Tyypillinen proteiini koostuu siis noin 450 aminohapon ketjusta ja monien proteiinien "ketjut" ovat huomattavasti tätä pitempiä. Jos oletamme, että vaikkapa vain 100 aminohapon proteiinin pitäisi muodostua sattumalta, jotta hyvin yksinkertainen elämän muoto voisi tämän ja lukemattomien muiden sattumien yhteensattumana syntyä, oletamme paljon.
1. Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Luonnossa mahdollisuuksia on kuitenkin monia muitakin ja todennäköisyys peptidisidoksen syntymiselle on noin 0,5. Todennäköisyys sadan aminohapon kiinnittymiselle toisiinsa peptidisidoksin on 1:1030.
2. Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon, mutta toimivissa proteiineissa esiintyy oikeastaan vain L-muotoisia. Todennäköisyys sadan L-muodon yhteen sattumiselle on 1:1030.
3. Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1:10130. On totta, että monet ketjut voivat hyväksyä eri aminohappoja samaan paikkaan. Toisaalta joissakin proteiineissa vain yhden aminohapon väärä korvautuminen voi aiheuttaa sellaisia sairauksia kuten sirppisoluanemia.63 Robert Sauer tutki proteiinien aminohappojen mahdollista korvautumista toisilla hapoilla ja päätyi todennäköisyyteen 1:1065.64 (Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 1065 atomia)65 66
Tutkijat Bradley ja Thaxton esittävät mielenkiintoisen huomion proteiinien sattumanvaraisen syntymisen suhteen. Jos olettaisimme, että kaikki hiili maapallolla olisi nimenomaan aminohapoissa ja että aminohappojen annettaisiin reagoida niiden maksimireagointinopeudella (1012/s) miljardi vuotta (pisin mahdollinen aika maapallon jäähtymisen ja elämän syntymisen välillä), joutuisimme silti pitämään tätä yhden proteiinin syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä (1:1065).67
Kun kyseessä on vasta yhden suhteellisen yksinkertaisen proteiinin syntyminen sattumalta, niin ajatus kokonaisten eliöiden sattumanvaraisesta syntymisestä tuntuu järjettömältä. Harold Morowitz laski termodynamiikan perusteella todennäköisyyden ehkä yksinkertaisimman olemassaolevan eliön, Escherichia coli -mikrobin spontaanille syntymiselle. Morowitzin mukaan mikrobin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys on 1:10100 000 000 000. 68
Hubert Yockey esitti Journal of Theoretical Biology -lehdessä laskelmansa sytokromi c -nimisen proteiinin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyydestä.69 Yockey päätyi tulokseen 1:1094. Vaikka jokaisella maailmankaikkeuden tähdellä olisi maapallon kaltainen planeetta ja sadan aminohapon ketjuja kokeiltaisiin joka planeetalla triljoona kertaa sekunnissa 20 miljardin vuoden ajan, todennäköisyys sytokromi c:n syntymiselle olisi edelleen häviävän pieni (1:2x1043). Tämänkin toteutuessa olemassa olisi vasta yksinäinen sytokromi c -proteiini.
Käytännön johtopäätös on karussa ja latteassa yksinkertaisuudessaan se, että elämää ei synny sattumalta. Kaikki olemassa olevat evoluutioteoriaa mukailevat teoriat elämän synnystä ovat ylitsepääsemättömän ongelmallisia. Intelligent Design -liikkeen johtaviin tutkijoihin kuuluva Behe toteaa:
"Ei kukaan Harvardin yliopistossa, ei National Institutes of Health -instituutissa, ei kansallisen tiedeakatemian jäsenet, ei Nobel palkinnon voittajat - ei kerta kaikkiaan kukaan osaa antaa yksityiskohtaista selitystä siitä, miten silium, näkö tai veren hyytymismekanismi tai mikä tahansa monimutkainen biokemiallinen prosessi olisi voinut kehittyä darwinistisen käsityksen mukaan. Mutta tässä me olemme. Kaikki nämä ovat tulleet jostain; jos ei darwinistisen mallin mukaan, niin miten?"70
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/lukionevop.htm
1. Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Luonnossa mahdollisuuksia on kuitenkin monia muitakin ja todennäköisyys peptidisidoksen syntymiselle on noin 0,5. Todennäköisyys sadan aminohapon kiinnittymiselle toisiinsa peptidisidoksin on 1:1030.
2. Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon, mutta toimivissa proteiineissa esiintyy oikeastaan vain L-muotoisia. Todennäköisyys sadan L-muodon yhteen sattumiselle on 1:1030.
3. Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1:10130. On totta, että monet ketjut voivat hyväksyä eri aminohappoja samaan paikkaan. Toisaalta joissakin proteiineissa vain yhden aminohapon väärä korvautuminen voi aiheuttaa sellaisia sairauksia kuten sirppisoluanemia.63 Robert Sauer tutki proteiinien aminohappojen mahdollista korvautumista toisilla hapoilla ja päätyi todennäköisyyteen 1:1065.64 (Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 1065 atomia)65 66
Tutkijat Bradley ja Thaxton esittävät mielenkiintoisen huomion proteiinien sattumanvaraisen syntymisen suhteen. Jos olettaisimme, että kaikki hiili maapallolla olisi nimenomaan aminohapoissa ja että aminohappojen annettaisiin reagoida niiden maksimireagointinopeudella (1012/s) miljardi vuotta (pisin mahdollinen aika maapallon jäähtymisen ja elämän syntymisen välillä), joutuisimme silti pitämään tätä yhden proteiinin syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä (1:1065).67
Kun kyseessä on vasta yhden suhteellisen yksinkertaisen proteiinin syntyminen sattumalta, niin ajatus kokonaisten eliöiden sattumanvaraisesta syntymisestä tuntuu järjettömältä. Harold Morowitz laski termodynamiikan perusteella todennäköisyyden ehkä yksinkertaisimman olemassaolevan eliön, Escherichia coli -mikrobin spontaanille syntymiselle. Morowitzin mukaan mikrobin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys on 1:10100 000 000 000. 68
Hubert Yockey esitti Journal of Theoretical Biology -lehdessä laskelmansa sytokromi c -nimisen proteiinin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyydestä.69 Yockey päätyi tulokseen 1:1094. Vaikka jokaisella maailmankaikkeuden tähdellä olisi maapallon kaltainen planeetta ja sadan aminohapon ketjuja kokeiltaisiin joka planeetalla triljoona kertaa sekunnissa 20 miljardin vuoden ajan, todennäköisyys sytokromi c:n syntymiselle olisi edelleen häviävän pieni (1:2x1043). Tämänkin toteutuessa olemassa olisi vasta yksinäinen sytokromi c -proteiini.
Käytännön johtopäätös on karussa ja latteassa yksinkertaisuudessaan se, että elämää ei synny sattumalta. Kaikki olemassa olevat evoluutioteoriaa mukailevat teoriat elämän synnystä ovat ylitsepääsemättömän ongelmallisia. Intelligent Design -liikkeen johtaviin tutkijoihin kuuluva Behe toteaa:
"Ei kukaan Harvardin yliopistossa, ei National Institutes of Health -instituutissa, ei kansallisen tiedeakatemian jäsenet, ei Nobel palkinnon voittajat - ei kerta kaikkiaan kukaan osaa antaa yksityiskohtaista selitystä siitä, miten silium, näkö tai veren hyytymismekanismi tai mikä tahansa monimutkainen biokemiallinen prosessi olisi voinut kehittyä darwinistisen käsityksen mukaan. Mutta tässä me olemme. Kaikki nämä ovat tulleet jostain; jos ei darwinistisen mallin mukaan, niin miten?"70
http://www.nic.fi/~shn/tekstit/lukionevop.htm
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tyypillinen proteiini koostuu siis noin 450 aminohapon ketjusta ja monien proteiinien "ketjut" ovat huomattavasti tätä pitempiä. Jos oletamme, että vaikkapa vain 100 aminohapon proteiinin pitäisi muodostua sattumalta, jotta hyvin yksinkertainen elämän muoto voisi tämän ja lukemattomien muiden sattumien yhteensattumana syntyä, oletamme paljon.
1. Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Luonnossa mahdollisuuksia on kuitenkin monia muitakin ja todennäköisyys peptidisidoksen syntymiselle on noin 0,5. Todennäköisyys sadan aminohapon kiinnittymiselle toisiinsa peptidisidoksin on 1:10^30.
2. Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon, mutta toimivissa proteiineissa esiintyy oikeastaan vain L-muotoisia. Todennäköisyys sadan L-muodon yhteen sattumiselle on 1:10^30.
3. Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1:10^130. On totta, että monet ketjut voivat hyväksyä eri aminohappoja samaan paikkaan. Toisaalta joissakin proteiineissa vain yhden aminohapon väärä korvautuminen voi aiheuttaa sellaisia sairauksia kuten sirppisoluanemia. Robert Sauer tutki proteiinien aminohappojen mahdollista korvautumista toisilla hapoilla ja päätyi todennäköisyyteen 1:10^65 (Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 10^65 atomia).
Tutkijat Bradley ja Thaxton esittävät mielenkiintoisen huomion proteiinien sattumanvaraisen syntymisen suhteen. Jos olettaisimme, että kaikki hiili maapallolla olisi nimenomaan aminohapoissa ja että aminohappojen annettaisiin reagoida niiden maksimireagointinopeudella (10^12/s) miljardi vuotta (pisin mahdollinen aika maapallon jäähtymisen ja elämän syntymisen välillä), joutuisimme silti pitämään tätä yhden proteiinin syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä (1:10^65).
Kun kyseessä on vasta yhden suhteellisen yksinkertaisen proteiinin syntyminen sattumalta, niin ajatus kokonaisten eliöiden sattumanvaraisesta syntymisestä tuntuu järjettömältä. Harold Morowitz laski termodynamiikan perusteella todennäköisyyden ehkä yksinkertaisimman olemassaolevan eliön, Escherichia coli -mikrobin spontaanille syntymiselle. Morowitzin mukaan mikrobin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys on 1:10^100 000 000 000.
Hubert Yockey esitti Journal of Theoretical Biology -lehdessä laskelmansa sytokromi c -nimisen proteiinin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyydestä. Yockey päätyi tulokseen 1:10^94. Vaikka jokaisella maailmankaikkeuden tähdellä olisi maapallon kaltainen planeetta ja sadan aminohapon ketjuja kokeiltaisiin joka planeetalla triljoona kertaa sekunnissa 20 miljardin vuoden ajan, todennäköisyys sytokromi c:n syntymiselle olisi edelleen häviävän pieni (1:2x10^43). Tämänkin toteutuessa olemassa olisi vasta yksinäinen sytokromi c -proteiini.
Käytännön johtopäätös on karussa ja latteassa yksinkertaisuudessaan se, että elämää ei synny sattumalta. Kaikki olemassa olevat evoluutioteoriaa mukailevat teoriat elämän synnystä ovat ylitsepääsemättömän ongelmallisia. Intelligent Design -liikkeen johtaviin tutkijoihin kuuluva Behe toteaa:
"Ei kukaan Harvardin yliopistossa, ei National Institutes of Health -instituutissa, ei kansallisen tiedeakatemian jäsenet, ei Nobel palkinnon voittajat - ei kerta kaikkiaan kukaan osaa antaa yksityiskohtaista selitystä siitä, miten silium, näkö tai veren hyytymismekanismi tai mikä tahansa monimutkainen biokemiallinen prosessi olisi voinut kehittyä darwinistisen käsityksen mukaan. Mutta tässä me olemme. Kaikki nämä ovat tulleet jostain; jos ei darwinistisen mallin mukaan, niin miten?".
"Jos oletamme, että vaikkapa vain 100 aminohapon proteiinin pitäisi muodostua sattumalta."
-'..However recent progress in the study of plant viruses has
demonstrated that as few as 52 nucleotides can act as an
accurate RNA catalyst, and a crude catalyst might be simpler.'
/Watson, James D.,Hopkins et al: Molecular
Biology of the Gene, 4th ed, 1987, p.1107/
Ekat elukat oli todennäköisimmin RNA-pohjaisia
"2. Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon"
-Murchisonin meteoriitissa ja ilmeisesti myös Orionin tähtisumussa sitä esiintyy toiskätisenä enempi (UV-valon polarisaatiovoimin).
"3. Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1:10^130."
-Mike Syvanen, sekä eräs ven.juutalainen tutkija ovat näyttäneet todisteita, että alunperin elämä käytti vain muutamaa aminohappoa, niille on voitu rakentaa jopa sukupuu siitä, miten elämä vähitellen on ottanut lisää ja lisää aminohappoja käyttöön aikaa myöten. Tällä hetkellä jotkut eliöt käyttää 21..23 erilaista aminohappoa.
Perusoletukset olivat siis metsässä ja roska-automaatti "garbage in - garbage out" jyllää...
Mikä on sattuma?
Mitä tarkoittaa sattumalta?
Eikö sen mahdottoman rajan pitänyt luomisteoreetikko Dembskin mukaan olla 10 pot 150.
Jokainen mainittu tekstissä mainittu todennäköisyys on tuota todennäköisempi-suorastaan pikkuosia vielä.
Viestin logiikkahan on kuin seuraava:
Gary Gugax "ohjaa" roolipelihahmojen statistiikan heittoja:
Mahdollisuus heittää 3lla 6 särmäisellä nopalla summaksi 18 on 6 potenssiin 3.
Tämä on epätodennäköistä ja minä olen saanut eräälle hahmolle 3 stattia 18,ja niitä statteja on yhteensä viisi.
Gary Gygaxilla on siis mystisiä voimia alitajunnallaan ohjata stattien tuloksia.
En löisi vetoa 18 synnyn puolesta jos lopputuloksen oikeasta arvauksesta saa aina saman summan....
Taas tässäkin viestissä kirjoittaja osoittaa totaalisen tietämättömyytensä niin tilastomatematiikasta kuin evoluutioteoriastakin.
Ottamatta kantaa esittämiisi lukuihin ja niiden todenmukaisuuteen...
Yksinkertainen, aiemminkin täällä selostettu esimerkki:
Mikä on tähän pisteeseen johtaneen toteutuneen historian todennäköisyys (alkaen vaikka homo sapiens-lajin ilmaantumisesta)? Mieti kaikkia niitä pienenpieniä asioita, jotka olisivat voineet muuttaa historian kulun. Ymmärtänet, että tämän toteutuneen historian todennäköisyys oli alunperin äärettömän pieni. Onko siis perusteltua väittää, että historia oli jo etukäteen kirjoitettu, että kohtalo on jo määrännyt jokaisen askeleemme valmiiksi?
Tosiasiassa näemme sadoista, tuhansista tai miljardeista vaihtoehdoista vain yhden, sen, joka toteutui.
Sattuma??? Hah hah. Et sie tosissaa voi olla noin sokea että kaikki olisi sattumaa ja muuta hyvää tuuria. Kaikkeen löytyy selitys ja selitys on että Jumala loi kaiken sanallaan.
Onhan se matematiikka varmaankin aikas hankala juttu ymmärtää. Olisiko niin, ettei sitä juurikaan opeteta Raamatussa/Koraanissa/Toorassa/UKirjassa/tms. teoksissa. Olen joskus ihan kirkossakin käynyt, mutta sen kertainen saarna ei ainakaan käsitellyt matematiikka, joten oletanpa ihan pokkana ettei se kovinkaan usein edes hartaustilaisuuksissa tule esiin. Mutta kyllä sitä voi kuitenkin muista lähteistä opiskella. Luulisinpa, että jopa niin ettei sitä ainakaan yleisimpien uskontojen piirissä lasketa edes synniksi.
Kas, kun on oikeastaan aika hupaisaakin, että olet täysin oikeassa tuon asian suhteen, ettei homma ole lainkaan sattumaa. Aivan kuten tuo edeltäjäsi tässä ketjussa asian ilmaisikin on tämän maailmankaikkeuden suhteen todennäköisyys tasan yksi.
On aivan eri-asia puhua sattumasta jälkikäteen, kuin ennen tapahtunutta. Ja sehän on jostain käsittämättömästä syystä hankala käsite kreationisteille. (On se kyllä joskus meille muillekin!) Mutta yritetään nyt kuitenkin paria esimerkkiä:
§1 Heitän pesäpallon kentällä niin lujaa kun jaksan ja menen katselemaan tuota palloa. Millä todennäköisyydellä pallo on juuri siinä missä se nyt sattuu olemaan? Vastaushan on naurettavan helppo. Se on siinä todennäköisyydellä yksi.
Noh merkataanpa tämä paikka ja yritetään uusia tilanne. Millä todennäköisyydellä saan pallon tasan samaan paikkaan? Se lieneekin jo lähellä mahdotonta, mutta ei kuitenkaan täysin. Teinhän sen jo kerran.
§2 Harrastetaanpa hieman "syntiä" eli vedonlyöntiä. Veikkaus tarjoaa ottelulle FC KooTeePee - FC Haka tasapeli kerrointa 3,05, joka tarkoittaa about 33% todennäköisyyttä. Eli veikkaus on ennen ottelua arvioinut, että tasurin mahdollisuus on kolmanneksen luokkaa. Normaali tilanteessa jos olen sitä mieltä, että tuo todennäköisyys on suurempi, mitä veikkaus sanoo, minun kannattaa kahvirahat laittaa tuon loppu asetelman puolesta likoon. Jos kuitenkin saisin tehdä niin kuin kreationistien käsitys sattumasta on, odottaisin kiltisti ottelun loppuun ja toteaisin, että otteluhan päättyy 3-3 ja juoksisin suorinta tietä "Ärrälle" pistämään sille pelimerkille kaikki roponi. Ottelun loputtuahan tuo tulos on 100% varma, eli todennäköisyys on yksi. [ 1/100%=1 ]
Eli homman pointti on ettei jälkikäteen ole enää mitään sattumaa.
BTW: Tuo kakkos esimerkin matsi muuten pelattin hiljattain ja se päättyi 3-3... ;-)
Tosin naturalistinen selitysmallikin biogeneesille on perusteltu:
*UVsäteily,salamointi,tulivuoritoiminta,meteoriittitoiminta jne. aikaansaavat aineiden reagointia keskenään,ja näin syntyy myös satunnaisia orgaanisia molekyylejä.
->Koska ei ole hajottavia mikrobeja(ennen elämää ei ole mikrobeja) eikä vapaata happea(koska happi on hyvin reaktiivinen,sen ilmeneminen olisi perusteltava erikseen.) nämä muodostuneet yhdisteet edustavat pienempiä energiatiloja ja ovat täten vakaampia,yleensä myös hydrolyysiä vastaan.
->Molekyyli joka todennäköisti omanlaistensa yhdisteiden ja rakenteiden syntyä (jollaisia ovat mm. useat kiteet jotka pyrkivät samansuuntaistamaan hilarakentet) saivat yleistymisedun,ja koska karsivia voimia ei ollut ne yleistyivät.
->Lyhyet polynukleotidiketjut liittyivät yhteen, jolloin joukkoon syntyy toisia vakaampia ja nopeammin ja tarkemmin kopioituvia molekyylejä. Nämä vakaammat ja tehokkaammin monistuvat ketjut yleistyvät muita tehokkaammin.
->Polynukleotidiketjut pariutuvat,jolloin syntyy lujempia kaksoissidoksia.
Huomattavaa on,että laboratorioissa on biogeneesikokeissa aikaansaatu yksittäisiä nukleotideja,lyhyitä polynukleotidiketjuja, näitä ketjuja on onnistuttu liittämään yhteen, jopa lyhyitä jakautujia on tuotettu, solukalvorakenteita on synnytetty.
Tähän ei ainutkaan luomisuskojan rukous tai muu vastaava ole kyennyt eivätkä pyhien kirjojen säkeet ole kertoneet meille biogeneesin mekanismeista edes tätä vähää.
JA katso Behen kommenttia.
Hän ei siinä kerro pitävätkö Nobelpalkitut naturalistista abiogeneesiä vai tyhjästä Luomista havaitsemattoman Suunnittelijan toimesta todennäköisempänä..
Nauruhan tuossa tulee.
Päivän nauru Behelle,tuolle riemun ja ilon suurelle tuottajalle joka on unohtanut kysyä poliisilta falsifikaatiokriteeriä opilleen...
Näinhän se on, että kokonaisen ihmisen syntyminen tyhjästä on ihme. Tai edes pitkän aminohappoketjun.
Mutta se ei ehkä olekaan niin suuri ihme, että ensin syntyi lyhyt ketju, jota sattumat muokkssivat ja ympäristö valitsi jatkokehitykseen elinkykyisimmät sattumat. Siitä sitten pikkuhiljaa, muutos muutokselta syntyi ihminen.
...mutta unohditpa sen pikku seikan ottaa huomioon, että ympäri maapalloa syntyi ja syntyy vieläkin aminohappoja itsestään.
Oletko koskaan lotonnut? Tiedätkö kuinka pieni mahdollisuus on saada 7 oikein? Olemattoman pieni?
Ja tuhannen taalan kysymys:
Kuinka silti joku jossain kuitenkin voittaa sen jättipotin?
(Koita arvata, älä kurki)
Koska lottoajia on tarpeeksi paljon, että mahdollisuudet yhden lottoajan voittoon kasvavat.
(Noniin, kurkit kuitenkin, senkin huijari)
Vertaas noita söpöjä laskelmiasi lottoon:
Mahdollisuus yhden ketjun syntymiseen on pieni, mutta niitä mahdollisuuksia on paljon ja aikaa silloin syvällä menneisyydessä oli reilusti. Mahdollisuus voittoon on vain paljon pienempi, mutta arpalippuja sitäkin enemmän.
Niin juu, evoluutio ja abiogeneesi on kaksi aivan erillistä asiaa. Luulisi, että sinä oi niin viisaana kretsuna tietäisit edes sen. Luikippas siitä nyt opiskelemaan biologiaa ja matematiikkaa tarkemmin, ettei copy paste-sormi vahingossa venähdä.
Ajatellaan valtavaa huikeiden universumien kokoista lottokonetta jossa on numeroidut pallot 1 - X. X voi olla mikä tahansa kuviteltava luku.
Arvotaan yksi pallo.
Niin, mikä vaihtoehto olisi sinun mielestäsi sitten oikea? Äläkä sekoita juutalaisten kansantarinoita ja muita höpöhöpö huumehöyryissä kerrottuja satuja tähän. Tätänykyä otatahan kaliaa tai viinaa viikonloppuisin ja pohdiskellaan kaikenmoisia, ja niistä ei onneksi kiriooteta mitää kansalliseepoksia, toisin oli raamatun aikoihin, kun paimentolaiset kokoontuivat leirinuotiolle pureskelemaan kokapensaan lehtiä ja katselemaan ihania värejä ja toimittelemahan kaikenmoosia pehemoosia juttuja....
En tiedä millä oletusarvoilla heittelet noita lukuja ja tuskin olet edes perehtynyt niihin.
Täytyy muistaa miten suuri määrä yhtäaikaisia aminohappoketjujen "muodostumisyrityksiä" tapahtui ja tapahtuu tälläkin hetkellä, kun ajatellaan miten monta miljoonaa ketjua sopii esim yhden neliösentin kokoiselle kaistaleelle maapallon pintaa ja sen pinnan alla olevaan tilaan.
Tuskin kreationisti-tilastomatematiikka näpertelijät osaisivat ottaa niin suurta kuin miljardi potenssiin miljardi (tämäkin voi olla liian pieni arvio)yhtäaikaista ketjujen muodostumis lukua.
Tällainen matematiikka osoittaisi että amino hapot syntyisivät sekunneissa kun koekentän koko on maapallo ja olosuhteet oikeat.
Viimeisen lauseen aminohappo tilalle aminohappoketjut...siis proteiinit..