Tilastokeskuksen karut luvut

Tilastokeskuksen mukaan:

"Tilastokeskuksen mukaan 930 000 henkilöä eli 16,9 % kotitalousväestöstä oli vuonna 2023 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä."

https://stat.fi/julkaisu/cm1hepbcn62b107w03plmxg8u

Tämä merkitsee sitä, että maassa vaeltaa lähes miljoonan henkilön massa paikasta toiseen etsien vaatekappaleita, lapasia ja pipoja lämmönpitämiseen sekä kenkiä kulkemiseen ja alelaareja kiertäen laadukkaan ravinnon toivossa.

Luulisi, että tässä tilanteessa voitaisiin alkaa panostamaan ihmisten ruokintaan. Laadukas elintarvike on ensisijainen tekijä ihmisen elossa ja olossa, että voi kulkea ja olla.

Köyhyyden historiaa ja nykyisyyttä kirjoittavat pääasiassa muut, kuin köyhyydessä aktiivisesti operoivat. Ajatukset asioiden tärkeysjärjestykseen tulevat ideologioista, eivätkä todellisista ateriakokonaisuuksien ravintosisällöistä.

Tärkein asia köyhyydessä on työ, jos voi tehdä köyhäintyötä, vaikka halveksitussa asemassa, on mahdollista ostaa esim. Poprilli paketti ja seuraavan säästötavoitteen saavutettuaan ihminen voi ostaa perunaa ja tehdä poprilli peruna uunihöystön käytettävissä olevilla mausteilla ja lihanliemikuutiolla. Edellyttäen, että maksaa valmistusfasiliteeteista.

Ja, jos köyhäintyötä ei ole, pitäisi olla kansalaistyöjärjestelmä, joka takaa tiettyä määrää kansalaistyötä vastaan elintarvikkeita tai lautasellisen soppaa kansankeittiöstä. Seuraava tekijä kansan köyhyyteen on verot ja liian kalliit seinät. Ihmiset voivat uhrata elämänsä seinille, aivan kuin johonkin olisi kirjoitettu, että erilaiset asiat eivät voi vaikuttaa niihin ja niistä maksettavaan liian kalliiseen hintaan. Myös köyhäintyöhön tai kansalaistyöhön jos sellaista saadaan helpottamaan ihmisten elintarviketilannetta kulkeminen on liian kallista. Jolloin köyhyys pysyy yllä, mutta makkarat ja nakit ovat uurastuksella haettavissa niitä myyvistä tai jakelevista pisteistä.