Suomen poliittisesta historiasta 1945-1986 lukekaa Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan dekonstruktiivinen *historiikki" "Kirjava Lehmä".
Palstalla spämmääville koulupojille tiedoksi että liittyy Suomen Maalaisliittoon.
Kontio on ollut vainaa jo parikymmentä vuotta ja areenasta löytyy Nevanlinnan haastattelu.
Palstalla spämmääville koulupojille tiedoksi että liittyy Suomen Maalaisliittoon.
Kontio on ollut vainaa jo parikymmentä vuotta ja areenasta löytyy Nevanlinnan haastattelu.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyseisen "kuvitteellisen" romaanin päähenkilöt ovat Urho Kekkonen, Mika Tiivola, Kalevi Sorsa, Jouko Turkka ja jääkiekkovalmentaja Rauno Kärki.
Varsinkin Tiivolan kuvauksessa kiteytyy hyvin suomalaisen oikeiston hoipertelu Kekkosen myöntyväisyyslinjaan. Sorsa nähdään opportunistina ja "kolmaslinjalaisena".
Kirjoittajat eivät mitenkään ota kantaa vaan dekonstruoivat ja tekevät historiasta eräänlaista räävitöntä groteskia parodiaa mikä sitä parhaiten kuvaa. Juha Seppälä on luultavasti tyyliä lainannut kirjassa "Suomen Historia".
Oletko Martti lukenut kyseiset kirjat?
Punamulta ja kuinka suomen kansasta kasvatettiin kekkosuskoaisia Leskisen kääntymyksen 1966 jälkeen muutamaa jäärää lukuunottamatta on nähdäkseni kirjan keskeinen teema.
Siis kommentin kirjoitti Oikeistodemari.
Eikös tämä lätkävalmentaja ollutkaan Rauno Korpi?
Tuomas Nevanlinna sanoi YLE:n oliko sata kirjaa ohjelmassa että. nimi Rauno Kärki valittiin ihan tarkoituksella hämmentämään. Eli kyllä oli.
Eli tämä. Kärki nimi oli juuri dekonstruktiota.
Kirjassa on toki kuvitteellinen kuvaus Punamullan synnystä kuinka parturintuolissa Tiivola murahtaa vieressä istuvalle Kahti Arjalaiselle Turkan kahlatessa Etelä-Pohjanmaan tulvissa että ettekö te voi tuota asiaa kuntoon hoitaa summa on niin pieni.
Eli syntyi suuri suomalainen konsensus ryssää nuolevien pääomapiirien, maatalouden ja työväenluokan kesken. Näin tulkitsen.
Mutta persutrolli Maalaisliitto on kuopattu jo 1960-luvulla.
Tulisit sinäkin jo tälle vuosituhannelle.
Miten joku voi olla noin tyhmä ammattikoululainen?
PS. Googlaa vertauskuva ja allegoria.
Haluan keskustelua kirjan esille nostamasta aiheesta enkä koulupoikien spämmejä.
Tässä keskustellaan koko Suomen historiaa määrittäneistä asioista ja tollo tarttuu yhtenä Maalaisliitto sanaan!
What a f**ng idiot.
Voisitko silti tulla tälle vuosituhannelle?
I'm not a fucking idiot, so behave yourself!
You are still. I don't need behave idiots like you!
Are you communist!
Kirjoitusvirhe
I don't need behave to idiots like you!
Jotkut elävät näköjään menneessä maailmassa.
2000 -luvulle näitä höpöjä ei saa.
Voi sinua pikkupoikaa. Pysy poissa täältä aikuisten joukosta.
Ylimielisyys on maailman palkka.
Tähän sanoisin Nurmijärven Eskoa lainatakseni:
Tilulii Tilulii.
Persutrolli jatkaa "keskustalaisena"!
Kaameeta puppua.
Emme halua.
Pysy poissa palstalta, persutrolli.
Ennen 1982 presidentinvaaleja Keskusta, Kokoomus, Kristilliset ja Kommunistit suunnittelivat yhteistä K-linjaa mikä on Tarjan kirjassa dokumentoitu.
Siis Tarkan kirjassa.
Tämän uuden K-linjan pasmat menivät monella tapaa sekaisin. Ensimmäinen suuri takaisku oli se, että Johannes Virolainen tuli valituksi Kepun ehdokkaaksi Ahti Karjalaisen sijaan. Toinen vaikeus oli tällaisen liittouman epäpyhyys eli kommunist ja porvarit samassa rintamassa. Suurimman äänipotin näistä sai taakseen Harri Holkerin valitsijamiehet, eivät Virolaisen. Yksikään tästä porukasta ei ollut neukkujen oma suosikki Karjalaisen pudottua jo kättelyssä. Olisi tarvittu joku musta hevonen, mutta sellaista ei löytynyt.
Tuon poppoon tavoite oli tietysti torjua Mauno Koiviston valinta ja demarien suosion pysäyttäminen. Poliittinen oikeisto ei pitänyt kommunisteja uhkanaan vaan demareita. Valitsijamiesäänestyksessä kävi sitten niin, että Koivisto voitti on ensimmäisessä äänestyksessä yksinkertaisella enemmistöllä, vaikkeivat demarien valitsijamiehet yksinään saavuttaneet enemmistöä. Veikko Vennamo lahjoitti valitsijamiehensä Koivistolle ja tärkeimmän ratkaisun teki SKDL:n ehdokas Kalevi Kivistö, joka kehotti äänestämään Koivisto ei itseäään. Eenemmistokommunistit tottelivat, taistolaiset eivät. Tämä kuitenkin riitti ja Koivisto tuli valituksi. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos Karjalainen olisi ollut Kepun ehdokas. Kreml ei silloin olisi varmaan antanut Kivistön tehdä mitään suosituksia ilman Kremlin lupaa. Suomen pelasti uudelta K-linjalta paitsi Koiviston suuri kansansuosio myös kuningas alkoholi, joka koitui Karjalaisen turmioksi. Venäläisillä oli onneksi silloin paljon muuta puuhaa, että heiltä saattoi mennä vähän ohin nämä Suomen vaalit. Kremlissähän oli tuona aikana vallassa rivillinen täysin seniilejä ukkoja, joita sitten kupsahtelikin melkein vuosittain johdosta aina Gorbachovin valtaan tuloon saakka.
Tämä oma spekulaatio mutta olisiko Väyrynen ollut musta hevonen.
Kontio oli opiskellut poliittista aatehistoriaa, toiminut sentttarina, nyrkkeillyt SM-tasolla valmistunut teatteriohjaajaksi. Timo. Harakka on dramaturgi. Minulle oli uusi tieto että. Parviainen ei hyväksynyt Jumalan Teatterin ja Pirun Teatterin touhuja mutta pakko hänen oli olla Turkalle lojaali. Jussi piti tätä työn vieroksumisena.
Kirjassa puhutaan "Kekkosen pojista" eli neljän sukupolven suomettumisesta. Eli Tiivolasta, Sorsasta, Turkasta ja Rauno Kärjestä.
Asevelisosialismi mainitaan usein. Kontio on omaelämänkerrallisessa romaanissaan kuvannut isänsä olleen kekkosvastainen.
Samaan asiaan liittyen Kontio ja Harakka 1985 tekivät radio-ohjelman missä "Kekkonen ottaa uudeeln puikot". Ohjelma esitettiin myöhään illalla mutta seuraavana aamuna sen paikalla oli viulukonsertto. Jotkut väittävät että Koivisto olisi kieltänyt uusintaesityksen. Tiedä häntä mutta tarina on hyvä.
Hyvä ja ajankohtainen avaus. Tällaiset kirjat kuvaavat sitä, millä mekanismeillä diktaattoreita syntyy. Diktaattorit ovat omasta mielestään korvaamattomia ja jotkut näkevät itsensä jopa Jumalan valittuina. Joissain olosuhteissa diktaatoriksi haluava ja sopiva narsisti pystyy vakuuttamaan muutkin, että hän korvaamaton, ainoa joka kykenee pelastamaan kansansa ja edistämään sen etua. Tällainen henkilö voi olla aluksi hyvinkin kiistelty ja vastustettu, mutta vähitellen hän muuttuu korvaamattomaksi. Ilman häntä hyötyminen vaikuttaa mahdottomalta, joten moni kääntyy kannattamaan häntä, vaikka on ensin vastustanut. Kekkonen oli tällainen kansaa jakava persoona vielä vuonna 1956, jolloin hän tuli valituksi niukimmalla mahdollisella tavalla. Vuonna 1978 Kekkosen taakse asettunut vaaliliitto sai 82 % äänistä ja Kekkonen valittiin käytännössä yksimielisesti aikana, jolloin hänessa alkoivat näkyä jo dementian merkit. Moni ymmärsi, että jos olet Kekkosta vastaan, olet ulkona kaikesta. Oman urakehityksen ja yrityksen tulevaisuuden kannalta oli järkevä kannattaa Kekkosta, jonka sana koettiin laiksi. Tämä aika 1970-luvulla oli maamme historian epädemokraattisinta aikaa. Se oli vaarallista aikaa, koska Kekkosen seuraajaksi oli pyrkimässä häntäkin pahempi narsisti eli Paavo Väyrynen. Väyrysellä oli onneksi vielä tuolloin ikärasite, hän oli liian nuori ja kokematon presidentin saappaisiin.
Tämä avaus on ajankohtainen, kun tarkastellaan Venäjän diktatuurin kehitystä ja sen kehittymisen reunaehtona. Ne ovat samankaltaisia kuin Kekkosen aikana, mutta erona on se, että Venäjällä ei ole ollut mitään diktatuuria pysäyttävää demokraattista perinnettä kuten Suomessa onneksi oli. Toinen esimerkki diktatuuriin valmistautumisesta on Trumpin USA. Republikaanipuolue on täysin turumpistunut. Kukaan ei uskalla vastustaa häntä, koska Trumpin pelätään pelaavan vastustajansa ulos kaikesta. Pelko ei taatusti ole aiheeton. Nyt on jo laajemmin alettu keskustella siitä, onko USA muuttumassa diktatuuriksi. Merkit viittaavat siihen suuntaan. Ainakin yritystä on, mutta vastustustus on toki paljon väkevämpää kuin Venäjän tapaisessa takapajulassa.
Kiitos avauksesta. Juuri tällaisia ajatteluun kykenevien ihmisten hyviä avauksia palstalle tarvittaisiin enemmän.
Kiitos kiva saada asiallista palautetta eikä pelkästään näitä trollauksia ja solvauksia.
Jännä juttu on myös että kepulaiset eivät oikein tunnu kestävän asiakritiikkiä vaan homma menee heti solvaamiseksi.
Toki maalla on usein huonompi koulutustaso jolloin ei välttämättä tiedetä argumentoinnin pelisääntöjä.
Asiat olisivat Fagerholmin ja hänen seuraajiensa avulla onnistuneet yhtä hyvin ja demokratia olisi säilynyt.
On ihan tosiasia että 1981 tupailloissa peloteltiin panssareilla jos Koivisto valitaan.
Tuo epäpyhä. Allianssi mitä 1981 suunniteltiin on asia mistä asianosaiset eivät kauheasti ole halunneet puhua.
Sitä ei tietenkään tiedetä, olisivatko asiat menneet samalla tavalla suhteessa neukkuihin Fagerholmin tai jonkun muun avulla. Luulen, että neukut olisivat sopetuneet kehen tahansa paitsi Väinö Tanneriin, jota he inhosivat monestakin syystä. Fagerholmin valinta olisi todennäköisesti tarkoittanut demokraattisempaa Suomea. Kepukaan ei olisi saanut mitään eritysikohtelua. Demarit olisivat osoittaneet, etteivät he niissä pakko-oloissa ole sen neukkuvastaisempi puolue kuin mikään muukaan ei-kommunistinen puolue.
Kepulla oli tietysti tarve nuijia demarit maanrakoon. Siinä käytettiin kaikkia mahdollisia likaisia keinoja. Tunnettua on myös se, että tupailloissa leviteltiin tietoa, jonka mukaan kirkoissa käyminen kiellettäisiin, jos Koivisto valitaan. Samantapaista likasankopolitiikkaa harjoitettiin sitten myöhemminkin, kun Tarja Halonen kisasi presidentiksi pääsystä. Yleensähän nämä törkyilyt toimivat itseään vastaan kuten kävi niin Koiviston kuin Halosen tapauksessa. Halosen kohdalla se saattoi jopa ratkaista hänen valintansa, kun muutamat rehdit kokoomuslaisen Kirsi Piha etunenässä kyllästyivät valheiden levittämiseen ja asettuivat julkisesti tukemaan Halosta.
Pankin jälkeen ei yhtään kommenttia. Meni pastan törkyturpamaalaisille liian vaikeaksi.
Tarkoitin siis sitä että Fage olisi samat hommat hoitanut ilman konttaamista.
Luultavasti silloin ei myöskään olisi tapahtunut Kekkosen ja Moskovan juonimaa SDP:n pilkkomista 1957.
Hannu Lehtilän kirjassa rehdistä Holkerista annetaan epäsuorasti ymmärtää että. Holkeri 2000 äänesti Halosta.
"Kokoomuksen kanssa ei nokka tuhise" totesi Paavo Suuri kevään 1995 hallitusneuvotteluista.
Kirsi teki rajun ratkaisun eroamalla kokoomuksesta. Tilaus olisi sille Lehtisen kaipaamalle demokraattiselle puolueelle.
Valitettavasti Liike on pienen piirin tuhnuilua vaikka Hjallista kovasti arvostankin henkilönä.
Olisi aika rehabilitoida hyvä. Holkerin hallitus mikä toi suomen nykyaikaan ja vei lännen porteille.
Tunnustus on annettava myös Aholle joka sai maalaiset kannattamaan EU:ta.
Kiitos hyvä veli erimielisyyksistämme huolimatta että jaksat jotain tasoa pitää tällä spämmäämisesi ja puskasta räkimiseksi muuttuneella pastalla.