Vittu en jaksa tätä elämää enää...oon nii helvetin masentunu ja jokapäivä on yks helvetti...hirttoköysi on jo valmiina ja yrittänytkin olen mut ei se ota onnistuakseen...onneks mulla on suunnitelma b eli juon viinaa niin paljon että suurinpiirtei sammun ja sitten jään radanvarteen makaamaan...tuleva juna vie toivon mukaan hengen nopeasti. Sitten ei tarvitse enään kärsiä
Itsemurha aikeet
Masentunu
103868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
missä sulla mättää, mikä on niin kieroa, ettei sitä oi oikaista?
Jos se on rakkaussuru, siitä toipuu, ennemmin tai myöhemmin. Jos se on raha, sossusta saat lisää, että pääset jaloilles. Viina ei auta, murheet ei uppoa, ne oppii uimaan.
Kerro niin katotaan yhessä sun jutskias.
T. täti uneton
no kaikki on...sossua en oikein tarvii ku oon vasta 19...mut koulu jäi masennuksen vuoks kesken ja kaikki tuntuu menevän päin helvettiä..Saa nähä kuin kauan jaksan vielä...
voisit kirjoittaa täydellisen listan vaikka paperille ongelmistasi.
Kun olet saanut kirjoitettua kaikki ongelmasi
niin lisää jokaisen ongelman perään "plussa" jos ongelma on korjattavissa. "miinus" vastaavasti jos ongelma ei ole korjattavissa.
On joskus parempi ruotia itseään paperille ja on mahdollista että yllätyt.
En ala sanomaan sinulle että olet vielä nuori, koska ongelmat voivat olla yhtä pahoja niin nuorilla kuin vanhemmallakin.
Ai niin, en ole vielä törmännyt ihmiseen jolla KAIKKI menee päin helvettiä. Enkä usko että törmäänkään.
Tsemppia ja yritä jaksaa.
Mä itse masennuin n. 10 kk sitten kun ex-poikaystäväni käytti mua seksuaalisesti hyväks. No mä masennuin ja jätin hienosti alkaneen ammattilukion kesken ja hain apua psykiatrilta. Helpotti huomattavasti puhua jollekin, varsinkin tuntemattomalle ihmiselle!
Mulla todettiin keskivaikea-vaikea masennus.
Eli oon ns. elänyt helvettiä nyt 10kk, enkä jaksais enempää, mutta mulla on kaks vauvapupua, joita mun on pakko hoitaa ja rakastava poikaystävä, jolla on itelläkin vaikeeta enkä pysty jättään sitä yksin. Joskus vaan on oltava epäitsekäs.
Hetken luulin jo masennuksen hellittäneen, mutta kun aloitin työt, masennus puhkesi takaisin, ehkä astetta pahempana. Psykiatrini totesi, että olisi kannattavaa harkita jo vakavasti masislääkkeitä, koska masennusta on jatkunu jo niin pitkään. Suostuin. Ne lääkkeet on nykyään niin pitkälle kehittyneitä, että ne ei lihota eikä aiheuta riippuvuutta missään nimessä.
Joten, sinä Masentunut, hae apua! Eikä se psykiatri pakosti maksa mitään, itse kävin kerran yksityisellä ja hän antoi lähetteen kaupungin nuorisopsykiatrille, joka on täysin ilmaista.
Ja vielä, katso ylempää aihe otsikolla "Itsemurha harmittaa". Se on mun kirjottama.
Eikä psykiatrilla käyntiä kuulu hävetä! Ja jos hävettää, älä kerro kenellekään. Mutta muista se, että elämä on etuoikeus sekä jokamiehenoikeus.
liikaa..oma veli teki itsarin vappuna,itekkin sen jälkeen harkinnut,mutta aina ku ajattelee tarkemmin ja katsoo kuinka siit on porukka kärsinyt en voi enää ees ajatella sellaista!toivon ettet tee sitä jos et itsesi niin ainakin läheistesi takia!
...EI miellyttävä tilanne sulla...
mun tuttavapiirissä kaksi ihmistä, toinen lähisukulainen toinen ystäväni tytär, YRITTIVÄT itsemurhaa molemmat...kuulin vasta tällä viikolla
ystävältäni, niin vaiettu asia tää on.
Voitko yrittää miettiä, miten läheisesi siitä selviäisivät???Onhan sinullakin isä,äiti, serkut sun muut...ihan varmasti tulisi valtava syyllisyys heille...et kai halua kostaa?? Itsellesi tekisit tietysti pahimman teon.
ELÄMÄSI ON VIELÄ EDESSÄ. Olin minä itsekin tuossa iässä ihan eksyksiksissä, vailla työ-ja opiskelupaikkaa...pahinta oli asua kotona, kun olisin halunnut olla itsellinen.
Mut jokaisella on tiensä, omanlaisensa.
Mallia voit ottaa muilta jos jaksat, mutta omien voimavarojesi löytäminen ja tuen saaminen muilta olisi nyt tärkeää. Jos olet vetäytyvää ja ujoa tyyppiä,puhuminen voi olla vaikeaa - mutta entä kirjoittaminen? Hyvien hetkien hakeminen SELVIN PÄIN? Pystytkö siihen?
Olen nyt hieman yli neljänkymmenen ja voin vakuuttaa, että kaikki ovat joskus masentuneita.
Onko sinulla nyt jokin erityinen syy? Jos on kyse paikkasi löytämisestä, etsi etsimästä päästyäsi, tee itsesi tiettäväksi, ilmoita muulle maailmalle "täältä tullaan". Etsi ystäviä, luota vaistoihisi. Jos sinulla on harhoja, hae apua - ennenkuin on liian myöhäistä!
Rinnallakulkijan on vaikea itsemurhamiettijää auttaa; kumpikaan näistä nuorista naisista (toinen ikäisesi toinen minun) ei antanut ennakkovaroitusta. Toinen kerta (vanhemmalla) on äärimmäinen hätähuuto..ja kolmas voi jo ikävä kyllä onnistua.
Hyvä että otin asian näinkin esille!
Toivon että jaksaisit nähdä eteenpäin. Miettisit, millaista haluaisit elämäsi olevan viiden vuoden, kymmenen jälkeen...tai vaikka ensi viikolla, kuukauden päästä, jouluna - minne asti uskallat kurkottaa. Tai jos olet hetken lapsia, mieti mitä HYVÄÄ voisit nyt itsellesi tai jollekin toiselle tehdä (olet varmasti ainakin lapsena kokenut aitoa auttamisen iloa...kun veit äidille tämän pyytämättä silmälasit tai muuta pientä vastaavaa).
Opettele uimaan, älä uppoa!
kaikkea hyvää toivoen
Miten paljon asperiinia pitää syödä että siihen kuolee? Jossain luki että ld50-annos olisi 200mg/kg, mutta se ainakin on liian pieni annos.
Uudella yrityksellä tarkoitus syödä 100 tablettia josta tulee 4x ld50-annos, toivottavasti sitä ei oksenna. Äsken sain nieltyä jo 20 tablettia, nyt takaisin jatkamaan nielemistä.
jaa sieltä vaikka kreikkaan kyl siel on kivaa jaa pysy siellä ainaski 5 vuotta
Minkä ikäinen sinä mahdat olla ? Ja mikä mättää noin rankasti elämässäsi ? Kaksi serkkuani teki itsarin tosi nuorena ja omaisien suru oli tosi järkyttävää ... Kävin itse lohduttamassa perheitä .
Sinullakin on varmaan kavereita joiden kanssa voisit keskustella ongelmistasi tai sitten ammattiauttajien kanssa (terv. keskukset neuvovat)
Älä menetä toivoasi , paljon on vielä nähtävää elämässäsi !
kuule ystävä hyvä,olen tuon saman helvetin läpi käynyt.suurin piirtein sinun ikäisenäsi.tein monta itsari yritystä,mutta onneksi vain jäivät yritys tasolle.ei ollut tänäpäivänä ajatellen mitään aihetta siihen hommaan,mutta silloin oli tie pystyssä.ei kukaan,eiperhe ei kaverit,eikukaanpystynyt minua auttamaan.hain ammatti apua,puhuin papille,viiltelin otin yliannostuksia,lääkkeitä.mutta eräänä kauniina päivänä kaikki alkoi selvitä,aloin pystyä mielessäni, käsittelemään asioita,mitkä aiheuttivat nämä kaikki sairaat ajatukset,ja minä selvisin siitä sotkusta.tänä vuonna täytin 43v.ja elän täysillä,uskon että sinäkin ystävä hyvä selviät kriisistäsi kuiville,minä ainakin hartaasti toivonsitä.eiole niin mustaa pimeää tunnelia ettei toisesta päästä pini valo näkyisi,ei niin pitkää yötä ettei aamu tulisi,älä jää yksin murheesi kanssa.yritä jaksaa kertoa edes jollekkin,älä ota alkoholia,senkin olen kokeillut,ei auta tulee vain hullummaksi,koeta käsitellä mielessäsi mikä on se kaikkei suurin juttu joka tuota masennusta aiheuttaa,ja päästä siitäeroon,pikkuhiljaa kaikista masentavista jutuista.siitä selviää,minä kokemuksesta tiedän.älä tuhoa hyvä ystävä nuorta elämää joka on ainut kertainen.