Hautajaiset

Hautajaisten järjestäminen on monesti keino purkaa surua. Tunne vie, kun surua ei osata kohdata ja käsitellä muulla tavalla. Menee hössötykseksi. Nämä hössöttäjät saattavat jopa väittää, etteivät sure, suruun ei ole aihetta. Tunnistamatonta surua käsitellään ylimitoitetulla hääräämisellä hautajaisten järjestämisessä. Vuoden sisällä seuraa masennus, kun mitään hössötettävää ei enää ole eikä surua vieläkään tunnisteta.

Miksi pitäisi hössöttää. Riittää kun kilautan hautajaisia järjestävään toimistoon. Ilmoitan paikan ,missä siunataan, ja tuhkataan. Nettikuvista katson arkun ja uurna-asiakin on selvillä. Hommaan luvan ja tarvittavat paperit. No he ilmoittaa mun sähköpostiin kaikki tiedot hintoineen ja ruumiin kuljetukset.
Menemme läheiset kirkkoon ja papin juttusilla voin käydä etukäteen ja sopia puheet + virret.
Muistotilausuus lähiperheen kesken,,,ei muuta sukua,,Paikan sovimme keskenään.
Ei lehteen kuolinilmoitusta.
Se on siinä.

Näyttävien hautajaisten ja muun kuolemaan liittyvän touhun korostuminen on kunnia-asia. Meillä ollaan näin mahtavia!

Vapaa-ajattelu lakkaa unenpään ottaessa haltuun ja huostaan.

Mun isoveli kuoli 3vuotta sitten (oli vasta 18vuotias). Se oli tosi rankkaa aikaa ja jollain tapaa sen surun, ikävän ja sen rintaa puristavan tunteen unohti ku sai järjestää äitin, iskän ja muitten sisaruksien kanssa kauniin viimeisen tilaisuuden omalle rakkaalle veljelle. Se hössötys mikä muille näkyy saattaa tuntuu hetkeltä jolloin ei tarvitse muistaa muuta kuin onko vierailla kahvia, onko pöytäliina varmasti suorassa, onhan kaikilla samanlaiset lusikat. Silloin kun itse olin osana järjestämässä isoveljeni hautajaisia nuo oli niitä hetkiä kun koko ajan ei tuntunut siltä että kohta hajoan. Ennen hautajaisia hajosin kyllä monta monta kertaa. Aluksi en edes uskaltanut kauppaan lähteä koska pelkäsin että näen siellä jotain mikä muistuttaa isoveljestäni enkä halunnut alkaa itkemään keskellä kauppaa.