Kutistuvat aivomme

𝐊𝐮𝐭𝐢𝐬𝐭𝐮𝐯𝐚𝐭 𝐚𝐢𝐯𝐨𝐦𝐦𝐞
Tuhansia vuosia sitten ihmisillä oli suuremmat aivot. Tähän johtopäätökseen päädyttiin tutkijoiden osoittaessa, että muinaisilla ihmiskalloilla Euroopasta, Lähi-idästä ja Aasiasta oli keskimäärin 1500 cm3 aivotilavuus, kun taas nykyihmisen vastaava luku on 1359 cm3.1,2
Vanhat kallot olivat lähestulkoon varmasti peräisin ajalta vedenpaisumuksen jälkeen, eli korkeintaan muutaman tuhannen vuoden takaa raamatullisen ajanlaskun mukaan tai ”ainoastaan” joidenkin kymmenien tuhansien vuosien ikäisiä kehitysopillisen uskomusjärjestelmän mukaan.
Jos tuloksena olisi ollut, että nykyihmisen aivot ovat suuremmat, olisi tämän epäilemättä tulkittu tarkoittavan, että ihmiset ovat kehittyneet entistä ”fiksummiksi”. Mutta tämä tulos aiheuttikin yllätyksen–ei pelkästään siksi, että se on ristiriidassa kehitysopillisten odotusten kanssa, vaan muutoksen nopeuden ja laaja-alaisuuden tähden. John Hawks Michiganin yliopistosta kutsuu tutkimustulosta ”merkittäväksi pienentymiseksi kehitysopillisessa silmänräpäyksessä”.
Todellisuudessa suurempi aivokoko ei automaattisesti kulje käsi kädessä älykkyyden kanssa ja evolutionistit, jotka tähän odottamattomaan löytöön viitaten huomauttavat siitä, ovat oikeassa. Tämän näkökulman pitäisi silti toimia kumpaankin suuntaan. Kallot, jotka on leimattu Homo erectus -nimellä, viittaavat aivokapasiteettiin, joka on samoissa rajoissa nykyihmisen kanssa, mutta kuitenkin keskiarvoltaan hieman pienempi kuin tämän päivän keskivertoihmisellä. (Luomiseen uskovat pitävät heitä yhtenä ryhmänä vedenpaisumuksen jälkeen eläneistä Aadamin jälkeläisistä, joka joidenkin evolutionistienkin mielestä pitäisi luokitella uudelleen – Homo sapiensiksi 3.) Tämän aivokoon on tulkittu merkitsevän sitä, että ”vähemmän kehittyneinä” erectus-yksilöt olivat myös vähemmän älykkäitä. Mutta kuten olemme nähneet, ei tämä johtopäätös ole kuitenkaan kiistaton.
Tämä havainto kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että vaikka nykypäivän ihmisillä on enemmän monilta esi-isien sukupolvilta kerääntynyttä tietoa, he eivät selvästikään ole nokkelampia kuin edeltäjänsä. Muinaisten ihmisten nerokkuus näkyy selkeästi esimerkiksi pyramidien rakentamisessa. Jos älykkyydessä on jokin trendi, niin voimme enintään olettaa nykyihmisten olevan edeltäjiään vähemmän älykkäitä. Tämä johtuu siitä, että mutaatiotaakka (johtuen periytyvän geenistön kopiointivirheistä) on lisääntynyt jokaisessa sukupolvessa Aadamin lankeemuksesta lähtien. Ja viime aikoina ihmisperimän dokumentoitujen mutaatioiden määrässä on ilmennyt erittäin merkittävää kasvua (katso geneetikko John Sanfordin kirja ja DVD osoitteessa creation.com/store).
Jotkut evolutionistit, jotka ehkä yrittävät olla kuin tosiasioita ei olisikaan, väittävät, että tulos oli ”yllätyksetön”. Duken yliopiston antropologi Brian Hare spekuloi, että nykyihmiset ”kehittivät erilaisen, hienostuneemman älykkyyden muodon”, joka ilmeisesti tarvitsi vähemmän aivotilavuutta. Toiset antropologit taas sanovat, että koska varhaiset ihmiset olivat ”suurempia ja vahvempia”, he tarvitsivat ”enemmän harmaata ainetta” jotta voivat ”kontrolloida suurempaa massaansa”.
Tämä on ”me voitamme joka tapauksessa” -asetelma [engl. heads we win, tails you lose]. Jos aivokokomme olisi ollut kasvamassa, sitä olisi pidetty todisteena ihmisten kehittymisestä älykkäimmiksi. Mutta koska se on pienentymässä, evolutionistien on keksittävä uusi tarina. Esimerkiksi David Geary, evoluutiopsykologi Missourin yliopistosta sanoo: ”Monimutkaisten yhteiskuntien ilmaannuttua aivot pienenivät, koska ihmisten ei tarvinnut enää olla niin fiksuja selvitäkseen hengissä.” Näyttääkin siltä, että olkoonpa tutkimusaineisto mitä tahansa tai kuka evoluutioon uskova tahansa tekemässä uudelleenarviointia, itse evoluutiota ei koskaan epäillä.
Mutta hetkinen … edeltäjämme vain muutamia tuhansia vuosia sitten olivat isompia ja vahvempia, ja heillä oli enemmän aivojen harmaata ainetta kuin meillä – eikö tämä kuulostakin aivan Raamatun luomiskertomukselta?