Ateismin olemus

Me kertoisimme kristinuskon pakkomielteistä varmaan vuosikymmenet. Siitä tulisi kansanperinnettä. Minunkin sukulaisenu kertoisivat sitä, kun 1800-luvulla syntynyt huonokuuloinen isäni isä kailotti 85 v. syntymäpäivillään, jonne tuli kappalainen, että onks toi pappi? Sitten hän kailotti, kuinka miehiä tapettiin kirkon aitaa vasten ja muijat vaan menivät virskirja kädessä kirkkoon. Jutut eivät lopu, ja niistä tulee kansanperinnettä

se on niin yksinkertaista että uskovainen sanoo vain pelleilevänsä sen uskon kanssa

Vähän sama ilmiö tapahtuisi kuin muuhunkin mielikuvitukseen uskomisessa. Kyllä tarinat niihin uskomisesta jäävät historiaan ja niille lähinnä naureskellaan.

Moniin taruolentoihin on oikeasti uskottu.
Ei ole mikään harvinaisuus löytää vanhoja hautoja, jotka on suunniteltu sitä silmällä pitäen ettei vainaja nouse sieltä kummituksena/zombiena/vampyyrina yms.
Nykyään sellaista ei enää tehdä tietääkseni missään vaikka jotkut vieläkin uskovat moisiin.

Elääkö siis akummitusismi vielä vai onko se menettänyt merkityksen?
Mielestäni se elää edelleen ja on merkityksellinen, ettei kummitusismit rupea vaatimaan järjettömyyksiä esimerkiksi hautauskäytäntöihin.

Uskonnot ainoastaan yksinkertaistuvat mutta Jumala
säilyy. Evoluutio.

Hautaan ei mene kuin ruumis.
Henki on irtaantunut ennen.

Tässä pätee ateistinen teoria
Uskovia kohtaan. Kohteliaisuus.

Sinulla on pää
Mutta ei aivoja