Kuntien päätöksenteko

muuten, samaa peliä pelataan myös vasemmistokunnissa (lähinnä sdp vasemmistoliitto). Kunhan vain muistetan, että kaverille kans.

Tämä Wibergin esiin nostama ongelma on erityisen silmiinpistämä Kepukunnissa, joissa ei ole poliittista vastavoimaa edes olemassa. Ongelma on paljon myös systeemimme sisään rakennettu, kun se johtaa kansalaistasolla politiikasta vieraantumiseen, mikä puolestaan taas vain vahvistaa harvainvaltaista päätöksentekoa.

Wiberg kirjoittaa tällä kertaa asiaa, vaikka muutoin luokittelisin hänet kyllä lähes äärioikeistolaiseen tehokkuutta ja kyynisyyttä korostavaan kategoriaan. Häneltä puuttuu kokonaan sosiaalinen ymmärrys ja tieteellinen mittaristo rajoittuu lähinnä ekonometristen mallien käyttöön. Matti Viren on toinen samanmoinen ja kumpikin Turussa, joten ei ihme.

Kepukuntien onnettomuutta ja yksisilmäisyyttä pahentaa virkamieskunta, jonka taskusta pitäälöytyä oikea jäsenkirja jotta virkaan tulisi ylimalkaan valituksi.

Kun tämä kepuvirkamiesten joukko joutuu näiden kepukavereiden talutusnuoraan ainoana tehtävänään maksimoida tulonsiirrot joko EU:lta tai valtiolta, niin jälki on sitä mitä saamme tilastoista lukea; ajatteleva ja töihin kykenevä porukka muuttaa muualle.

Kepun politiikka, joka perustuu vastikkeettomien tukien haalimiseen vastuullisen elinkeinopolitiikan kustannuksella, on suurin yksittäinen syy maaseudun köyhtymiseen ja väen pakenemiseen kasvukeskuksiin.

Jos tämä pieni päättäjien klikki omaisi edes vähäisen ymmärryksen, olisi meillä edelleenkin elävä maaseutu, mutta kun kaikki toiminta pakotetaan samaan kepumuottiin ja toisinajattelijoita ei suvaita niin minkäs teet.

No, pikkukunnat ja sen mukana kepu näivettyy omaan ahdasmielisyyteensä joka itseasiassa koko kansakunnan etua ajatellen on oikein hyvä asia

asioista sopiminen ja keskustelu onnistuu myös hyvin yli puoluerajojen. Pienissä kunnissa vaikka puoluekanta olisi eri niin näkemykset kunnan kehittämisessä eivät välttämättä eroa sen enempää kuin saman puolueen sisällä olevien.


Realiteetit kuntasektorilla ovat sen verran rajaavat ettei niistä suurta kinaa saada muualla kuin isoissa ympyröissä.

Olet ilmeisesti sitä mieltä ettei Suomessa saa äänestää vapaasti oman mielensä mukaisesti.

Kunnissa, joissa keskustalla tai rkp:llä on ehdoton enemmistö, ei yleensä tehdä ryhmäpäätöksiä. Mielenkiintoisinta asiassa on, että ryhmäpäätösten puuttuminen heijastuu noissa kunnissa myös pienpuolueisiin eli myös niissä äänet usein hajoavat valtuutettujen kesken.

Tuossa Wibergin kirjoituksessa on muuten yksi ristiriita, mikäli kirjoittaja tarkoittaa lainauksen alkupuolella myös kuntia, joissa yhdellä puolueella on enemmistö. Siinähän hän puhuu pienestä kaveripiiristä, kirjoituksen loppupuolella puolestaan maalailee kuvan SUURESTA joukosta kepulaisia tai rkp:läisiä valtuutettuja. Eli miksi yhden puolueen kunnassa pitäisi pienellä porukalla sopia asioista, jos lopputulos on poliittisten voimasuhteiden perusteella jo etukäteen selvä?

Luultavasti kirjoittaja kuitenkin tarkoittaa, että tuollainen pieni kaveripiiri on poliittisissa tasapainokunnissa, joissa eri poliittisten ryhmien kesken haetaan ratkaisua, jonka mukaan asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa edetään.