MITEN tuo https://www.is.fi/perhe/art-2000011243773.html on mahdollista?
Vai onko kaikki vain toimittelijan vilkasta mielikuvitusta?
Kun vertaan omaan yli 80 v kokemukseeni elämästä tässä samassa maailmassa ja samassa maassa.
Jo se, että pääsee naimisiin.
Tiedän, että jotakin meni pahasti vinoon minun lapsuudessani. Yksi suuri syy on lapsuus lestadialaisessa kodissa. Jäi siinä sosiaalisuus ja ihmissuhdetaidot oppimatta. Ihmisiähän piti PELÄTÄ, tyttöjä varsinkin! Niillä kun oli se RAKO ja saattoi olla KUPPAkin. Niinkuin isoisän isällä oli ollut ja siihen kuollutkin. Ja kun se ja se naapuri ei pääse Taivaaseen Taivaan Isän luo. Ei sellaisten kanssa pidä olla oikein missään tekemisissä.
Sitten myöhemmin tuo työ.
Miten joku voi olla NIIN HYVÄ työntekijä, että työpaikka säilyy vaikka joutuu olemaan pitkiäkin aikoja poissa työpaikaltaan? En minä vain voinut olla viittäkään minuuttia myöhässä työtäni hoitamassa, koska joku toinen joutui senkin ajan ylimääräisenä siellä olemaan. Ja mielestäni osasin työni ja sain siitä elantoni. Potkut olisi tullut HETI, välittömästi, jos tuolla tavalla olisin sairastunut.
Nukutti se minuakin. Kun yövuorosta asunnolle (ei kotiin) tulin, niin vaatepäällä heti kaaduin petiin. Iltasella kuuden maissa heräsin ja äkkiä kaupasta ruokaa ja ruoka naamaan ja taas nukkumaan, Herätyskello herätti kymmeneltä illalla yhdeksitoista töihin seuraavaksi yöksi.
Sitten yövuoroista ei tottunut pois vaikka ensin ei ollut tottunut niihin. Iltavuorot meni helpommin. Aamuvuorot melko helvettiä myöskin esimiesten taholta.
Ihmettelin, miten muut osasivat ja jaksoivat: vapaa-ajallaan rakensivat omakotitaloja, jotkut kolmekin. Minä vain nukuin enkä olisi muutenkaan osannut taloa rakentaa; ammattikoulu aivan toiselle alalle. Enkä olisi jaksanutkaan, kun piti nukkua. Saivat vielä halpaa Arava-lainaakin, perheellisiä kun olivat. Eli minä vanhanpojan veroissani (max. 42 prosenttia kun en kirkolle mitään maksanut) maksoin niitten loistolukaalit. Vuosikymmeniä myöhemmin sain velkaa ja ostin kehnosti tehdyn kaksion. Lainan korkoa veti silloinen SYP 11 % ja kiinteä lisä siihen päälle. Ei pyörinyt niitten vuosien aikana inflaatio syömässä velkaa pois, kuten aiemmin työkavereitten Aravalainoista.
Tuo lehtiartikkelissa esitelty kaveri se vain pystyy rakentamaan OKT:n itselleen, vaikka sairauden takia nukkuu. Raha riittää jostakin minulle tuntemattomasta syystä vaikka ansiotyötunnit jäävät väkisin vähiksi. Sosiaalihuoltoko se nämäkin elättää toisilta kiskotuilla verorahoilla vai onko jonkin ökyrikkaan sukua? Tai poliitikko, joka osaa varastaa ns yhteisistä verorahoista kiinni jäämättä?
Viimeisenä työpäivänä pari tuntia ennen sen loppua tuli jostakin tietoisuuteeni kuuluisat viimeiset sanat: "SE ON TÄYTETTY!"
Nyt eläkkeellä betonilokerossani menee jo paremmin, krempat vain alkavat kertyä, mutta mielleläni täältä lähden.
Minä vain en osannut elää.
Eikä kukaan koskaan opettanut elämisen taidosta yhtään mitään.
Valitettavasti minun on pakko syntyä taas uudestaan tänne, koska en oppinut läksyäni paitsi siltä osin, mikä tuli täytettyä. En haluasi, mutta ei sitä minulta kysytä. Taaskaan.
Paljon jäi vajaaksi tämäkin, aivan turha elämä.
Vai onko kaikki vain toimittelijan vilkasta mielikuvitusta?
Kun vertaan omaan yli 80 v kokemukseeni elämästä tässä samassa maailmassa ja samassa maassa.
Jo se, että pääsee naimisiin.
Tiedän, että jotakin meni pahasti vinoon minun lapsuudessani. Yksi suuri syy on lapsuus lestadialaisessa kodissa. Jäi siinä sosiaalisuus ja ihmissuhdetaidot oppimatta. Ihmisiähän piti PELÄTÄ, tyttöjä varsinkin! Niillä kun oli se RAKO ja saattoi olla KUPPAkin. Niinkuin isoisän isällä oli ollut ja siihen kuollutkin. Ja kun se ja se naapuri ei pääse Taivaaseen Taivaan Isän luo. Ei sellaisten kanssa pidä olla oikein missään tekemisissä.
Sitten myöhemmin tuo työ.
Miten joku voi olla NIIN HYVÄ työntekijä, että työpaikka säilyy vaikka joutuu olemaan pitkiäkin aikoja poissa työpaikaltaan? En minä vain voinut olla viittäkään minuuttia myöhässä työtäni hoitamassa, koska joku toinen joutui senkin ajan ylimääräisenä siellä olemaan. Ja mielestäni osasin työni ja sain siitä elantoni. Potkut olisi tullut HETI, välittömästi, jos tuolla tavalla olisin sairastunut.
Nukutti se minuakin. Kun yövuorosta asunnolle (ei kotiin) tulin, niin vaatepäällä heti kaaduin petiin. Iltasella kuuden maissa heräsin ja äkkiä kaupasta ruokaa ja ruoka naamaan ja taas nukkumaan, Herätyskello herätti kymmeneltä illalla yhdeksitoista töihin seuraavaksi yöksi.
Sitten yövuoroista ei tottunut pois vaikka ensin ei ollut tottunut niihin. Iltavuorot meni helpommin. Aamuvuorot melko helvettiä myöskin esimiesten taholta.
Ihmettelin, miten muut osasivat ja jaksoivat: vapaa-ajallaan rakensivat omakotitaloja, jotkut kolmekin. Minä vain nukuin enkä olisi muutenkaan osannut taloa rakentaa; ammattikoulu aivan toiselle alalle. Enkä olisi jaksanutkaan, kun piti nukkua. Saivat vielä halpaa Arava-lainaakin, perheellisiä kun olivat. Eli minä vanhanpojan veroissani (max. 42 prosenttia kun en kirkolle mitään maksanut) maksoin niitten loistolukaalit. Vuosikymmeniä myöhemmin sain velkaa ja ostin kehnosti tehdyn kaksion. Lainan korkoa veti silloinen SYP 11 % ja kiinteä lisä siihen päälle. Ei pyörinyt niitten vuosien aikana inflaatio syömässä velkaa pois, kuten aiemmin työkavereitten Aravalainoista.
Tuo lehtiartikkelissa esitelty kaveri se vain pystyy rakentamaan OKT:n itselleen, vaikka sairauden takia nukkuu. Raha riittää jostakin minulle tuntemattomasta syystä vaikka ansiotyötunnit jäävät väkisin vähiksi. Sosiaalihuoltoko se nämäkin elättää toisilta kiskotuilla verorahoilla vai onko jonkin ökyrikkaan sukua? Tai poliitikko, joka osaa varastaa ns yhteisistä verorahoista kiinni jäämättä?
Viimeisenä työpäivänä pari tuntia ennen sen loppua tuli jostakin tietoisuuteeni kuuluisat viimeiset sanat: "SE ON TÄYTETTY!"
Nyt eläkkeellä betonilokerossani menee jo paremmin, krempat vain alkavat kertyä, mutta mielleläni täältä lähden.
Minä vain en osannut elää.
Eikä kukaan koskaan opettanut elämisen taidosta yhtään mitään.
Valitettavasti minun on pakko syntyä taas uudestaan tänne, koska en oppinut läksyäni paitsi siltä osin, mikä tuli täytettyä. En haluasi, mutta ei sitä minulta kysytä. Taaskaan.
Paljon jäi vajaaksi tämäkin, aivan turha elämä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.