vanhemmat eroaa??!!

Ei siihen mitään voi sanoa. Ei se lohduta, että melkein kaikki nykyään eroavat.

Et voi oikein mitään tehdä, mutta parempihan se on että eroaa kun taas riitelee kokoajan ja lapset ympärillä(?) kun kaikilla osapuolilla pitäisi perheessä olla hyväolon tunne.Mutta sinuun se ei tietenkään saisi vaikuttaa vaan elettävä vaan normaalisti eteenpäin ja tehdä omat 'työt', eli opiskella ja harrastaa normaalisti.Itse olen eronneesta perheestä ja jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä ratkaisu isälleni ja äidilleni, nytten ovat onnellisia sillon ei. Tietty vanhemmista kiinni paljon asioiden toimivuus.

Mun vanhemmat eros,kun mä olin jotain 10wee.Nyt
oon neljäntoista ja hyvin oon pärjäillyt.Käyn
joka toinen viikonloppu pikkusiskojen kanssa iskän luona ja kesäisin ollaan yhteensä kaks viikkoo iskällä.Mua kismittää joskus,kun joutuu mennä toiseen paikkaan ja joutuu pakata tavarat,
sitten parin päivän päästä joutuu purkaa kamat
pois repusta,mutta kyllä tämä tästä.Mun vinkki olis sulle,että kerro vanhemmilles,miltä susta
tuntuu juuri nyt.Sit sä voit lainata kirjastosta
eroamisesta käsitteleviä kirjoja (esim: "Juholla
on kaksi kotia","Älkää huutako!"..) ja lukekaa
yhdessä tuumin niitä ja jutelkaa aiheesta.Käykö?

Näitä voisit kokeilla.. :) jos et oo jo tehny :D

1. Puhu, kavereille, opolle, kuraattorille, vanhemmilles.. kerro miltä susta tuntuu ja jos ei oo helppo uhuu kirjota vaikka kirje :)

2. Keksi tekemistä, älä jää 4 seinän sisään van oo kavereitten kaa ja harrastele kaikkea mukavaa..

3. muista että vanhempies ero EI oo sun vikas, se johtuu niistä ei susta!

4. jos molemmat vanhempas asuu vielä kotona ja riitelevät,haukkuvat tosiaan etc niin mene vaikka kavereille tai sukulaisille yöks jettä pääset hetkeks poi :)

5. Koita kestää!!

Vanhempiesi ero ei ole millääntavalla sinun syysi. Kumpikaan vanhemmistasi ei eroa siksi, että sinä olet elänyt jotenkin väärin, tai että haluaisivat eroon sinusta.

Heidän elämänhistoriansa yhteiselossa on vain kulkenut polkunsa päähän. Avioliittokin on eräänlainen elinkaari, joka saattaa loppua, kun sitä hallitseva voima loppuu.

Ihminen ei ole muuttumaton olento sen jälkeen kun hän täyttää 18v. Ihminen kehittyy jatkuvasti ihan vanhuuteensa asti. Joskus ihmiset kasvavat avioliiton myötä yhteen kun on sattunut "hyvä tuuri" puolison löytymisessä. Ihmiset voivat myös avioliiton aikana kasvaa erisuuntiin, jolloin he tuntevat puolisonsa kanssa elämänsä kuin häkkilinnun elämäksi. Syitä on toki muitakin.

Sinulla on nyt suruaika hyväksy omat tunteesi ja anna niiden tulla. Suruajan jälkeen olet elämänhallinnassasi vahvempi, usko pois se ei tapa se karaisee.

Muista, että sinä et ole syntynyt tänne vanhempiesi vuoksi vaan oman itsesi vuoksi. Siksi sinun olisi nyt hyvä löytää omat sisäiset voimavarasi, jotka olet jo syntymässäsi saanut aivan kuin oravanpoikanenkin ne on saanut.

Älä syyllistä vanhempiasi, heillä on nyt myös tarpeeksi vaikeaa, voi olla että he eivät jaksa nyt olla sinulle tueksi elämässäsi tällähetkellä.
Kuitenkin he rakastavat sinua kaiken hämmingin keskellä, vaikka se ei siltä näyttäisikään, ethän hylkää heistä kumpaakaan oman elämäsi ulkopuolelle.

Enkeli johdattakoon tietäsi.

Mun vanhemmat erosivat viime syksynä. Olen siis jo aivan tottunut uuteen elämään. Niin, siihen siis tottuu:) Alkuun voi tuntua vähän oudolta, mutta jos siltä tuntuu, niin puhu jonkun kanssa.
Älä syyllistä itseäsi ja älä anna eron haitata omaa elämääsi.
Tulipä tässä mieleen, että kun on noita juttuja että sovitaan että lapsi on esim. pyhät toisen vanhemman ja arjet toisen vanhemmat luona. Itseni tai pikkusiskoni kohdalla tällaista ei ilmennyt. Saadaan liikkua tai olla liikkumatta aivan vapaasti. Millaisissa tilanteissa tällainen juttu tulee? Onko lasten iällä jotakin vaikutusta jne. Tuli vain mieleen, kiva jos joku keksii mitä vastata näihin epämääräisiin kysymyksiini...

Häh? Siis mikä mättää? Munkin vanhemmat on eronnu,enkä mä nää siinä mitään ongelmaa...Ne eros ku olin 14,nyt oon 15. Ei se oo vaikuttanu muhun mitenkään ja nyt kaikki on jotenkin helpompaa. Ja vähän aikaa eron jälkeen,ne molemmat yritti kilpaa lohduttaa mua ostelemalla kaikkee... Piristy,ei se maailma tähän kaadu.

no, mun vanhemmat eros kun olin about 5 ja vaikka kaikki ehkä ajattelee että ei niin nuoresta voi mitään muistaa, mutta kyllä voi!! Mä en voi sanoo mitään muuta kun et se on kauheeta (ja sit vielä jos on vanhempi lapsi eli jotain yli 10 pitää ite valita kumman luokse asumaan ja miten sä voisit muka päättää kahen sulle tosi rakaan ihmisen välillä ilman et toinen loukkaantuu??) Ja nykyään mäkin kuljen joka toinen viikko lentokoneella Oulusta Hesaan isän luo, ja siihenhän menee älyttömästi rahaa.. Mutta tsemppiä sulle ja koita jaksaa koska mä tiedän kuinka kauheet se on.. ja piristä ittees vaikka olemalla paljon kavereitten kanssa ja hemmottelemalla ittees, ettt sä koko ajan ajattelis sitä koska sit vasta paha olo on jos koko ajan ajattelee sitä... Ja sit kerro jollekkin tosi hyvälle kaverille koska sit se ei tee niin pahaa ja sä voit kertoo sille kaikki...

No eipä paljon minua haitannut, päinvastoin.

mun mutsi ja faija on eronnu. olen loytany vain hyvii puolii siita.

Outoa? Niin no jos on elänyt suojellussa ilmapiirissä koko ikänsä niin voihan se tuoltakin tuntua muttei se sitä ole...mulla eros jo kun olin 8v ja olen siitä hemmetin tyytyväinen, avioero on ihmisille helpotus, ja mun mielestä se on paras ratkaisu että vanhemmilla on hyvä olla..tällöin he pystyvät keskittymään lapsiinsakin kun ei tarvitse koko aika stressata aviopuolisosta.
Ja kaksi kotia..ei se ole ongelma se on aika mielenkiintoinenkin juttu... :)

Ajattele positiivisesti, itse en näe YHTÄKÄÄN huonoa puolta avioerossa..asennoitumiskysymys.

mun äiti ilmotti tänää just et ne aikoo erota iskän kanssa.. meni siinäki sitte uus vuos pilalle ku oon itkeny jo kolme tuntii putkee.

mun vanhemmat on eroamas ehkä koska iskä kokoajan uhkailee et se ei jaksa enää entiiä mitä voisin tehä äitin äiti (mummani) on pettänyt isäni luottamuksen ja äiti saa kuulla siitä melkein jatkuvasti isä tekee pitkiä päiviä töissä ja olemme hieman alhaisessa rahatilanteessa tämä on vaikeaa isä käy 3 kertaa viikossa 12h päivissä töissä ja tulee väsyneenä kotiin perjantaina rentouttaa itseään alkoholilla (ei liian suurella määrällä) mutta silloin isä vasta jaksaa jankata äidille asioita miksi suhde ei toimi ja mummasta olisiko minkäänlaista vinkkiä jotenkin koska kerroinpa tässä nyt hyvin yksityiskohtaisesti elämästäni muuten elämäni on aurinkoista ja perhe rakastavaa =)

Munkin vanhemmat riitelee ja miettii, että onko niillä mitään yhteistä meidän lasten lisäksi...se on kamalaa ja itkettää. Siks googlasin "mitä tehdä kun vanhemmat eroaa" ja tämmösen löysin :( Koeta jaksaa.

juu, mullakin eros vanhemmat kun olin 8, ei se mitään kivaa ollu ja vieläkin välillä mietin kuinka erilaista elämäni olisi jos ne ei olis eronnu. Vanhempani riitelivät tosi usein enkä aina kestänyt sitä, mutta ajattelin että ''eihän mun vanhemmat voi erota, ei ne tekis niin''. Ja niin olen 6 vuotta kestänyt tätä paskaa kun joutuu viikon välein raahautumaan isän ja äidin välillä, ja kaiken lisäksi pitää vielä kestää isän uutta vaimoa.

Minun täytyy kuitenkin sanoa että se oli varmaan parasta kaikille että he erosivat, isänikin laittoi elämänsä kuntoon eron jälkeen ja muuttui täysin.

Onnea sinulle, ja yritä jaksaa. Muista, vanhempien ero ei ole sinun syysi!

munki vanhemmat aikoo erota. Se tuli mulle aivan puun takaa, mut ne on molemmat mulle niin tärkeit et siihen ei oo ees sanaa... Vo kumpa ne sopis... Tsemppii he kaikille, oikeest!

Mä olen 20 ja asun tällä hetkellä ulkomailla. Muutin tänne 19-vuotiaana ja mulla ei ollut hajuakaan mistään tollasesta kunnes sain äidiltä äskettäin TEKSTIVIESTIN, jossa hän kertoi heidän päättäneen erota.. Nyt on asiat ihan sekaisin, koska asuin vielä kotona ennen kuin lähdin ja oli tarkoitus tulla takaisin kotiin taas keväällä.. En voi edes ajatella, miltä tuntuu mennä kotiin (tai johonkin uuteen "kotiin") ja siellä ei olekaan enää kaikki paikalla. Vieläpä kun eron lähtökohtana oli eräs kolmas osapuoli.. Mulle tää on ainakin rankkaa, koska meillä oli aina hyvin läheinen perhe ja tehtiin asioita yhdessä ja oli yhteisiä harrastuksia yms. Surettaa, mutta kaipa tästä selvitään ajan kanssa. Niinhän ne kaikki muutkin.. :/

tää on mulle elämän ja kuoleman kysymys. jos mun vanhemmat eroo.... niin en tiiä mitä teen. ;(. en haluu asua erikseen. Entäs meijän koira, kesämökki, koulukyydit ja rahatilanne, koska oon asunu samassa omakotitalossa jo koko ikäni.?(oon 13 V.)

Jos jollain on vähän samankaltainen tilanne, niin kertokaa miltä se tuntuu pliis. Varsinkin rahatilanne, koska jos vanhemmat ei yhistä omia rahoja, niin meijän pitäis muuttaa pois, enkä haluu sitä. ;(

Täytyy vain rukoilla, että vanhemmat ei eroa. Mä ekana yönä kun kuulin, että vanhemmat aikoo ehkä erota, niin tuntui, että sydän pysähtyi, ja samana yönä näin painajaisii ja heräilin ja itkin. ;((((

Toivotan teillekkin onnea, että eläisitte tavallista ja ihanaa perhe elämää, ja että vanhempanne eivät eroaisi. ;(

mä itkin kun kirjotin tään ;(

tää biisi on meijän perheen pelastaja: Anna Puu- Säännöt rakkaudelle.

kun mun vanhemmat halus erota, niin autossa kuunneltiin tää biisi ja ne ei

eronnukkaan. En oo varma johtuukohan tää tästä biisistä mutta kannattaa

kuunella se. :D

ero ero ero oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Osaisko joku kertoo mitä tapahtuu... Oon kohta 14vuotias. Meiän perheeseen kuuluu minä, 10v sisko, 16v veli ja äiti&isä 2 koiraa. Meillä on iso omakotitalo ja iso piha missä on paljon kukkapenkkejä hoidettavana. Isäni ja äitini ovat usein kivoja toisilleen mutte kun he juttelevat se menee usein negatiiviseksi (raha-asioiden yms.) jahkaamiseksi. Äitini on tosi kultainen ja tykkää lukea kirjaa usein. Isäni on yleensä "äreä" ja miettii kaikkia asioita yleensä myös paljon negatiivisesti. Äitini ja isäni eivät vietä tarpeeksi aikaa toistensa eikä lastensa kanssa koska heillä on töitä ja kotitöitä jotka eivät lopu KOSKAAN! Välillä isä syyttää äitiä siitä "vihjaillen" ettei äiti tee mitään meidän talossa. Tosiasiassa äiti pesee koko ajan pyykkiä, silittää sitä, vie pyykit narulle, hakee pois, imuroi yms. Meillä on lähes aina siisti koto, fyysisesti. Perheellämme ei ole samanlaista yhteyttä kun monilla muilla perheillä on (mielestäni). Kodissamme on negatiivinen ilmapiiri varsinkin kun isäni on usein huonolla tuulella.... Välillä kun he riitelevät niin itken yksin huoneessani että miksi juuri meidän perhe?! Osaisitteko sanoa olisiko heidän järkevintä erota? Äiti itkee nykyään useemmin kuin ennen ja sanoi kerran isälleni " mä olen onneton" "sun pitää varmaa alkaa katelee uutta vaimoo" - kesken riidan joks päättyi isän 5h poissaoloon.... Mulla on paha olla...kun sanon tuosta vanhemmilleni niin he vain sanovat että aikuiset riitelevät joskus... Mitään tällaista ei pitäisi mun mielestä vähätellä joten pliis kertokaa omat kokemukset ja miten ne päättyivät!

Heippa. Olen nyt 23, vanhempani erosivat ollessani 14. Sitä ennen äiti oli pettänyt isää jo kaksi vuotta, josta sain tietää kun olin 12, ennen kuin isäkään tiesi. Äiti uhkaili mua ja manipuloi kun huomasi että tiedän asiasta. Valehteli päin naamaa, joka on jatkunut tähän päivään saakka.
Äiti kaatoi kaiken eropaskan niskaani ja muistan ne monet illat ennen lopullista eroa kun vanhemmat riitelivät lasten mentyä nukkumaan. Mä en tietenkään pystynyt nukkumaan koska äiti huusi aina kaikki riidat läpi.
Luojan kiitos mulla on maailman ihanin isä jonka luo jäin asumaan ja joka on oikeastaan kasvattanut mut 14vuotiaasta saakka. Myöhemmin isäkin tapasi uuden kumppanin josta on tullut minulle paljon läheisempi kuin oma äitini. Olen nähnyt äitiäni tänä vuonna 2 kertaa. Meillä ei ole minkäänlaista suhdetta, enkä tunne häntä ollenkaan.

niin ne seuraukset?

Viiltelin ja lintsasin koulusta ylä-asteella. lukion tokalla olin pois kaksi jaksoa koska olin niin masentunut etten jaksanut. Lukion vikalla sairastuin syömishäiriöön (anoreksiaan ja bulimiaan) jonka jälkeen sen kanssa ollaan eletty tähän päivään asti.
Lukuisia osastojaksoja takana ja varmaan tuhansia syömishäiriöpoliklinikan terapeutin tapaamisia. Minulla on myös ajoittain oirehteleva trikotillomania eli pakonomainen ihon ja hiusten nyppiminen. tällähetkellä päälakeni on kalju ja joudun pitämään hiuksia aina ponnarilla jotta se ei näkyisi.
Olen työelämässäja viihdyn, mutta sieltäkin olen joutunut välillä olemaan pitkään saikulla kun oon mennyt niin huonoon kuntoon että ainoa vaihtoehto on ollut mennä osastolle.

Kahden viikon sisään tuntuu että tämä sisäinen lapseni voisi olla valmis käsittelemään enemmänkin noita juttuja mitä on tapahtunut. Mulle on sanottu kamalia asioita ja oon nähnyt kaikkea aika hirveetä. Uskon että oon hautautunut syömishäiriö ja masennusmuurin alle, jotenkin rakentanut sen mun turvaksi nää kaikki vuodet.

Ehkä tästä selvitään joku päivä, toivottavasti. Mutta te mua nuoremmat, mä tiedän että se on ihan kamalaa. Yrittäkää välttää tilanteita missä joudutte olemaan riitojen keskellä, älkää jääkö kuuntelemaan. Älkää antako isän ja äidin haukkua teille toisiaan vaan sanokaa että lopettavat. tsemppiä teille!!!!!!

Mulle on sattunut aika monta tollasta tilannetta. ne meinaa aina erota mut onneks ku ne juttelee niin asiat hoituu. Ne ei riitele koskaan, paitsi äiti valittaa jos isä juo liikaa viinaa... on erossa toisistaan max 2 viikkoo. Veikkaisin et seuraava riita tulee joskus kuukauden päästä.

Mun vanhemmat on eroomassa ja mun pitäs päättää kumman työ muutan:'(

vanha keskustelu mut ihasama.
Eli siis mun vanhemmat on just nyt eroamassa. Oon ihan murtunu, koska perhe on ns mulle koko elämä kun ei kavereita oikee oo tai ne on lähinnä vaan sellasii koulun hengauskavereit, eikä sellasii joiden kaa oon vapaa-ajal tai joille voin avautuu eron aiheuttamista tunteista :( mulle ei oo ketään kenelle puhua ku vanhemmat on nyt nii "murtunu" (=vittuilee mulle kokoajan ja joka ikinen asia on mun syy:)) kerran yritin äitille itkien avautua mut se vaa alko huutaa jotai iskästä ni hyvi meni seki. Ei ne kuuntele mua
Mut en voi lähtee kodin ilmapiiristä mihinkää ulos ku haluun suojella mun siskoo, ettei mun vanhemmat puhu sille mitää tyhmää, ku ne on vähä sellasii jotka ei mieti mitä sanoo xd. kaipaisin vaa jonkun,kehen voi luottaa ja jolle voi puhua :( mut ehkä tästäki sitte selvitään,mut eipä siihe auta et vamhemmat mustamaalaavat toisiaan ja urkkivat toistensa tekemisiä (varsinkin äiti) ja jos sanon siitä niin saan huudot:) toimin siis ihanana välikätenä riidassa. Oon harkinnu et menisin puhuu kuraattorille tms mut mua ahdistaa ja tulee ns paniikkikohtaud aina ku oon tollases tilantees mm terkkarilla ni en sit tiiä mite sekää sujuis :(

Elämä menee välillä niin. Mut yleensä elämä järjestää asiat niin et kenenkä ei tartte olla yksin tai tehä mitään typerää sen takia et vanhemmat on idiootteja.

En oikeesti tiiä millon mun vanhemmat ois ollu kivoja toisilleen ja pelkään et ne eroaa ja ne riitelee kokoajan