita
rakas oot, mutta tajua että en voi tehdä mitään taaskaan
tätä turha enenmpää selittää, uskon että ymmärrät, siis tiedät näitä asioita
ja ehkä tiedät enemmän
kunpa voisit ottaa yhteyttä ja helpottaa tämä tilanne""
- myös
, Sulle .