Olemme luterilainen kymmeniä vuosia aviossa ollut pari. Nyt keskitymme isovanhemmuuteen. Tulemme hyvin toimeen ja asiat suht ok. Minua ahdistaa kuitenkin 11v takainen mieheni arvostelu minusta joka oli tosi törkeä. Hän pyysi kyllä anteeksi ja vetosi miehiseen masentuneisuuteen ko aikana. Muttei mielestäni pyydä kunnolla anteeksi. Minua ärsyttää olla jos ei täysin rakasteta kuten itse teen. Mitä Raamattu tähän sanoo. Neuvolaa viisaammat.
Ikuinen viha kiusaa
Anonyymi-ap
6136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa-a, se ei kuule taida olla kuitenkaan se mainittu arvostelu joka sattui ja on se ongelma.
Noin se usein on. Olipa hyvin järkeilty. Ihan kuin kokemuksen pohjaava ajattelukuvio mikä kuitenkin on hyvin usein niin kuin sanot. Häkellyttävää että osaat ajatella noin viisaasti.
Me ihmiset olemme tällaisia.
Kiva kuulla että onnistuinkin ehkä tällä kerralla katsomaan kohti asian ydintä sen rönsyjen ohi. Toivottavasti siitä on jotain apua jq perspektiiviä asian hahmottamiseen ja lopulta ratkomiseen.
Ei kaikkea tarvitse antaa anteeksi. Anna samalla mitalla takaisin tai laita lusikat jakoon. Ei sinun isovanhemmuus siihen loppu.
Ajattelen että heidän olisi hyvä rehellisesti puhua asiat kunnolla ettei ne enää vaivaa.
On anteeksipyyntöä ja asioiden sisällöllisiä epäselvyyksiä. Ne kannattaa selvittää eikä jakaa lusikoita. Ne on muutenkin halpoja nykyään.
Tarkennatko, että kuitenkin kysyttäessä, mihin raamatulliseen ohjeeseen perustuu antamasi neuvon:
- kosto
- anteeksiantamattomuus
- avioliiton särkeminen
Ihan pelkät Raamatun paikatkin riittää, jos et halua lainata.