Olen ajautunut ns. villiksi uskovaksi, pulma on siinä että tämä on melko yksinäistä touhua ja olen pettynyt vapaisiin suuntiin.
Muistan ennen vuosikymmeniä sitten oli pienpiirejä ihan joissa käytiin kyläkirkoissakin tilaisuuden jälkeentutustuttiin toisiimme.
En ihan ajattele samoin kuin kirkko opettaa.mutta haittaako se?
Muistan ennen vuosikymmeniä sitten oli pienpiirejä ihan joissa käytiin kyläkirkoissakin tilaisuuden jälkeentutustuttiin toisiimme.
En ihan ajattele samoin kuin kirkko opettaa.mutta haittaako se?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ollut "villi" uskova koko ikäni. Lapsena tosin kävin Pekka sedän poika kerhossa, missä hän näytti lopuksi Tintti dioja valkokankaalle. Mutta Pekka sedän kertomukset Jumalasta ja uskonasioista jäivät mieleeni, sekä Pyhyys, joka huokui Pekka sedästä. Olen kasvanut horjumattomaan kristinuskoon täysin yksin kammiossani. TV 7 on ollut henkireikäni vahvaan uskooni. Sen arkista löydän vahvistuksia jokaiseen epäselvyyteen. Taivaan Isä on Isäni, Jeesus veljeni, Pyhä Henki äitini. Suhde kasvaa jatkuvasti, jokaisen vuorovaikutuksen jälkeen. Olen liikunta vammainen, enkä jaksa kompuroida kirkkoon. Maksan veroni iloiten ja suhtaudun seurakuntaan ja kirkkoon myönteisesti. Jumalan sanomaa täytyy pitää tarjolla. Me kammio uskovaiset, voimme ratketa riemulliseen ylistykseen niin usein, kuin haluamme.
Jumala ottaa ihmisen aina hengessä lapsekseen vaikka ihmiset eivät ottaisi. Ei Jumala tai Jumalan sana muutoinkaan ole mitenkään riippuvainen ihmisten touhuista. Ei Jumala ole ihmisten käskytettävissä millainen on, vaan Jumala on suuri vaikka ihmiset olisivat vajavaisia, harhaoppisia ja heillä olisi millaisia ajatuksia tahansa siitä miten uskoa pitää harjoittaa tai mitä siinä tulee tehdä että olisi Jumalan asialla.
Ja heti kun joku alkaa selittämään miten ihmisen tulee olla, alkaa esittämään varmoja mielipiteitä sanasta, sekä siitä miten tulisi elää, kannattaa harhaopin tutka panna päälle.
Aika yksinäistä lienee Jumalan kanssa hengata.