Mikä on riittävä uskovaisuuden taso?

Rauhaa!

Ei taivaasa, maan päällä tai maan alla ole yhtäkään arvollista. Koko maailma on pahan vallassa. Miten voisi perususkovaiset siis olla teoissa ja sanoissa mistään kotoisin?

Eivät he olekkaan. Mutta he uskovat ja luottavat Raamattuun, Kristukseen tai Jumalaan. He ylistävät ja rukoilevat häntä. Ainoaa Pyhää. Ja se riittää.

Emme me kykene tekoihin jotka voittaisi pulijumalten palvelijat. Sotilaat asettaa elämänsä peliin jopa useita kertoja, Afrikkalaisilla ei televisiota, kuvia tai vaateita. He ei siis ole varkaita tai I käskyn rikkojia. Löytyy ihmisiä tai maan asukkaita jotka tekee väkeviä tekoja vailla määrää Jumaliensa avulla.

Me olemme kaikin tavoin heikot. Lain ja evankeliumin suhteen. Paljon parjataankin Jumalaa ja uskovia eikä luoteta oikeuteen tai hyvyyteen.

Esim. Mormonien perustajaa ruoditaan. Oliko riittävää että hän uskoi vai olisiko hänen pitänyt elää mitä puhtainta pyhimysmäistä elämää?

Kristus on ainoa ja samoin Jumala. Jos joku onkin yhden elämän elänyt siivosti niin ei välttämättä enää toiste elä siivosti. Ei ole luottamista kehenkään. Tekojen ja sanojen suhteen.

Mutta riittääkö usko Jeesukseen ja Jumalaan siihen että tuon voi pahoine tekoineenkin hyväksyä. Ilman että Jumala menettää kaiken.

Islamilla on oppi että Usko yhteen Jumalaan riittää. Intiassa on oppi että usko Raman nimeen riittää. Kristityillä on monia käsityksiä asiasta. He vihaavat pahaa ja työntää sitä helvettiin. Toisaalta he tekee pahaa ja uskoo sovitukseen.

Riittääkö usko vaikka olisi kuinka syntinen? Vai onko synnilläkin rajansa.