Lonkka sökö

Just. Ei juuri auta varautumaan leikkaukseen, tai toipilasaikaan. Miten pärjään kotona ekat ajat? Haavajutut?
Mitä jos työssäoleva, ja tuleekin sitä toipilaslomaa? Mitä apuvälineitä kotiin? Kaikkee tällaista mietin.

Anonyymi kirjoitti:

Just. Ei juuri auta varautumaan leikkaukseen, tai toipilasaikaan. Miten pärjään kotona ekat ajat? Haavajutut?
Mitä jos työssäoleva, ja tuleekin sitä toipilaslomaa? Mitä apuvälineitä kotiin? Kaikkee tällaista mietin.

Lue lisää

Kun saat kutsun leikkaukseen, mukana on tietoa valmistautumisesta.
Ja kun pääset kotiin leikkauksen jälkeen, saat kaiken tarvittavan tiedon ja ohjeet kotona selviytymiseen ja eri tilanteita varten.
Voit kysellä kaikesta myös sairaalassa ollessa. Mitään hätää ei ole, kaikki muutkin ovat selviytyneet.

Siihen en osannut varautua, että kun tuo lonkka kiusaa elämässä, se kiusaa töissäkin. Mistä apua leikkaukseen asti.
Työterveydestä tuli tylysti, että ollut vain vähän sairauslomia. Ei mitään muuta. Jumissa asian kanssa, koska en enää ole ns täysin työkykyinen. Jaloillahan pitäisi voida liikkua nopeasti, enkä pysty siihen liikerajoituksen ja kivun takia. Ja painavampien kantelu ei enää oikein käy, laukaisee hirveät kivut.
Stressaan asiasta, koska tuntuu, ettei asia oikein kuulu kellekään taholle. Eikö työterveyden pitäisi kuitenkin käydä läpi, mikä työkykyni on? Leikkausjonohan voi olla pitkä.

Riittääkö täyspäiväinen työ, lihaskunnon ylläpitoon? Olen työelämässä. Työssäni liikun koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Riittääkö täyspäiväinen työ, lihaskunnon ylläpitoon? Olen työelämässä. Työssäni liikun koko ajan.

Kävin omien tules vaivojen takia fysiatrin puheilla ja teki muuten hitonmoisen tutkimustyön, itse ajattelin että kyseessä tyypillinen max. ½ tunnin aika mutta 1,5 tuntia tutki ja diaknosoi.
Tuli puhetta siitä että kun olen tehnyt ruumiillisesti raskasta ja monipuolisesti kuormittavaa työtä ja luulin että siinä on liikuntaa riitämiin.
Fysiatri kuitenkin kertoi että työssä kroppa pyrkii käyttämään niitä lihaksia jotka toimii helpoiten ja ne pienet heikommat lihakset jää käyttämättä.
Tämä johtaa virheasentoihin, nivelten rasittumiseen yms.
Aivan pienet liikkeet tai oikeasti vain lihaksien jännittämiset treenaavat niitä passiivisa lihaksia.

No itse pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle sillä oli sen verran ongelmia eikä työn ja elämänlaadun ylläpito sopineet enään yhteen vaan se että ylipäätään elämänlaatu pysyisi jokinlaisessa tasossa vaatii se kohdallani lepoa ja sopivasti monipuolista kuormitusta lihaksille.

Osaisikohan fyssari neuvoa, mitä jumppaa tai mahdollisesti kuntosalijuttuja voisi tehdä lihaskunnon eteen leikkausta odotellessa?

Omine polvineni huomaan että kävely kipuineen ei ole kivaa, mutta kuntosalilla voi tehdä yhtä ja toista,,vaikka eihän sekään kivutonta ole.

Anonyymi kirjoitti:

Osaisikohan fyssari neuvoa, mitä jumppaa tai mahdollisesti kuntosalijuttuja voisi tehdä lihaskunnon eteen leikkausta odotellessa?

Omine polvineni huomaan että kävely kipuineen ei ole kivaa, mutta kuntosalilla voi tehdä yhtä ja toista,,vaikka eihän sekään kivutonta ole.

Lue lisää

Se fyssari, mikä piti nivelrikkoani noin vuoden SI- nivelen, ei tule kyseeseen. Ei todellakaan. Luottamus kyllä katosi, kun Erikoislääkärin sanat kuulin. Rtg- kuvat vahvistivat asian. Diagnoosi fyssarilta oli ollut väärä.

Anonyymi kirjoitti:

Se fyssari, mikä piti nivelrikkoani noin vuoden SI- nivelen, ei tule kyseeseen. Ei todellakaan. Luottamus kyllä katosi, kun Erikoislääkärin sanat kuulin. Rtg- kuvat vahvistivat asian. Diagnoosi fyssarilta oli ollut väärä.

Lue lisää

Fyssarilla ei ole pätevyyttä eikä oikeutta diagnoosien tekemiseen!

Anonyymi kirjoitti:

Osaisikohan fyssari neuvoa, mitä jumppaa tai mahdollisesti kuntosalijuttuja voisi tehdä lihaskunnon eteen leikkausta odotellessa?

Omine polvineni huomaan että kävely kipuineen ei ole kivaa, mutta kuntosalilla voi tehdä yhtä ja toista,,vaikka eihän sekään kivutonta ole.

Lue lisää

Tässä on sekin tällä lonkka sököllä, että töissä ennen leikkausta. Siihenkin pitäisi saada jotain helpotusta. Ne kipulääkkeet tähän, eivät ole mikään kipu- pois. Vaan liikkuessa, liikkuvassa työssä kyllä se ärtyy ilkeäksi se oleminen.
Työterveys? Eikö sen kuulu olla mukana näissä asioissa.

Jaa. Toinen lonkkani on terve, kivuton. Ssiraan puolen polvi kuormittuu herkästi, sen kuitenkin pitäisi olla kunnossa ortopedin mukaan.
Nyt saan sairaan puolen jalkaan helposti sukan. Tilasin sukanvetolaitteen. Ei tarvitse taistella jäykkyyden ja kivun kanssa lukuisia kertoja.
Laite on mainio, napakka sukka menee sen kanssa justiinsa paikalleen. Kyllä apuvälineistä on hyötyä dilloin kun ei johonkin muuten pysty.
Eniten tässä taudissa inhottaa se kipu, ja liikerajoitukset.
Ettei meinaa päästä, o pa ylämäki tai alamäki, portaat. Ja metsässä meinaa kaatua joka torrakkoon. Eikä Pyöräily suju. Ihmiselle joka on aina liikkunut luonnossa, tämä tauti on kuin elämä ois eletty, henkisesti.
No. Uimaan pääsen se ntään, tasaista tietä, melko lähelle viileään veteen. Että jotain vielä jäi. Kävelymatkassa kilometri suuntaansa, alkaa olla, hitaastikkin, jo maksimi. Sitten kipu käy kimppuun että hyvä kun jalka pysyy alla.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa. Toinen lonkkani on terve, kivuton. Ssiraan puolen polvi kuormittuu herkästi, sen kuitenkin pitäisi olla kunnossa ortopedin mukaan.
Nyt saan sairaan puolen jalkaan helposti sukan. Tilasin sukanvetolaitteen. Ei tarvitse taistella jäykkyyden ja kivun kanssa lukuisia kertoja.
Laite on mainio, napakka sukka menee sen kanssa justiinsa paikalleen. Kyllä apuvälineistä on hyötyä dilloin kun ei johonkin muuten pysty.
Eniten tässä taudissa inhottaa se kipu, ja liikerajoitukset.
Ettei meinaa päästä, o pa ylämäki tai alamäki, portaat. Ja metsässä meinaa kaatua joka torrakkoon. Eikä Pyöräily suju. Ihmiselle joka on aina liikkunut luonnossa, tämä tauti on kuin elämä ois eletty, henkisesti.
No. Uimaan pääsen se ntään, tasaista tietä, melko lähelle viileään veteen. Että jotain vielä jäi. Kävelymatkassa kilometri suuntaansa, alkaa olla, hitaastikkin, jo maksimi. Sitten kipu käy kimppuun että hyvä kun jalka pysyy alla.

Lue lisää

Muistan oman kokemukseni omilla lonkkanivelillä.
Syksyllä kävin erään tuttuni hautajaisissa ja kirkolta siirryttiin sitten haudalle.
Matka n. 500m ja kolme kertaa piti pysähtyä matkalla.
Ikää oli silloin 50v ja tammikuussa sitten leikattiin kumpikin lonkka.
Nyt olen mennyt uusilla lonkilla kohta 9 vuotta.

Kaikki kivut eivät jääneet leikkaussaliin sillä kun kipulääkkeistä pääsin eroon alkoi selkäkivut ja niiden takia olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan oman kokemukseni omilla lonkkanivelillä.
Syksyllä kävin erään tuttuni hautajaisissa ja kirkolta siirryttiin sitten haudalle.
Matka n. 500m ja kolme kertaa piti pysähtyä matkalla.
Ikää oli silloin 50v ja tammikuussa sitten leikattiin kumpikin lonkka.
Nyt olen mennyt uusilla lonkilla kohta 9 vuotta.

Kaikki kivut eivät jääneet leikkaussaliin sillä kun kipulääkkeistä pääsin eroon alkoi selkäkivut ja niiden takia olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lue lisää

No kyllähän sitä pitää pysähdellä. Vaan eihän se sinänsä helpota. Se matka kun on kuitenkin käveltävä mikä on käveltävänä. Eipä ole kaikissa bussrissalaan.muksvst penkit. Semmoisia kovateunaisia kapeita kuppeja.

Toinen lonkkani on täysin terve. Tottakai se kuormittyy duunissa enemmän, kun liikkuminen toisella jalalla on vaikeutunutta.

Kyllä minulla kuormittuu terve lonkka enemmän. Syy se että joudun turvautumaan siihen, näillä ki uilla ja liikerajoituksilla, mitä sairaassa puolessa on.
Ri se kuormitu leikkauksen jälkeen, silloinhan olen sairauslomalla. Vaan nyt kun olen töisdä leikkaukseen asti.

Mitä tällä komme tilla tekee tässä ketjussa? Kovasti tahtoisin kokemustietoa, miten selviydytään leikkaukseen asti, töissä.
Ja kuinka ihmeessä, esim työterveydelle asia ei kuulukaan, miten duunissa voin käydä, koska järkevämpi ratkaisuhan se niin on, kuin että työ pysyy tietyiltä osin kivuliaana, ja joudun sairauslomalle.