Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä. Maanviljelijä, syötävien eläinten kasvattaja ja rakennusinsinööri ovat arvokkaampia kuin muut, koska ilman heitä yhteisö kuolisi nälkään ja kylmään. Toisaalta he selviytyisivät hengissä, vaikka kaikki muu osaaminen poistettaisiin. Asetta käyttävä yksilö on seuraavaksi arvokkain, koska hän suojelee ruokalaaria ja asumusta pedoilta ja vihollisilta sekä estää yhteisön jäseniä toteuttamasta primitiivisempiä viettejään ja tuhoamasta toisiaan.
Käsityöläinen (ja hänen modernimmat jatkajansa) on arvokas siinä mielessä, että hänen tuotteensa ja keksintönsä helpottavat kaikkien hierarkiassa ylempänä ja alempana olevien elämää. Luonnontieteilijä (varsinkin fyysikko ja kemisti) ovat arvokkaita, koska he tuottavat tietoa, jota niin käsityöläinen, sotilas, rakennusinsinööri kuin ruuantuottajatkin soveltavat käytäntöön. Ilman perustutkimusta pärjätään, mutta epämukavasti. Lääkäri on arvokas, koska hän pidentää elämää ja parantaa sen laatua. Välttämätön hän toki ei ole, koska huomattava osa ihmisistä selviäisi lisääntymisikäiseksi ilman häntäkin. Lisääntyminen on se kaikille lajeille ominainen primääritoiminta, johon kaikki muu tähtää.
Edellä luetellulla porukalla tuotetaan materiaalisesti suunnilleen se yhteiskunta, jossa me elämme. Nämä ammattikunnat mahdollistavat vapaa-ajan ja siitä seuraavan eksistentiaalisen fundeeraamisen, johon kuuluu suurelta osin vaikkapa tähtitiede ja vielä suuremmalta osin kaikki humanistiset tieteet. Ne erottavat meidät laadullisesti apinoista, mutta eivät ole mitenkään välttämättömiä. Tosin on myönnettävä, että käyttäytymistieteiden ansiosta emme ehkä ole niin kärkkäitä tappamaan toisiamme. Toisaalta sotiminen lisää koheesiota ryhmien sisällä ja johtaa lähes aina teknologisiin läpimurtoihin.
Taiteilijat, papit ja poliitikot ovat pääsääntöisesti turhia. Yhteisö selviäisi toiminnoistaan mainiosti ilman heitä ja kaikki heidän toimintonsa ovat mahdollisia vain muiden ryhmien toiminnan ansiosta. Varsinkin taiteilijoita vaivaa yleisesti katkeruus tiedettä kohtaan, mutta yhtäkään taulua ei maalattaisi ilman kemianteollisuutta, joka on soveltavaa luonnontiedettä. Näiden ammattikuntien turhuutta muulle yhteisölle ilmentää mm. se, että ne elävät muun yhteisön almujen varassa (kutsutaan valtionavuksi).
Käsityöläinen (ja hänen modernimmat jatkajansa) on arvokas siinä mielessä, että hänen tuotteensa ja keksintönsä helpottavat kaikkien hierarkiassa ylempänä ja alempana olevien elämää. Luonnontieteilijä (varsinkin fyysikko ja kemisti) ovat arvokkaita, koska he tuottavat tietoa, jota niin käsityöläinen, sotilas, rakennusinsinööri kuin ruuantuottajatkin soveltavat käytäntöön. Ilman perustutkimusta pärjätään, mutta epämukavasti. Lääkäri on arvokas, koska hän pidentää elämää ja parantaa sen laatua. Välttämätön hän toki ei ole, koska huomattava osa ihmisistä selviäisi lisääntymisikäiseksi ilman häntäkin. Lisääntyminen on se kaikille lajeille ominainen primääritoiminta, johon kaikki muu tähtää.
Edellä luetellulla porukalla tuotetaan materiaalisesti suunnilleen se yhteiskunta, jossa me elämme. Nämä ammattikunnat mahdollistavat vapaa-ajan ja siitä seuraavan eksistentiaalisen fundeeraamisen, johon kuuluu suurelta osin vaikkapa tähtitiede ja vielä suuremmalta osin kaikki humanistiset tieteet. Ne erottavat meidät laadullisesti apinoista, mutta eivät ole mitenkään välttämättömiä. Tosin on myönnettävä, että käyttäytymistieteiden ansiosta emme ehkä ole niin kärkkäitä tappamaan toisiamme. Toisaalta sotiminen lisää koheesiota ryhmien sisällä ja johtaa lähes aina teknologisiin läpimurtoihin.
Taiteilijat, papit ja poliitikot ovat pääsääntöisesti turhia. Yhteisö selviäisi toiminnoistaan mainiosti ilman heitä ja kaikki heidän toimintonsa ovat mahdollisia vain muiden ryhmien toiminnan ansiosta. Varsinkin taiteilijoita vaivaa yleisesti katkeruus tiedettä kohtaan, mutta yhtäkään taulua ei maalattaisi ilman kemianteollisuutta, joka on soveltavaa luonnontiedettä. Näiden ammattikuntien turhuutta muulle yhteisölle ilmentää mm. se, että ne elävät muun yhteisön almujen varassa (kutsutaan valtionavuksi).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikamoista skeidaa
>Varsinkin taiteilijoita vaivaa yleisesti katkeruus tiedettä kohtaan, mutta yhtäkään taulua ei maalattaisi ilman kemianteollisuutta, joka on soveltavaa luonnontiedettä.
Kyllä jo keskiajalla tehtiin suuria maalauksia, vaikka tieteestä ei Euroopassa voinut puhua parhaallakaan tahdolla.
Nämä "kotifilosofit" ja baarien miehet ovat ihan parhaita ja älykkäimpiä pohdiskelijoita, hihii!
Aloitus on nykyisen eduskunnan puhemiehen tekstiä