Kun täällä jo aiemmin mainostettiin tuota New Scientistin artikkelia joka käsitteli Big Bang -teorian kritiikkiä, ajattelin laittaa tänne tiiviin lyhennelmän jutun peruspointeista.
Alkuräjähdysteoria on alkanut viime aikoina saada kritiikkiä astronomeilta ja kosmologeilta, koska eräät havainnot (mm. universumin lämpötilagradientit ja liian vanhan näköiset kaukaisgalaksit) eivät olekaan vastanneet sen ennusteita, ja tilanteen korjaamiseksi on kehitetty uusia olettamuksia (mm. pimeä aine ja pimeä energia), jotka puolestaan taas vaikuttaisivat olevan ristiriidassa uusimpien havaintojen kanssa (esim. pimeän aineen oletettua vaikutusta on paikoissa, joissa sitä ei pitäisi olla). Tämä on alkanut jo nostattaa kritiikkiä siitä, että BB-teoria tuntuu olevan vain kasaantuvien olettamusten sarja, johon voi heittää mitä tahansa lukuja kunnes kaikki näyttää taas asettuvan kohdalleen seuraavia havaintoja odotettaessa.
Jotkut kriitikoista menevät niin pitkälle, että kyseenalaistavat koko alkuräjähdysteorian, mutta valtaosa haluaa lähinnä kunnollista täysremppaa. Kritiikin varsinainen pointti näyttäisi keskittyvän siihen, että nykyiset kosmologiset mallit ovat yli-yksinkertaistettuja ja jättävät huomioimatta monia tärkeitä tekijöitä. Kaikki kuitenkin myöntävät, että toimiva vaihtoehto BB-teorialle toistaiseksi puuttuu, ja moni seikka riippuu vielä uusista havainnoista, joita pitäisi alkaa kertyä seuraavan 10 vuoden aikana. Lehden pääkirjoituksessa todetaankin, ettei kritiikki suinkaan kerro kosmologian romahduksesta vaan pikemminkin alkavasta kulta-ajasta, jossa teoriat ja matemaattiset mallit joutuvat yhä tarkemman syynin alaiseksi parempien havainnointimenetelmien ansiosta. Siispä kohti parempaa unversumin ymmärrystä ollaan menossa.
Alkuräjähdysteoria on alkanut viime aikoina saada kritiikkiä astronomeilta ja kosmologeilta, koska eräät havainnot (mm. universumin lämpötilagradientit ja liian vanhan näköiset kaukaisgalaksit) eivät olekaan vastanneet sen ennusteita, ja tilanteen korjaamiseksi on kehitetty uusia olettamuksia (mm. pimeä aine ja pimeä energia), jotka puolestaan taas vaikuttaisivat olevan ristiriidassa uusimpien havaintojen kanssa (esim. pimeän aineen oletettua vaikutusta on paikoissa, joissa sitä ei pitäisi olla). Tämä on alkanut jo nostattaa kritiikkiä siitä, että BB-teoria tuntuu olevan vain kasaantuvien olettamusten sarja, johon voi heittää mitä tahansa lukuja kunnes kaikki näyttää taas asettuvan kohdalleen seuraavia havaintoja odotettaessa.
Jotkut kriitikoista menevät niin pitkälle, että kyseenalaistavat koko alkuräjähdysteorian, mutta valtaosa haluaa lähinnä kunnollista täysremppaa. Kritiikin varsinainen pointti näyttäisi keskittyvän siihen, että nykyiset kosmologiset mallit ovat yli-yksinkertaistettuja ja jättävät huomioimatta monia tärkeitä tekijöitä. Kaikki kuitenkin myöntävät, että toimiva vaihtoehto BB-teorialle toistaiseksi puuttuu, ja moni seikka riippuu vielä uusista havainnoista, joita pitäisi alkaa kertyä seuraavan 10 vuoden aikana. Lehden pääkirjoituksessa todetaankin, ettei kritiikki suinkaan kerro kosmologian romahduksesta vaan pikemminkin alkavasta kulta-ajasta, jossa teoriat ja matemaattiset mallit joutuvat yhä tarkemman syynin alaiseksi parempien havainnointimenetelmien ansiosta. Siispä kohti parempaa unversumin ymmärrystä ollaan menossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin aluksi täytyy myöntää, että hemmetin hyvin jäsennetty kirjoitus tuo on ja ihan fiksua kritiikkiä ns. vallitsevaa "tieteellistä" käsitystä kohtaan. Hyvä niin! Mutta asiaan...
Big Bang on kylläkin ihan vakavastikin otettavan tiedeyhteisön suunnasta saanut kritiikkiä aivan teorian alusta alkaen. Olet siis väärässä väittämässäsi, että moinen kritiikki olisi alkanut vasta viime aikoina. Big Bang on muutenkin hieman väärin ymmärretty teoria kaiken kaikkiaan. Big Bang nimittäin on vain keino kiertää yksi maailmankaikkeuden syntyyn liittyvä ongelma. Singulariteetti joka liittyy laajenemisen alkupisteeseen. Mutta itse kirjoittamaasi:
Tiedän kyllä että on tiettyjä galakseja, jotka _ENSI SILMÄYKSELLÄ_ näyttäisivät olevan liian kaukaisia, mutta niille on olemassa kaikenlaista muuta selitystä, kuin väittämäsi. (Yleensä kyse on toistaiseksi ollut tulkinnassa) Sen sijaan ihmettelen, että mitä hemmettiä tarkoitat "lämpötilagradianteilla"? Ainakin minulle sellaisenaan aivan vieras käsite.
Pimeästä aineesta sen sijaan. Tiede ei siihen osaa toistaiseksi ottaa kantaa, koska kenelläkään ei ole siitä mitään havaintoja. Tai tietenkin riippuu pitkälti siitä mitä tuolla materialla tarkoitat. Jos tarkoitat materiaa, joka ei säteile, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Jos tarkoitat taas sitä, että laskennallinen massa ei vastaa havaintoja, niin: "homma on hieman tutkimuksen alla"... ainakin vielä. Pimeä energia taas... pitääkö sitä edes sanoa... ei sellasta olekaan. (Negatiivisesta moisesta en sano mitään)
Sitten jos mennään toiseen lauseeseen tuosta viestistäsi joka _varmasti_ pitää paikkansa; se kuuluu:
"Jotkut kriitikoista menevät niin pitkälle, että kyseenalaistavat koko alkuräjähdysteorian, mutta valtaosa haluaa lähinnä kunnollista täysremppaa."
Noh... Näinhän se onkin. Eihän tiede koskaan mene eteenpäin, ellei korjattaisi epämääräisiä teorioita. Itse kyllä pidän alkuräjähdysteoriaa ihan pätevänä nykyisen tiedon pohjalta, mutta tarkennusta sekin vaatii.
Minun piti tosiaan alun perin sanoa, että alkuräjähdysteoria on alkanut saada viime aikoina kritiikkiä yhä suuremmalta määrältä tutkijoita, ei että se kritiikki yleisesti ottaen on alkanut vasta viime aikoina. Pahoittelen möhläystä, jota en huomannut vielä lähettämisen jälkeenkään.
"Liian vanhoille" kaukaisille galakseille artikkeli ei tarjoa vaihtoehtoista selitystä. Kyse ei ole siitä, että ne olisivat liian kaukana, vaan liian pitkälle edistyneitä tähdenmuodostuksessa. Ennusteen mukaan ensimmäisissä galakseissa olisi pitänyt olla vain kirkkaita sinisiä tähtiä, mutta nyt punaisen valon kaukaisimmista galakseista havaitseva Spitzer-teleskooppi on havainnut niistä viileiden punaisten tähtienkin valoa. Ne siis näyttävät vanhoilta galakseilta, vaikka niiden pitäisi punasiirtymän mukaan olla korkeintaan miljardin vuoden ikäisiä.
Lämpötilagradienteilla viittaan WMAP-sateliitin mittaamaan lämpötilavaihteluun universumin mikroaaltotaustasäteilyssä. Sen sijaan että eri lämpötila-alueet olisivat täysin sattumanvaraisia riippumatta siitä minne katsotaan, ne näyttävät olevan järjestäytyneet samansuuntaisesti. Tämä ei käy yksiin sen olettamuksen kanssa, että universumi olisi samanlainen joka paikassa ja suunnassa. Tulosten tulkinta on myös saanut kritiikkiä, mutta toistaiseksi sen vahvistamiseksi tai kumoamiseksi tarvitaan vielä lisää tietoa WMAP:ista.
Pimeästä aineesta ei todellakaan ole vielä suoraa havaintoa, koska olettamus on, ettei se säteile elektromagneettisella spektrillä, mutta sen olemusta on koitettu päätellä ja siitä luoda teorioita. Pimeää ainetta tarvitaan varsinaisesti selittämään miten galaksit ja galaksijoukot ovat muodostuneet pysyvät kasassa nopeasta liikkeestään huolimatta. Nämä mallit eivät kuitenkaan päde kaikkialla, itse asiassa pimeää ainetta tuntuisi olevan liikaa jos sen pitäisi selittää havainnot. Tällä hetkellä vaihtoehdoksi on tarjolla uudenlainen tulkinta painovoiman käyttäytymisestä tietyissä olosuhteissa.
Kaikenkaikkiaan näyttää siltä, että tämänhetkinen kosmologinen standardimalli vaatii korjauksia siellä täällä. Tämä voi johtaa siihen, että joistain hankalista olettamuksista päästään eroon, painovoimateoriaa saadaan tarkennettua ja myös muita maailmankaikkeuden rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä kuten intergalaktinen plasma ja sitä kautta elektromagnetismi aletaan ottaa paremmin huomioon.
Tässä on hyvä esimerkki tieteen itseäänkorjaavasta puolesta. Se on aina valmis kritiikille ja muutoksille. Tieteellinen maailmankuva kehittyy ja antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta..
New Scientist hakee lukijoita vähän "iltalehti" tyylimäisesti kertomalla liian hätäisten tutkijoiden liian hätäisistä tuloksista, eli kertoo asioista vähän sensaatiota tavoittelevaan tyyliin.
Hubble ja muut mittalaitteet juuri kertoivat miten homogeeninen universumi on säteilyltään ja oletettu taustasäily 2.75 K on jokapuolella universumia sama, ja tutkijoita yllätti tieto ettei löydetty mitään suurempia heittoja puoleen tai toiseen.
Toisaalta galaksien syntyperästä ja siitä miten tähän asti kvasaarien on ajateltu olevan galaksien "esiasteita" hubble tuo toisenlaisen tai oikeammin nipun muita vaihtoehtoisia kehitysmahdollisuuksia.
Hubble tuo useita mahdollisuuksia galaksien syntyyn mutta mikään niistä ei näyttäisi estävän sitä toimivaa mallia että galaksit hubblen "deep fieldissä" ovat nuoria.
Lähes kaikki tutkitut kvasaarit ja galaksit ovat kaksoiskvasaareja ja kaksoisgalakseja, jotka ovat joutuneet toistensa vetovoimakenttiin ja ajankuluessa sulautuvat toisiinsa ja muodostavat yleisimmin spiraaligalaksin mutta joskus myös kiekkogalaksin.
Kvasaari ilmiönä rajoittuu suunnilleen aurinkokuntamme kokoiseen tilaan, mutta säteilee 100-1000 kertaisesti kuin mitä esim. meidän linnunratamme, eli kysymyksessä ovat universumin suurimmat ilotulitukset
Englantilaiset tutkijat muuten esittivät havaintojaan että myös meidän linnunrata- galaksilla on seuralainen joka on näihin päiviin asti jäänyt huomaamatta, siksi että se on juuri omasta orionin haarastamme katsottuna päinvastaisella laidalla ja sitä kutsutaan Komplex H:ksi ja oma linnunratamme suurempana nielee sen ainetta kokoajan koska sen etäisyys on vain 0.57 kertaa oman galaksimme halkaisija.
Sen vuoksi että galaksien törmäämiset näyttäisivät olevan enemmän sääntö kuin poikkeus maailmankaikkeudessa ja että niiden aikaansaama uusien tähtien muodostuminen saa ne näyttämään joskus kovastikin eri-ikäisitä luin oletetaan.
Hubblella kyetään tutkimaan yksittäistä tähteä kolmen miljardin valovuoden etäisyyteen ja siitä kauempien n. kymmeneen miljardiin valovuoteen saakka käytetään vertailu- ja tutkimuskohteena supernovaa.
Ehkä kuitenkin juuri tuo, että tähtiä syntyy merkittävässä määrin vain kvasaarien ja galaksien törmäyksissä, selittää vanhoissa galakseissa havaitut suuret määrät kirkkaita "nuoren galaksin" tähtiä ja myös päinvastoin, nuorissa galakseissa näkyviä vanhoja tähtiä koska galaksit eivät ole vielä törmänneet niin että uusia tähtiä olisi ehtinyt muodostua.
Lopuksi vielä pimeästä aineesta..
Pimeän aineen osuus on arvioitu johonkin 75-95% koko universumin massata, tästä osuudesta tunnettua pimeää massa on n. 25% ja loput 75% on tuntematonta..
Ehkä parin vuoden kuluttua LHC tuo jotain uutta tietoa tähänkin tuntemattoman pimeän aineen problematiikkaan.