Minua kiinnostaisi tietää esikoislestadiolaisten "säännöistä" ym... mitkä keskeisiä periaatteita ja sitä rataa!?
Huhuja kuulee paljonkin, mutta en tunne ketään esikoisiin kuuluvia tai tiedä ketään muutakaan keneltä kysyä.
Josko täältä löytyisi asiasta jotakin tietäviä?!
Huhuja kuulee paljonkin, mutta en tunne ketään esikoisiin kuuluvia tai tiedä ketään muutakaan keneltä kysyä.
Josko täältä löytyisi asiasta jotakin tietäviä?!
Vastaukset 20
Vanhimmat
En ole koskaan kuullut esikoislestadiolaisuudesta, mikä se on? Tarkoitatko vanhoillislestadiolaisuutta, sillä sehän on lestadiolaisuuden alku...
Tarkenna vähän, ehkä voin auttaa...
Lestadiolaisuus on aikojen saatossa haarautunut moneksi (muutamaksi) eri herätysliikkeeksi. Esikoislestadiolaisuus ja vanhoillislestadiolaisus eivät ole sama asia. Mitä joku kirjoitti, että tauluja ja huonekasveja ei saa olla, Raamattua ei saa lukea yksin.. Kuulostaa tyypillisestä huhupuheelta. Tulee lähinnä mieleeni jutut joita on kerrottu vanhoillislestadiolaisuudesta. Mm. että ei saisi olla ikkunallista pyykikonetta jne.
Ks. esim. http://www.makkeri.bravepages.com/esikois/index.htm
sekä http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html
Minulla on ystävä, joka on esikoislestadiolainen. Aika ankaria ovat säännöt. Ei telkkaa, tosin joillakin perheillä sellainen on, mutta siinä asetutaan alttiiksi julkiselle tuomitsemiselle, ei viinaa ( tupakka kyllä käy - kummallista ) ja periaatteessa tietysti se, että ehkäisyä ei suositella. Minun ystäväni puolisoineen kyllä ehkäisee.
Yleensä ottaen ilmapiiri on ankara. Kotona ei saisi olla tauluja eikä huonekasveja. Ei meikkiä yms. Raamatun lukeminenkaan ei ole kovin viisasta, koska yksin voi joutua "eksytetyksi".
Tuntuu aika autoritaariselta touhulta. Kaverini on jo puoliksi erkaantunut koko hommasta, kokouksissa käy, mutta kapinoi mielessään.
Ne ns. säännöt tuntuvat ulkopuolisesta ankarilta, mutta...
Kristillisyyshän lähtee aina ihmisessä sisältäpäin. Silloin, kun syntinen tuntee oman syntisyytensä ja sen kautta tuomitun tilansa, hän etsii siihen apua, eikä silloin tule kysymykseen mikään ulkonainen seikka, pääasia että saa uskon Kristukseen ja hänen kauttaan syntien anteeksisaamiseen. Muu on sitten omantunnon asiaa.
Jokaisessa yhteisössä, olipa se vaikka metsästysseura tai poliittinen yhdistys tai mikä hyvänsä, muodostuu tietyt tavat ja menetelmät, jotka yhdistävät jäseniä. Raamatun lukemiseen, kuten myös muun hengellisen kirjallisuuden, esikoislestadiolaisuudessa nimenomaan kehoitetaan.
Meille on ainakin seuroissa sanottu, että lukekaa Raamattua vielä kun olette nuoria, jotta muistatte vanhempana Jumalan sanaa. Koskaan en ole moista kieltoa kuullut, mistä kirjoitit...Muutenkin aika ihmeissäni olen näitä vastauksia lukenut, mutta en ala niihin kuitenkaan sen kummemmin vastailemaankaan...Ei siitä ole mitään hyötyä.
..
Täällä käytiin taannoin laajahko keskustelu aiheesta, harmi kun et ollut kuulolla! Tosiaan, esikoislestadiolaisuuden nimissä esiintyy useampi sakki, esim. leeviläiset, joten sekaannuksia saattaa tulla...
Olet ilmeisesti vanhoillislestadiolainen, kun kyselet säännöistä. Meillä ei oo tapana puhua säännöistä, elävä usko synnyttää halun seurata Pyhän Hengen ääntä. Teon "pahuuden" siis määrää motiivi, jota toinen ihminen ei välttämättä näe. "Se mieli, se mieli." Asiat, jotka tulevat uskon esteeksi ja erkaannuttavat kristillisyydestä, ovat syntiä.
Tietysti on tapoja, jotka saattavat "ulkopuolisesta" tuntua säännöiltä, mutta niitä ne eivät todellakaan ole. Otetaan esimerkiksi pään peittäminen Jumalan Sanan kuulossa, eli huivi naisilla seuroissa. On jo hyvien tapojen mukaista, et jumalanpalveluksissa nainen peittää päänsä, eikö? Mutta sen lisäksi siitä mainitaan Raamatussa. Se on meille siis yhtä itsestään selvää, kuin se, että mies osoittaa kunnioitusta paljain päin. Pään peite voisi yhtä hyvin olla hattu tms., mutta meille on vakiintunut tavaksi käyttää huivia.
Tuntuu aika turhalta puhua tällaisista ulkonaisista asioista, jos on uskon aakkoset oppimatta ja kokematta. Keskeiset periaatteet? No usko yksin uskosta, yksin armosta Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille annetaan." Vaikeaa tiivistää koko uskonelämää. Mutta kysele ihmeessä!
Siis pelastus on yksin uskosta jne. ei usko... :)
Ihminen ei omasta puolestaan pysty muuhun kuin pahaan. Kaikki mitä ei tehdä uskossa, on syntiä.
Pyhän Hengen ääni ei neuvo karttamaan esim. taidetta ja jopa hengellistä musiikkia. Kyllä se on ihan putipuhdas omanvanhurskauden ääni, joka sellaisista asioista uskon esteen tekee. En tietenkään tiedä, onko noista jutuista sinulle tullut uskon este, mutta monelle on. Ihmekös tuo, kun niin on oikein opetettu. Eikä vain leeviläiset tms., turha syyttää kaikista harhoista leeviläisiä tms., kyllä niitä löytyy omasta poppoostakin.
Erkaantua kristillisyydestä? Et kai tarkoita, että erkaantya ry:stä?
Pään peittäminen - jos sitä harrastettaisiin tosissaan sen merkkinä, mistä siinä on kysymys, mutta kun ei... kovin monelle siitä on tullut itsestään uusi käsky, jonka noudattamatta jättäminen herättää epäilyksiä, onko edes kristitty. Kuitenkin siinä koko päänpeittämisjutussahan raamattu puhuu Kristuksesta ja seurakunnasta. Seurakunnan tulee olla alamainen Kristukselle, eli seurakunnan jäsenten ei kuulu laatia sääntöjä omasta päästään vaan kuulkoon yksin Kristusta. Ja yhden käskyn Hän vain jätti: rakastakaa toisianne.
Osasit hienosti tiivistää omatkin ajatukseni ensimmäisessä lauseessasi. Mitä seuraavaan kappaleeseen tulee, tiedät kyllä hyvin, että synti ja asiat, jotka saattavat johdattaa syntiin ovat eri asioita. Eihän esim. taide itsessään mikään huono asia ole, Jumalan luoma luonto on taideteoksista täydellisin, mutta jos vaikkapa pyhäpäivänä ei ehdi Jumalan Sanan kuuloon, vaan lähtee taidenäyttelyyn, menettely kertoo jotakin ihmisen arvomaailmasta.
Hmmm. Kun varoitetaan joistakin asioista, esim. musiikista, niin ajattelen, että ne, jotka ovat "sinut" asian kanssa, ymmärtävät kyllä. Olen itsekin "musikaalinen", soitan urkuja. Mutta koska on annettu musiikkiin liittyviä neuvoja, olen havahtunut, että tosiaan, musiikki ei saa olla minulle ylpeyden aihe, väline ihmiskunnian tavoitteluun, ja sitä seikkaa on minun hyvä pitää mielessäni. Eli vain se koira älähtää, johonka kalikka kalahtaa.
Kristillisyys on minulle yhtä kuin uskonelämä, elämä Kristuksen yhteydessä. Koska Kristus on puu ja me olemme oksat, kristillisyys on myös yhteyttä toisiin kristittyihin. Tarkoitin siis kristillisyydestä erkaantumisella vieraantumista, maallistumista, ajatusten pyörimistä enenevässä määrin maallisissa asioissa.
En suinkaan "syyttänyt leeviläisiä kaikista harhoista", vaan aivan konkreettisia sekaannuksia on tullut - esim. eräs ystäväni luuli käyneensä meikäläisten seuroissa luettuaan lehdestä esikoislestadiolaisten seurailmoituksen ja noudatti kutsua. Oma kantasi leeviläisiin kyllä tuli selväksi. On aivan selvä, että joukossamme on ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet kristityn vapautta - taikka vastuuta. (Tarkoitan lähinnä vastuuta lähimmäisistä eli rakkauden lakia)
Voitko kertoa, mikä on sinun motiivisi olla seuroissa paljain päin? Kuulostaa ehkä pinnalliselta kysymykseltä, mutta usein tämäntyyppisistäkin asioista paistaa taustalla oleva oma viisaus, eli että katsoo ymmärtävänsä asiat paremmin kuin muut. Mutta niinkuin sanoit, seurakunnan jäsenten ei kuulu laatia sääntöjä omasta päästään, vaan kuulkoot yksin Kristusta, joka on seurakunnan pää.
Kristus on antanut vain yhen käskyn, ja se on ainoa sääntömme - mutta apostolit ovat antaneet myös monia neuvoja, esim. Paavali oli Jumalan valitsema "ase".
Toivoisin sinun perustelevan seuraavat esikoisuuden "kiellot"
-sormus aviomiehillä
-kravatti
-kuorotoiminta
-arpajaiset
-musiikkisäestys (siis myös hengellisen musiikin säestäminen seuroissa)
-joulupukki ja -kuusi
Tiedän ihmisiä, jotka eivät salli lastensa laittavan piirustuksiaankaan seinälle, koska "et koristella saata sä tomu köykäinen". Saarnoissa kannattaisi oikein toden teolla panostaa laajalle levinneen omavanhurskauden perkeleen tuottaman pelokkuuden voittamiseen.
Ja tuo pään peittämisasia. Jos käyn seuroissa, en laita huivia, vaan haluan sanoa huivittomuudellani: ei minun tarvitse, ei kenenkään tarvitse millään ulkonaisilla tavoilla osoittaa olevansa kristitty, eikä noudattaa mitään tämäntyyppisiä ns. kristillisiä tapojakaan. Perinnäissääntöjähän ne ovat. Ne ovat turhia. Nekin ovat turhuutta!
Jos huivin käytöllä tosiaan haluttaisiin kuvata seurakunnan alamaisuutta Kristukselle, se olisi ihan OK, mutta kysynpähän vain: kuinka moni sellaista kuvaa muistelee huivia päähänsä sitoessaan? Eikö kyseessä todellakin ole vain vanha tapa ja tottumus? Täysin tarpeeton. Hikikin tulee, päänahka ei tykkää hautomisesta...
Jännityksen sekainen odotus täyttää mieleni.
Where are you, brother Jargon? Still waiting for your answer!
Suokaa anteeksi köyhät veljet, etten ole ehtinyt päätteen ääressä piipahtaa! Kiitoksia kirjotuksistanne! Suorastaan kateeks käy, kun joidenkin maailma on noin mustavalkoinen! Olette siis sitä mieltä, että mistään, mikä ei ole "kielletty" (=syntiä) ei voi saarnata?
Ymmärrän, että kimpaannuit huiviesimerkistäni, mutta mitenköhän "vapaammissa porukoissa" suhtauduttaisiin huivipäiseen? En siis tiedä, onko huonompi juttu pitää toista maailmallisena kuin omavanhurskaana. Molempi pahempi, tietysti, mutta jos muut pitävät jotakuta maailmallisena, eiköhän hän sorru samaan rikkeeseen pitäessään toisia omavanhurskaina?
Mielestäni Paavalin opetusten pitäminen turhina perinnäissääntöinä on jokseenkin kyseenalaista.
Ymmärrät siis asiat jopa paremmin kuin Paavali?
Minä ainakin toivon, että niistä asioista saarnataan, jotka tekevät minun vaelluksestani vaikeaa. Omavanhurskaus on yksi niistä. Turha toivoa, että toisten vioista saarnattaisiin - silloin jää itse tyhjäksi.
Ps. Please call me 'sister'
”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle”, lukee Paavalin kirjeessä efesolaisille. Esikoislestadiolaisetko tietävät paremmin kieltäessään soiton. Tosin kaikki eivät sentään kiellä. Mutta käytännössä soitto kuitenkin on sopimatonta ainakin seuratilaisuuksissa.
1. kirjeessä tessalonikalaisille Paavali kirjoittaa: ”Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa.”
Minusta esim. nuttura on mitä suurimmassa määrin ”tukkalaite”. No joo... ;-)
”Opettaahan luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. ” Miksi on tapana vääntää tuo Luojan luoma huntu nutturaksi ja tunkea huivin sisään?
Kyllä tuo huivijuttu ON perinnäissääntö. Siitä on tullut sellainen. Sen oikea, pään peittämiseen liittyvä alkuperäinen symbolinen merkitys on useimmilta hukassa. Siksi koko sääntö olisi parempi hylätä.
On niitä vielä muitakin:
-valokuvat
-kukat
-korut
-meikki
-yleensäkin säännöt kodistuvat enemmän naisiin kuin miehiin. Sitä olen hiljaa pienessä mielessäni miettinyt.
Kun kesälomalla käymme esikoisten seuroissa, niin koko loman ajan saattaa olla, että kuulee vain sellaisia liikkeen saarnmiehiä, jotka puhuvat vain ja pelkästään liikkeen säännöistä.
Liekö maailmallisuutta vastaan saarnaaminen tarkoitettu meille kesälomalaisille vai paikallisille ihmisille???
Kallis sisar Herrassa
Eiks valokuvat ole jo poistettu kiellettyjen listalta?
Sitä minä vaan ihmettelen, että eräälläkin paikkakunnalla paikallisen hautaustoimisto-kukkaliikkeen perustaja ja omistaja oli saarnamies, joka saarnoissaan julisti kukat, seppeleet ja hautakivet synniksi samaan aikaan, kun elätti itsensä niitä myymällä. Varsinaista kaksinaismoraalia.
Kuulostaapa oudolta. Minun tuntemani es.lest.perhe ei pidä ilmeisestikään kiellettynä mitään noista edellämainituist. Päinvastoin. Pukeudutaan, asutaan, ja ajetaan kalliisti ja näyttävästi. Mitäs "mustia lampaita" he sitten ovat?