Sehän alko niin että mulla olj taas pieni nälän jälkiaalto vatsanseudulla ja päätin mennä isompaan markettiin, siihen Rismaan, josta saa sekä jalkalampun että grillikanaa samaan kärryyn. Tiesin että siellä olj maistatuspiste menossa, sellanen missä tarjotaan pientä palasta jotakin "uutuussarjan proteiinipitoista rahkalevitettä sitruunankävyllä" ja ajattelin että jos ei muuta niin käyn maistelemassa ja nauttimismielessä ajattelemassa.
Mutta kun pääsin sisään ja ohitin ensin hedelmäosaston, jossa omenat oli pinottu epäraamatullisesti pyramidiksi, iski se tunne. Suoli sano ääneen, ilman suodatinta: nyt. Tunsin että tässä ei auta enää mikään rukous eikä edes piparminttuöljy. Etsin vessaa, mutt' kaikki merkit johti remontissa tai tilapäisesti pois käytöstä. Jumalallinen johdatus vei mut kylpyhuoneosastolle.
Siinä se sit olj: kaunis, valkoinen, matta-keramiikkainen näytepytty. Kyljessä pieni lappunen, jossa luki vaatimattomasti: esittelytuote – ei käyttöönotettu. Mut ei se lappu pysäyttäny miestä joka on kirjaimellisesti elämänsä vedon päällä.
Katoin ympärilleni, kukkaan ei nähnyt. Nostin kannen. Istuin. Pytty olj hyvä. Istuvainen, sellainen joka tukee ristiselkää ja anteeksipyyntöä yhtä aikaa. Se tuli. Hartaana, raskaana, mutta myös sovittavana. Semmonen ääni että oisin voinu luulla että Gideon puhalsi torveen. Jälki olj voimakasta, sekä aineellisesti että henkisesti.
Kun nousin, näin osastovastaavan tulevan kulman takaa. Katsoi ensin mua, sitten pyttyä, sitten taas mua. Sanoin: Herra toimii joskus oudoilla tavoilla. Hän ei sanonut mitään, mutta otti radiopuhelimeen yhteyttä niin vakavalla äänellä kuin olisin jättänyt nahka-Raamatun makkaraosastolle.
Sitä seuraava neuvottelu käytiin asiakaspalvelutiskillä, jossa eräs vartija ja kaksi henkilökuntaedustajaa käsittelivät tapausta niinku pientä öljykatastrofia. Mulle annettiin paperi.
"Porttikielto Rismaan. Toistaiseksi. Ei koske verkkokauppaa."
Ensin ajattelin että suuttumus, mutta sitten tuli nöyryys. Pytty ei ollut varustettu vesiliitännällä. Kansa kärsi. Haju levisi. Mutta minä, minä olin keventynyt.
Nyt istun pysäkillä, ostoskassissa vain murhe ja pikkupussi suolakurkkuja, ja ajattelen: ehkä tämäkin oli osa suunnitelmaa. Ehkä ei ollut tarkoitus ostaa sitä kylmäsavustettua lanttupiirasta jossa oli paistovalmis sinappihuntu. Ehkä oli tarkoitus vain mennä, kärsiä ja poistua.
Sitäpä se odotamma ilolla.
Paskakulttuurisesti,
näytepyttysesti,
keramiikkavahingollisesti,
Herra nro 47,5
Mutta kun pääsin sisään ja ohitin ensin hedelmäosaston, jossa omenat oli pinottu epäraamatullisesti pyramidiksi, iski se tunne. Suoli sano ääneen, ilman suodatinta: nyt. Tunsin että tässä ei auta enää mikään rukous eikä edes piparminttuöljy. Etsin vessaa, mutt' kaikki merkit johti remontissa tai tilapäisesti pois käytöstä. Jumalallinen johdatus vei mut kylpyhuoneosastolle.
Siinä se sit olj: kaunis, valkoinen, matta-keramiikkainen näytepytty. Kyljessä pieni lappunen, jossa luki vaatimattomasti: esittelytuote – ei käyttöönotettu. Mut ei se lappu pysäyttäny miestä joka on kirjaimellisesti elämänsä vedon päällä.
Katoin ympärilleni, kukkaan ei nähnyt. Nostin kannen. Istuin. Pytty olj hyvä. Istuvainen, sellainen joka tukee ristiselkää ja anteeksipyyntöä yhtä aikaa. Se tuli. Hartaana, raskaana, mutta myös sovittavana. Semmonen ääni että oisin voinu luulla että Gideon puhalsi torveen. Jälki olj voimakasta, sekä aineellisesti että henkisesti.
Kun nousin, näin osastovastaavan tulevan kulman takaa. Katsoi ensin mua, sitten pyttyä, sitten taas mua. Sanoin: Herra toimii joskus oudoilla tavoilla. Hän ei sanonut mitään, mutta otti radiopuhelimeen yhteyttä niin vakavalla äänellä kuin olisin jättänyt nahka-Raamatun makkaraosastolle.
Sitä seuraava neuvottelu käytiin asiakaspalvelutiskillä, jossa eräs vartija ja kaksi henkilökuntaedustajaa käsittelivät tapausta niinku pientä öljykatastrofia. Mulle annettiin paperi.
"Porttikielto Rismaan. Toistaiseksi. Ei koske verkkokauppaa."
Ensin ajattelin että suuttumus, mutta sitten tuli nöyryys. Pytty ei ollut varustettu vesiliitännällä. Kansa kärsi. Haju levisi. Mutta minä, minä olin keventynyt.
Nyt istun pysäkillä, ostoskassissa vain murhe ja pikkupussi suolakurkkuja, ja ajattelen: ehkä tämäkin oli osa suunnitelmaa. Ehkä ei ollut tarkoitus ostaa sitä kylmäsavustettua lanttupiirasta jossa oli paistovalmis sinappihuntu. Ehkä oli tarkoitus vain mennä, kärsiä ja poistua.
Sitäpä se odotamma ilolla.
Paskakulttuurisesti,
näytepyttysesti,
keramiikkavahingollisesti,
Herra nro 47,5
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.