Miksi vain PS haluaa leikata kehitysavusta ?

PS.n Vigelius kertoo:

ykyhallituksen vaikeimmat säästöpäätökset olisivat olleet helposti korvattavissa esimerkiksi kehitysavusta lisää leikkaamalla.
Siis asettumalle perussuomalaisten linjalle eli kehitysavun nollaamisen puolelle.
Ongelmana tälle on liki jokaisen muun eduskuntapuolueen linja, jossa kehitysapua tahdotaan päinvastoin korottaa. Useimmat puolueista kun ovat sitoutuneet kehitysavun leikkaamisen sijaan sen korottamiseen 0,7 prosenttiin BKTL:stä.
Euroissa tämä vaatimattomalta kuulostava luku tarkoittaisi, että vuotuisen kehitysavun määrä tuplattaisiin lähes 2 000 miljoonaan euroon. Vertailun vuoksi esimerkiksi koko rajavartiolaitoksen rahoitus valtiolta on reilut 400 miljoonaa ja poliisin reilut 1 000 miljoonaa euroa. Herää kysymys, että miksi ihmeessä käyttäisimme enemmän rahaa kehitysapuun kuin esimerkiksi rajoihimme ja sisäiseen turvallisuuteemme?
Hyvänä vertailukohtana toimii myös nykyisen hallituksen säästöpäätökset, jotka ovat yhteensä reilut 5 500 miljoonaa euroa. Näistä säästöistä ikävimmiltä oltaisiin vältytty, jos kehitysavusta olisi leikattu vieläkin enemmän.
Mutta sitä vastaan on enemmistö hallituspuolueista. Myös enemmistä koko eduskunnasta. Valitettavasti. Edes taloudellisesti vaikeat ajat eivät ole muuttaneet näiden puolueiden suhtautumista ulkomaisiin tulonsiirtoihin.
Edellä esitetyn kritiikin päätteeksi on tunnustettava sekin, että juuri perussuomalaisten aloitteesta kehitysavusta on säästetty tällä kaudella enemmän kuin koskaan aiemmin. Se ei ole itsestäänselvyys. Tuo hallituskauden mittaan muodostuva yli 1 300 miljoonan euron säästö kehitysavusta on valtava – ja helpottanut suuresti tarvetta muualle tehtäville säästöille.
Ilman perussuomalaisten aktiivista vaikuttamista ei kehitysavusta olisi välttämättä leikattu euroakaan kaksi vuotta sitten sovitussa hallitusohjelmassa. Tai vuosi sitten kehysriihessä. Tai tämän kevään puoliväliriihessä. Nyt on ja hyvä niin.
Vastaavia matalana roikkuvia hedelmiä, siis säästöjä suomalaisille toissijaisista kohteista, on yhä valtiontaloudessa tehtävänä. Niille on myös laajaa kansan tukea, kuten erilaisissa kyselytutkimuksissa on havaittu.
Siksi perussuomalaisten on talousvastuullisena puolueena voimakkaasti ajettava niiden toteutumista – ja myös tuotava esiin, mitkä puolueet niiden esteenä ovat.
Realistisena uhkana on myös, että ensi eduskuntavaalien jälkeen maassa on vasemmisto- tai sinipunahallitus, joka peruu kehitysavun nykyisiä säästöjä (kuten SDP tuoreimmassa vaihtoehtobudjetissaan) tai lähtee jopa korottamaan kehitysavun rahoitusta (kuten SDP viime kaudella pääministeripuolueena).
Kun rahaa ei ole, sitä on säästettävä ensisijaisesti toissijaisesta. Kehitysapu on nimenomaisesti tätä: toissijaista.