Mikä v***n ajattelu

Mistä te vapaa-ajattelijat kuvittelette olevanne vapaita? Entä tarkoittaako se, että oletettu vastapuoli (se, jota te opponeeraatte) olisi epävapaa jostakin…. Siis mistä?
Pitemmittä saivarteluitta väitän, että haukutte väärää puuta kuin koira, joka ilmoittaa pyssymiesisännälleen linnun olevan tässä kuusessa, vaikka se todellisuudessa olisikin viereisessä männyssä, ja tässä olisikin vain orava.
Mitä nimittäin on ajattelu.
Se on sitä, että jostakin nousee kysymys: ”mitä tämä on?”, ja siihen vastaus ”tämä on sitä ja sitä”.
Koskien käsillä olevaa teemaa tämä tarkoittaa, että uskonnon synty on tapahtunut täsmälleen samalla hetkellä kuin ajattelun synty.
Mikä lieneekään ollut ensimmäinen ihmisen toiselle esittämä kysymys, vastaus löytyi tuota pikaa:”jumala”.
Jumalasta tulikin sitten pitkäksi aikaa käyttökelpoinen vastaus kaikkeen mitä ei ymmärretty.
Kyse on kognitiivisesta revoluutiosta (ei siitä behavioristisen psykologian korvamisesta, mitä psykologipiireissä sillä tarkoitetaan, vaan siitä, minkä Yuval Noah Harari lanseeraa kirjassaan ”Sapiens jne.”).
Ja nyt meidän pitää vangita tuo revoluution hetki. Silloin siis alettiin kyselemään ja vastailemaan.
Mutta sitä ennen ei tehty kumpaakaan, koska molemmat edellyttävät kieltä jolla niitä esitetään.
Mitä siis?
No, silloin vain koettiin ympäröivä sellaisuus.
Se vain uskottiin, jos nyt jotain nimitystä pitää käyttää kuvaamaan käyttäytymistä aikana jolloin ei ollut nimiä millekään muullekaan.
Sellaisuus sisältää koko maailmankaikkeuden, kaikki ne tähdet joita tämä animatisti näki kuten mekin näemme.
Ja kaikki ne mikrobitoiminnot, joita tapahtui hänen lahopuusta kaivamassaan toukassa (nam!), joita hän tosin nähnyt – kuten emme mekään näe, vaikka luulemme niistä, kuten tähdistäkin, tietävämme jotakin.
Nähtävissä on siis kaksi tapaa mieltää tämä sellaisuus:
-ottaa se sellaisena kuin se eteen tulee kysymättä saati vastaamatta,
-irrottaa siitä pieni kappale lähempään tarkasteluun, väännellä sitä puoleen ja toiseen ja esittää vastaus kysymyksiin, mikä tämä on, miksi on, mistä tulee, mihin on menossa, jne.
Huomaamme, että kummallakaan prosessilla ei ole sisältöä itsessään vaan sisältö tulee annetusta aineistosta.
Uskon sisältö ja ajattelun sisältö.
Ja nyt tarkkana, VAPAA-AJATTELIJAT!
Se oli puhumaan oppinut ajattelija joka kysymyksiä alkoi esittää ja vastailla niihin mm. jumala-teesillä. Hän siis keksi uskonnon, ei suinkaan uskova animatisti, joka näki vain monistisen sellaisuuden, joka vain uskoi siihen, jolle siis kaikki oli itseasiassa henkeä. Kaukaiset tähdet, se toukka mikrobeineen jonka hän kaivoi, ja se lahopuu josta hän sen kaivoi jne. Ihan kaikki.
Meidän ei ole vaikeatakaan löytää tuota animatistista näkemystä: me olemme kaikki syntyneet sellaisina.
Faktaa on siis, että meissä itsessämme on nuo mainitut kaksi mekanismia mieltää todellisuus, ja tämä kandee tietää itsestään ennenkuin alkaa mollaamaan uskovaisia ikäänkuin kumpikin edustaisi vain toista niistä.
”Itseen meneminen” tarkoittaa tässä vapautumista siitä luomismyyttien meihin iskostamasta harhasta, että olemme putkahtaneet tähän maalimaan valmiiksi puhetaitoisina, jopa luku- ja kirjoitustaitoisina. Tämä nimittäin näyttää olevan oletusarvona kummallakin kiistelevällä osapuolella.