Ateismin nousu ja tuho Neuvostoliitossa

Ymmärrätkö mikä ero on valtiolla ja valtiossa asuvilla ihmisillä?

Tuo on kiehtova ja dramaattinen kuvaus uskonnollisen vakaumuksen muutoksesta yhteiskunnassa. Historiallisesti on totta, että tietyt valtiot – kuten Neuvostoliitto – ajoivat virallista ateismia ja pyrkivät rajoittamaan uskonnollista toimintaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa tapahtui monissa entisissä neuvostotasavalloissa selvä uskonnollinen elpyminen, ja kirkot sekä muut uskonnolliset yhteisöt saivat jälleen jalansijaa.

Tämä muutos ei kuitenkaan tapahtunut aivan yhdessä päivässä, vaikka se saattoi tuntua siltä symbolisesti. Uskonnollisuuden paluu liittyi osin siihen, että ihmiset etsivät identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja merkitystä uuden epävarman tilanteen keskellä. Uskonto tarjosi monille lohtua ja jatkuvuutta murroksen aikana.

Tapaus toimii muistutuksena siitä, että vakaumuksia ei voi määrätä ylhäältä käsin – ei uskontoa eikä uskonnottomuutta. Kun ideologinen pakko hellittää, ihmiset alkavat etsiä omaa tietään, ja silloin voi tapahtua yllättäviäkin käänteitä.

Haluatko tutkia tarkemmin Neuvostoliiton uskonnonvastaisia toimia tai uskonnollisuuden nousua IVY-maissa?

Väite Neuvostoliiton täydellisestä ateismista ja sen äkillisestä muuttumisesta teistiseksi harhauttaa. Neuvostoliiton valtiojohto kyllä ajoi ateismia järjestelmällisesti – kirkot suljettiin, pappeja vainottiin, uskonto leimattiin taantumukselliseksi – mutta tavalliset ihmiset eivät lakanneet uskomasta yhdessä yössä vallankumouksen jälkeen, eivätkä he myöskään palanneet uskoon "yhdessä päivässä" valtion hajotessa.

Uskonnollisuus jatkui pinnan alla. Moni säilytti uskonsa yksityisesti, siirsi sen perheen sisällä tai harjoitti sitä salassa. Uskonto ei kadonnut vaan siirtyi piiloon, eikä Neuvostoliitto koskaan onnistunut täysin kitkemään sitä. Ateismi ei ollut kansan valinta vaan valtiollinen pakko.

Väite "täysin ateistisesta valtiosta" on ideologisesti väritetty eikä vastaa arkista todellisuutta. Ihmisten vakaumukset eivät muutu hallinnollisella määräyksellä – eivät ennen eivätkä jälkeen Neuvostoliiton.

Kiinan kommunistinen puolue on virallisesti ateistinen. Tämän tiedon ilmoittaminen palstalla sai viestin katoamaan. Mikä ateisteja vaivaa, kun totuutta ateismin harjoittajista ei saa enää tuoda esille. Miksi ateismia ympäröi ja se sisältää niin paljon sisäisiä ja ulkoisia tabuja, joita ei saa tuoda esille? Jos asia ei saa käsitellä siitä olevan tiedon valossa, jää jäljelle vain ateismin peikot ja keijut, joita osa ateisteista pitää esillä uskonta perusteina.
..

Nyky-Venäjä on NL:n jatkumoa.

Diktatuuri hyödyntää kaikenlaista totuuden hallinnassa.

Ateismi-teismi -rajaus ei taida antaa hirveän realistista kokonaiskuvaa asiasta?

Saattaa Venäjällä olla vielä järkeviäkin ihmisiä, jotka pitävät Putinia ja kristinuskoa sairaina asioina. Voin olla tietysti väärässäkin venäläisten järkevyyden suhteen.

Vaikka monet palstalla kieltävätkin, että Neuvostoliitossa oli ateismia. Niin se on kuitenkin olemassa oleva fakta, jonka kuka vain voi tarkastaa käytettävissä olevista historianlähteistä.

Tietääkseni neuvostoliittoa ei ole ollut vuosikymmeniin, ja venäjällä ollaan nykyään ortodokseja, ei lestoja, ei jehuja, ei hellareita. Antaa heidän nyt olla ihan rauhassa, mitä ovat.