On tämän ikäisenä jo totaalisen kyllästynyt koko elämään eikä siinä auta mikään raha tai omaisuuskaan että elämä olisi parempaa.
KilttiMies89
On se kaameaa huomata että
Anonyymi-ap
54
1334
Vastaukset
- Anonyymi
Tai no olen ollut kyllästynyt elämään enemmän tai vähemmän jo varmaan 16 vuotta.
KilttiMies89 - Anonyymi
Sama täällä ja samaa ikäluokkaa melkein
- Anonyymi
Niin, raha ei ole tärkein asia elämässä. Tärkeintä ovat sellaiset ihmissuhteet, joista saa iloa ja hyvää mieltä elämään ja itselle mieluisa työpaikka. Se minulta vietiin ja ihan turhaan. Olen ollut hyvin surullinen sen takia, koska minulta ei kysytty edes lupaa ns. projektin aloittamiseen!
- Anonyymi
En tule varmaan koskaan ymmärtämään sitä miksi en saanut jatkaa mieluisassa työpaikassa, mutta sen tiedän että niin tehtiin, jotta eri työpaikoissa saatiin käyttää kautta rantain kertomista! Vakituinen työpaikka olisi estänyt sen, etten olisi mennyt niin huonoon kuntoon kuin menin! Olisin säästynyt sairauksiltakin ainakin toiselta!
- Anonyymi
No tee niillä rahoillasi jotakin elämäsi parantamiseksi.
- Anonyymi
Osta onki ja mene onkimaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osta onki ja mene onkimaan.
Esimerkiksi. Kyllä jokaiselle jotakin mielekästä ja mieleistä tekemistä löytyy, jos kerta rahakaan ei ole este.
- Anonyymi
"No tee niillä rahoillasi jotakin elämäsi parantamiseksi."
Niinku jotain terapiaa? Jotenkin vaikea uskoa että siitä olisi paljonkaan apua. Olen joskus ollut terapiassakin. Hypnoositerapiaakin tullut joskus kokeiltua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"No tee niillä rahoillasi jotakin elämäsi parantamiseksi."
Niinku jotain terapiaa? Jotenkin vaikea uskoa että siitä olisi paljonkaan apua. Olen joskus ollut terapiassakin. Hypnoositerapiaakin tullut joskus kokeiltua.Jos koet terapiasta olevan apua, niin sitten sitä. Itse nyt tarkoitin sitä mielekästä tekemistä, jonka jo tossa mainitsinkin. Mutta jos olet terapian tarpeessa, niin sitten sinne. Itsehän sinä tuon tarpeen parhaiten tiedät.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi. Kyllä jokaiselle jotakin mielekästä ja mieleistä tekemistä löytyy, jos kerta rahakaan ei ole este.
Entä jos ei löydykkään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos ei löydykkään?
Kyllä taatusti löytyy, kun tosissaan etsii. Jollei, niin sitten se terapia tulisi varmasti ihan tarpeeseen ja lääkärikäynti ennen sitä.
- Anonyymi
Aattelin että voisin alkaa käymään baareissa ihan yksinäni. En enää välitä. Näkee ainakin jänniä juttuja ja kuulee omituisia settejä jos ei muuta. Kännit vedän ensin päälle omilla juomillani kun mulla ei oo sitä rahaakaan. Pilde olisi harvinaista extraa. Sosiaaliset taitoni ovat niin taantuneet että vain viinan voimalla toisille puhuminen voi ollamahdollista. - Myös yksi mies.
- Anonyymi
Onhan se jonkinlainen kokemus sekin käydä yksin baareissa tosin en enää nykyään niin välittäisi juoda alkoholia.
KilttiMies89 Anonyymi kirjoitti:
Onhan se jonkinlainen kokemus sekin käydä yksin baareissa tosin en enää nykyään niin välittäisi juoda alkoholia.
KilttiMies89Kuulostaa hyvälle.
- Anonyymi
Eloon saa jännitystä, kun hakee kaupasta kaljapäkin ja lähtee juoksemaan maksamatta.
Jos vartija saa kiinni, niin painii sen kanssa. Poliisien tullessa paikalle tinttaa konstaapelia nenään.
Kyllä se elo siitä mielenkiintoiseksi muuttuu. Ja jos kukaan ei estele, niin on saanut ainakin ilmaiset kaljat.
>simiti<- Anonyymi
Niin tai uhkailla taas pommeilla niin saa ainakin hetkellisesti säpinää elämäänsä, tosin enpä tuon kaltaista säpinää nyt kaipaa pätkääkään.
- Anonyymi
Miten elämään voi olla kyllästynyt? Koko ajanhan on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista maailmassa meneillään, ettei aika edes riitä kaikesta nauttimiseen.
Aletheias- Anonyymi
Itse en koe oikein mitään enää tarpeeksi mielenkiintoiseksi, no ei varmaan ole asiat kunnossa pään sisällä eikä ne ole ollut suurimmankaan osan aikaa elämästä kunnossa.
Jos se on mielenkiintoista että maailmassa syttyy koko ajan uusia sotia niin enpä ole jaksanut pahemmin enää seurata uutisointia näistä asioista tai oikein mistään muustakaan.
KilttiMies89 - Anonyymi
Voivoi, monin tavoin. Annanpa esimerkin ja kuka muu toimisi esimerkkinä kuin minä itse, tunnen persoonan siis varsin hyvin...hyvine ja huonoine puolineen.
Olen elänyt, kasvattanut ja kasvanut. Kaikesta opitusta, nähdystä, koetustakin on muodostunut mielikuvia ja ajatusjohdannaisia joiden mukaan mikään täällä ei vastaa sitä tuskan ja vaivan määrää mitä täällä oleminen on vaatinut ja vaatii. Vain yhdessä asiassa olen nähnyt jotain arvokasta ja se on ydinperhe.
En vihaa, tunne kateutta tai syytä muuta maailmaa. Kokonaisuus tulee olemaan silmissäni harmaata massaa loppuun asti mistä en pysty nauttimaan tai edes välittämään oikeastaan yhtään...halusin tai en. Valitettavaa sinänsä mutta näin vain on, matkasta täällä pystyn toteamaan vain että paska reissu mutta tuli tehtyä :).
Hassua kyllä en silti ole synkkis kuin ajoittain ja ilonpilaaja vielä harvemmin. Niin että edustanen toisenlaista näkökantaa...meitä löytynee muitakin...luulisin.
Merkataanpas kalenteriin, A.D. 2025 avautuminen osui tänä vuonna päivämäärälle 24.6 ja uhriksi valikoitui satunnainen palstaileva yltiöoptimisti :D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en koe oikein mitään enää tarpeeksi mielenkiintoiseksi, no ei varmaan ole asiat kunnossa pään sisällä eikä ne ole ollut suurimmankaan osan aikaa elämästä kunnossa.
Jos se on mielenkiintoista että maailmassa syttyy koko ajan uusia sotia niin enpä ole jaksanut pahemmin enää seurata uutisointia näistä asioista tai oikein mistään muustakaan.
KilttiMies89Toivottavasti saat apua pääkopan järjestykseen saamiseen. Se ihan takuulla vaikeuttaa elämästä nauttimista ja merkityksellisyyden löytämistä, jos jatkuvasti on pään sisällä kaaos tai muutoin paha olla.
Ja olet oikeassa siinä, että maailmassa tapahtuu myös paljon pahaa. Sille voimme hyvin vähän (jos mitään), sillä esim sotien syttyminen on isompien voimien käsissä. Voimme ainoastaan omalta osaltamme pyrkiä tekemään maailmasta parempaa paikkaa, vaikka se olisikin jotain pientä maailman mittakaavassa. Jo vaikka iäkkään naapurin auttaminen painavien kantamusten kanssa on yksi pieni teko hyvyyden puolesta.
Aletheias - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voivoi, monin tavoin. Annanpa esimerkin ja kuka muu toimisi esimerkkinä kuin minä itse, tunnen persoonan siis varsin hyvin...hyvine ja huonoine puolineen.
Olen elänyt, kasvattanut ja kasvanut. Kaikesta opitusta, nähdystä, koetustakin on muodostunut mielikuvia ja ajatusjohdannaisia joiden mukaan mikään täällä ei vastaa sitä tuskan ja vaivan määrää mitä täällä oleminen on vaatinut ja vaatii. Vain yhdessä asiassa olen nähnyt jotain arvokasta ja se on ydinperhe.
En vihaa, tunne kateutta tai syytä muuta maailmaa. Kokonaisuus tulee olemaan silmissäni harmaata massaa loppuun asti mistä en pysty nauttimaan tai edes välittämään oikeastaan yhtään...halusin tai en. Valitettavaa sinänsä mutta näin vain on, matkasta täällä pystyn toteamaan vain että paska reissu mutta tuli tehtyä :).
Hassua kyllä en silti ole synkkis kuin ajoittain ja ilonpilaaja vielä harvemmin. Niin että edustanen toisenlaista näkökantaa...meitä löytynee muitakin...luulisin.
Merkataanpas kalenteriin, A.D. 2025 avautuminen osui tänä vuonna päivämäärälle 24.6 ja uhriksi valikoitui satunnainen palstaileva yltiöoptimisti :DKiitos näkökulmastasi, sitä oli avartavaa lukea 😁
Jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa. Sinun tarinasi on omanlaisesi enkä minä ole mikään sinulle sanomaan, miten sinun tulisi elämääsi ja kokemuksiisi suhtautua. Jos olet tyytyväinen siihen, miten katselet maailmaa, niin sehän on ainoa, millä on merkitystä.
Monelle meistä tuska on näytellyt suurta osaa elämän polulla. Siltä tuskin kukaan voi täysin välttyä ja aina se jonkinlaiset jäljet ihmiseen jättää. Minuunkin, sillä vaikka olen sydämeltäni optimisti, olen myös herkkä. Tunnen syvästi. Rakastan kovaa ja myös kärsin kovaa. Se on aina ollut minulle haaste, sillä elämä voisi olla helpompaa, jos ei olisi niin tunteilla käyvä. Tällainen kuitenkin olen, joten tällä mennään 😊
Yksi isoimmista peloistani on aina ollut se, että menetän sen osan itsestäni, mistä pidän eli tavan nähdä maailmassa myös hyvyyttä ja kauneutta. Onnekseni sitä on vielä jäljellä, vaikka paljon iskuja ja naarmuja on matkan varrella sieluuni syntynytkin. Silti maailma näyttäytyy minulle kaikesta pahuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta paikkana, jossa on myös paljon kauneutta, hyvyyttä, mahdollisuuksia kokea kaikenlaista ihanaa.. Viimeisen viikon aikana esim olen nauttinut pizzasta ystävien kanssa rantaravintolassa, ajasta lapseni kanssa (hän on upea tyyppi, joka tuo iloa päivittäin ja josta olen loputtoman ylpeä), hikisestä lenkistä sateisessa metsässä, . Lista voisi jatkua pidempään. Pieniä elämän asioita, jotka kuitenkin ovat niin merkityksellisiä.
Nyt nautin kupin kuumaa kahvia ja jatkan töitä.. Sekin on yksi elämän hienoista asioista. Saada tehdä työtä ja pitää siitä, mitä tekee.
Aletheias - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos näkökulmastasi, sitä oli avartavaa lukea 😁
Jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa. Sinun tarinasi on omanlaisesi enkä minä ole mikään sinulle sanomaan, miten sinun tulisi elämääsi ja kokemuksiisi suhtautua. Jos olet tyytyväinen siihen, miten katselet maailmaa, niin sehän on ainoa, millä on merkitystä.
Monelle meistä tuska on näytellyt suurta osaa elämän polulla. Siltä tuskin kukaan voi täysin välttyä ja aina se jonkinlaiset jäljet ihmiseen jättää. Minuunkin, sillä vaikka olen sydämeltäni optimisti, olen myös herkkä. Tunnen syvästi. Rakastan kovaa ja myös kärsin kovaa. Se on aina ollut minulle haaste, sillä elämä voisi olla helpompaa, jos ei olisi niin tunteilla käyvä. Tällainen kuitenkin olen, joten tällä mennään 😊
Yksi isoimmista peloistani on aina ollut se, että menetän sen osan itsestäni, mistä pidän eli tavan nähdä maailmassa myös hyvyyttä ja kauneutta. Onnekseni sitä on vielä jäljellä, vaikka paljon iskuja ja naarmuja on matkan varrella sieluuni syntynytkin. Silti maailma näyttäytyy minulle kaikesta pahuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta paikkana, jossa on myös paljon kauneutta, hyvyyttä, mahdollisuuksia kokea kaikenlaista ihanaa.. Viimeisen viikon aikana esim olen nauttinut pizzasta ystävien kanssa rantaravintolassa, ajasta lapseni kanssa (hän on upea tyyppi, joka tuo iloa päivittäin ja josta olen loputtoman ylpeä), hikisestä lenkistä sateisessa metsässä, . Lista voisi jatkua pidempään. Pieniä elämän asioita, jotka kuitenkin ovat niin merkityksellisiä.
Nyt nautin kupin kuumaa kahvia ja jatkan töitä.. Sekin on yksi elämän hienoista asioista. Saada tehdä työtä ja pitää siitä, mitä tekee.
AletheiasAvoimesti ajatellen pärjää kyllä, olkoon maailmankuva sitten minkä värinen tahansa.
Ei se kauneutta estä näkemästä eikä tee muutenkaan värisokeaksi, avartaville ajatuksille löytyy aina tilaa :).
Herkkyys ei ole ollenkaan paha juttu eikä avoimuuskaan, arpia on jäänyt mutta jonkun verran niille löytynee vielä vapaata tilaa. Eilen olin herkkä kotvasen siinä klo 12:40, kyllä sitä varttitunnin verran kesti..., järki onneksi ohjaa suurimman osan ajasta huhhuh :D.
Kun lähtee miettimään mitä tosiaankaan ei haluaisi itsestään menettää niin ensimmäiseksi tulee mieleen huumorintaju, niin kauhea kuin se onkaan...oijoi sentään jos tilalle astuisi ahdasmielisyys ja turhan oikoinen ajatuksenkulku. Ponien täytyy antaa joskus vähän karkaillakin.
Tunnepuoli noh, ei anestesiaa siihenkään...pieni paikallispuudutus korkeintaan toisinaan, näillä mennään 🙂
Kalastusta tuossa jo ehdotettiin. Mutta käy kokeilemassa vaikka Atlantin rannikolla. Jos ei saa kalaa, niin ainakin kalajuttuja.
- Anonyymi
Onkiminen ilman koukkua on parasta! Eipähän tule mitkään ahvenet häiritsemään rauhallista onkihetkeä.
>simiti< Anonyymi kirjoitti:
Onkiminen ilman koukkua on parasta! Eipähän tule mitkään ahvenet häiritsemään rauhallista onkihetkeä.
>simiti<Anelmakin (nimi muutettu) niin ei malttanut onkia. Laitto ongen siihen laiturille pystyyn. Mä sillon pikkupoikana kattelin kun koho painu, ja kiskoin kalan ylös sieltä ja uutta matoa. Olihan Anelma ihmeissään kun tuli takas ja oli kaloja nostettuna. Anelma oli siis koko ikänsä sinkku kans, niin ku lähes kaikki mun lähiympäristössä.
- Anonyymi
Olisi tässä kalastuspaikka ihan lähellä toki kalastuslupa tarvittaisiin ja kalastusvälineet enkä ole koskaan mikään kova kalamies ollut. Onhan sitä lapsena muutama hauki ja kuha tullut saatua. Ja mato-ongella jotain pienempää. Toki jos jännitystä elämään haluaa niin voihan sitä mennä onkimaan luvattomasti vaikka mato-ongella. Tuolta voisi saada myös lohia tai taimenia.
KilttiMies89 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi tässä kalastuspaikka ihan lähellä toki kalastuslupa tarvittaisiin ja kalastusvälineet enkä ole koskaan mikään kova kalamies ollut. Onhan sitä lapsena muutama hauki ja kuha tullut saatua. Ja mato-ongella jotain pienempää. Toki jos jännitystä elämään haluaa niin voihan sitä mennä onkimaan luvattomasti vaikka mato-ongella. Tuolta voisi saada myös lohia tai taimenia.
KilttiMies89Siitä kannaattaakin kertoa netissä julkisesti jos suunnittelee rikollista toimintaa, heh.
KilttiMies89 Anonyymi kirjoitti:
Siitä kannaattaakin kertoa netissä julkisesti jos suunnittelee rikollista toimintaa, heh.
KilttiMies89No huh, naapurin kompostista ensin käy varastamassa lieroja, sitten onkii ilman lupaa ja vielä tylsällä koukulla. Melkoinen jännämies:D
Eikun ei se kalastus ollut oleellista. Käy vaikka bongaamassa merilintuja. Tai valaita. Tai käy pelaamassa sata frisbeegolf-rataa. Kun saan vaikutelman, että ehkä olet liian jumittunut tiettyihin ympyröihin. Joskus tekee hyvää käydä vähän ihmettelemässä millaisia paikkoja ja ihmisiä maailmassa on. Ja miten itsensä niihin suhteuttaa.
- Anonyymi
Nyt ihan vakavahko kirjoitus kiltille ukolle. Kun tulet 50 ikään, niin kyllä joka paikka paukkuu ja rutisee.
Se taas johtaa siihen, että pään sisällä on seesteistä ja arvokasta kokemusta.
Elo on huomattavasti helpompaa elää, kun sen oikein oivaltaa. Alle 40 vuotiaalle klopille nyt tulee tuommoisia kummia aatoksia.
Kyllä se menee ohi. Ei muuta kuin leuka rintaan ja hammasta purren eteenpäin. Jälkeenpäin kun tutkit nykyisiä ajatuksia, niin luultavasti hymähdät itsellesi.
>simiti<- Anonyymi
Joo en tiedä kuinka ajattelen asioista 14 vuoden kuluttua. Ajattelen kyllä asioista nyt ehkä hiukan eri tavalla kuin 14 vuotta sitten. Samaa synkistelyä tämä silti tuntuu isossa kuvassa olevan kuin esim 22-vuotiaana oli. Jotkut paikat kropassa kyllä paukkuu ja rutisee kunnolla jo nyt. Niskat ainakin on täysin surkeassa kunnossa ollut jo monta vuotta. Selkäkin on aika huono ajoittain jo nyt.
KilttiMies89 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo en tiedä kuinka ajattelen asioista 14 vuoden kuluttua. Ajattelen kyllä asioista nyt ehkä hiukan eri tavalla kuin 14 vuotta sitten. Samaa synkistelyä tämä silti tuntuu isossa kuvassa olevan kuin esim 22-vuotiaana oli. Jotkut paikat kropassa kyllä paukkuu ja rutisee kunnolla jo nyt. Niskat ainakin on täysin surkeassa kunnossa ollut jo monta vuotta. Selkäkin on aika huono ajoittain jo nyt.
KilttiMies89Siis olettaen että jaksan tätä elämää edes katsella seuraavat 14 vuotta ja vaikka jaksaisinkin niin siitäkään ei ole takeita että saan elää siltikään seuraavat 14 vuotta.
KilttiMies89
Ite olen löytänyt tarkoituksen omalle elämälleni. En nyt lähde avaamaan mikä se on, mutta jokaisen pitää keksiä se itse. Jos elämä on vain päivästä toiseen ajan tappamista, elämä tuntuu tyhjälle.
- Anonyymi
Sitä tämä elämä on, pelkkää ajantappamista vuodesta toiseen, tuntuu että sama vaikka jo kuolemaansa alkaisi odotella.
KilttiMies89 Juu kyllä se tarkotus löytyy. Mullekin noi vanhat tehtaat. Ja yks näyttely pidetty ja toinen tulossa. Nyt pitäs vaan pysytellä hengissä ens kevääseen.
- Anonyymi
Yksinäisen miehen elämä on surkeaa vaikka sitä kuinka yrittäisi kehitellä jotain korviketoimintaa. Siinä mikään auta jos ei ole minkäänlaisia ihmissuhteita.
KilttiMies89- Anonyymi
Ällös nyt höpsi. Onhan sinulla palstalla psljonkin virtuaalisuhteita ihmisiin, jotka oikeasti välittävät sinusta.
Älä yhtään vähättele palstan voimaa! Virtuaaliystävätkin lasketaan! On minullakin joskus aikoinaan ollut huonoja hetkiä, mutta Sinkkulan asukkaat ovat tukeneet ja huokuneet empatiaa.
Kyllä me kaikki Sinkkulan asukkaat välitämme sinusta ja toivomme kaikkea iloisuutta sinulle. Voisit ehkä puuhata sinkkutapaamisen ja siellä näkisit ystäviäsi livenä?
>simiti< Pidä säkin näyttely tai jokin vastaava. Ja yleisö taputtaa sulle. Tolleen mäkin pääsin pinnalle.
- Anonyymi
Höpöhöpö, tekosyy. Maailmassa on paljon yksinäisiä miehiä ja naisia, jotka tekevät elämässään vaikka ja mitä ja nauttivat siitä täysin rinnoin.
"Yksinäisen miehen elämä on surkeaa "
Ihanaa, taas voin laittaa Lemmy Kilmisterin aforisimin, se sopii tähän kuin nappi silmään:
"If you think you are too old to rock 'n roll, then you are."
Eli kun ajattelet elämäsi olevan surkeaa, se on. Eikä siihen todella auta mikään muu kuin ajattelutavan ja asenteen muutos.
- Sheena - Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Pidä säkin näyttely tai jokin vastaava. Ja yleisö taputtaa sulle. Tolleen mäkin pääsin pinnalle.
Muuten hyvä mutta näin sosiaalisten tilanteiden kammoisena jonkun näyttelyn pitäminen olisi mulle kauhistus.
KilttiMies89 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ällös nyt höpsi. Onhan sinulla palstalla psljonkin virtuaalisuhteita ihmisiin, jotka oikeasti välittävät sinusta.
Älä yhtään vähättele palstan voimaa! Virtuaaliystävätkin lasketaan! On minullakin joskus aikoinaan ollut huonoja hetkiä, mutta Sinkkulan asukkaat ovat tukeneet ja huokuneet empatiaa.
Kyllä me kaikki Sinkkulan asukkaat välitämme sinusta ja toivomme kaikkea iloisuutta sinulle. Voisit ehkä puuhata sinkkutapaamisen ja siellä näkisit ystäviäsi livenä?
>simiti<Joo, siitä mun täytyykin kiittää teitä kaikkia, ehkä sen ansiosta jaksan kuitenkin jatkaa täällä talsimista.
KilttiMies89
- Anonyymi
Ehkäpä sinun on ollut tarkoitus huomata tämä kaikki turhuus,että kyseenalaistaisit omat turhanpäiväiset arvosi ja etsitit oikeaa totuutta joka luo oikeaa hyvää oloa.🤷♀️
- Anonyymi
Voi olla näin, ehkä tämä onkin jokin henkisen kasvun vaihe tai sitten ei, aika näyttää.
Saattaa olla niin että ensin pitää turhautua kunnolla koko entiseen elämäänsä ennenkuin saa aikaiseksi alkaa yrittämään täyskäännöstä.
KilttiMies89
- Anonyymi
Oijoi, jokaisen on kuule löydettävä oma tiensä, niin sinunkin. Aloita vaikka siitä, että hyväksyt kaiken mitä elämässäsi tähän asti on tapahtunut ja ei-tapahtunut. Sitten mietit mistä olet kiitollinen. Autan vähän; tässä kohtaa paras asia on, että olet elossa!
En tietenkään tiedä, mutta veikkaan ongelmasi olevan, ettet pysähdy kuuntelemaan itseäsi ja näe asioita realistisesti. Yrität tavoitella asioita liikaa muiden ihmisten kautta. Tee jotain sellaista mistä pidät ja mitä voit tehdä yksin tai jossain ryhmässä, harrasta. Kun kirjoittelet palstalle, älä purnaa, vaan kirjoita hyviä asioita, ihan vaikka väkisin keksimällä keksit niitä. On nimittäin niin, että mitä enemmän purnaa, sitä syvemmälle masennukseen uppoaa.
- Sheena- Anonyymi
Joo voi olla että etenkin läheisen kuoleman jälkeen olen keskittynyt täysin vääriin asioihin ja yrittänyt hukuttaa suruni sillä tavalla.
Nyt olisi varmaan viimeinkin aika alkaa kuunnella itseään ja keskittyä etenkin henkiseen hyvinvointiin.
KilttiMies89
- Anonyymi
Ei raha ja omaisuus autakkaan, vaan muut tärkeämmät arvot. Opi nauttimaan elämästä, kaikki on lahjaa mitä saat vaikket omistaisi mitään. Itsestäänselvyys ajattelu, mulle kuuluu ajattelu on pahinta myrkkyä.
Niin et opi ikinä olemaan tyytyväinen mihinkään mitä sulla jo on, vaikka olisit köyhä kuin kirkonrotta. Haluat jatkuvasti enemmän ja enemmän, mikään ei tyydytä. Se on asennevamma tuo.
Jasu- Anonyymi
Selvennän vähän. Minä kun pruukaan ajatella maailmaa ja onnea niin, että onni perustuu muihin asioihin kun hyödykkeisiin ja jatkuvaan mässäilyyn jollain kaupallisella agendalla.
Ihminen on oikeasti onnellinen vasta, kun ymmärtää ettei mikään ole itsestäänselvyys ja osaa olla kiitollinen vähemmästäkin. Vieläpä mielummin henkisistä kuin aineellisista asioista.
Mutta mä nyt olenkin tämmönen huhkale perämettistä. En tiedä mitään rikkaiden elämästä, enkä halua tietääkkään. Koska luulen, että tulisin vain onnettomaksi siitä tiedosta. En siksi, etten saa itse elää kuin kroisos vaan juuri siksi, että toiset elää kuin kroisokset vähät välittämättä mihin se johtaa. Tai mitä se sinun mässäilysi kuormittaa.
Rikkaudet tuo helposti myös edesvastuuttomuutta, ettei enää välitä kun rahalla selviää kaikesta. Katoaa moraali ja eettisemmät arvotkin hyvin pian kuin pieru saharaan.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selvennän vähän. Minä kun pruukaan ajatella maailmaa ja onnea niin, että onni perustuu muihin asioihin kun hyödykkeisiin ja jatkuvaan mässäilyyn jollain kaupallisella agendalla.
Ihminen on oikeasti onnellinen vasta, kun ymmärtää ettei mikään ole itsestäänselvyys ja osaa olla kiitollinen vähemmästäkin. Vieläpä mielummin henkisistä kuin aineellisista asioista.
Mutta mä nyt olenkin tämmönen huhkale perämettistä. En tiedä mitään rikkaiden elämästä, enkä halua tietääkkään. Koska luulen, että tulisin vain onnettomaksi siitä tiedosta. En siksi, etten saa itse elää kuin kroisos vaan juuri siksi, että toiset elää kuin kroisokset vähät välittämättä mihin se johtaa. Tai mitä se sinun mässäilysi kuormittaa.
Rikkaudet tuo helposti myös edesvastuuttomuutta, ettei enää välitä kun rahalla selviää kaikesta. Katoaa moraali ja eettisemmät arvotkin hyvin pian kuin pieru saharaan.
JasuItse en ole koskaan elänyt kuin kroisos vaikka mahdollisuus varmaan olisi ollut elää niinkin mutta eipä ole tuollainen luxus elämäntapa koskaan kiinnostanut.
Onko sekin materiaalinen arvo että haluaa ihmis-suhteen tai seksiä. On varmaan jos suhtautuu ihmisiin kuin käyttöesineisiin. Toki rahalla sitä seksiä vaikka heti mutta eipä ole koskaan isommin sellainen ajatus innostanut että siitä pitäisi maksaa. Mutta jos ei suhtaudu muihin ihmisiin pelkästään kuin käyttöesineisiin niin onhan se varmaan aika tärkeä asia ettei jäisi kokonaan tuollaisista kokemuksista paitsi elämässä.
KilttiMies89 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en ole koskaan elänyt kuin kroisos vaikka mahdollisuus varmaan olisi ollut elää niinkin mutta eipä ole tuollainen luxus elämäntapa koskaan kiinnostanut.
Onko sekin materiaalinen arvo että haluaa ihmis-suhteen tai seksiä. On varmaan jos suhtautuu ihmisiin kuin käyttöesineisiin. Toki rahalla sitä seksiä vaikka heti mutta eipä ole koskaan isommin sellainen ajatus innostanut että siitä pitäisi maksaa. Mutta jos ei suhtaudu muihin ihmisiin pelkästään kuin käyttöesineisiin niin onhan se varmaan aika tärkeä asia ettei jäisi kokonaan tuollaisista kokemuksista paitsi elämässä.
KilttiMies89"Rikkaudet tuo helposti myös edesvastuuttomuutta, ettei enää välitä kun rahalla selviää kaikesta. Katoaa moraali ja eettisemmät arvotkin hyvin pian kuin pieru saharaan."
No ei sillä rahalla nyt sentään ihan kaikesta selviä. Jos nyt esim murhaan jonkun niin en mä linnatuomiolta välty vaikka rahaa olisi kuinka paljon. Tai jos teen jonkun muun tarpeeksi vakavan rikoksen niin ei siitä pelkillä sakoilla selviä.
KilttiMies89 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Rikkaudet tuo helposti myös edesvastuuttomuutta, ettei enää välitä kun rahalla selviää kaikesta. Katoaa moraali ja eettisemmät arvotkin hyvin pian kuin pieru saharaan."
No ei sillä rahalla nyt sentään ihan kaikesta selviä. Jos nyt esim murhaan jonkun niin en mä linnatuomiolta välty vaikka rahaa olisi kuinka paljon. Tai jos teen jonkun muun tarpeeksi vakavan rikoksen niin ei siitä pelkillä sakoilla selviä.
KilttiMies89Ja nämä nyt tietenkin pelkkänä esimerkkinä kun en tietenkään aio murhata tai tappaa ketään tai varmaan koskaan tehdä niin vakavaa rikosta että siitä vankilaan joutuisi.
KilttiMies89
- Anonyymi
Mitä tuollaiseen vuodatukseen voisi sanoa, ihmisillä kai on vaikea irtautua entisistä tottumuksistaan ja kokea jotain uutta? Elämä voi tuoda mukanaan kaikenlaisia riippuvuuksia joita ei edes kunnolla huomaakkaan. Jotkut niistä haittaavat elämän kokonaiskuvan muodostamista positiiviseen suuntaan.
Näitä riippuvuuksia on meillä jokaisella, vaikka harva sen tunnustaa.
Voi olla riippuvuus rahaan ja omaisuuteen, työhön, vääränlaisiin parisuhteisiin, vääränlaisiin elämäntapoihin jotka tuntuvat ajankohtaan sopivilta. Riippuvuudet kierouttavat ajatusmaailmaa ja estää sen aidon onnen.
Mutta, kai sitä voi tehdä jokainen päivä jotain toisin mitä eilen? Vain se muuttaa tuota huonoa kierrettä, saa ainakin kokemuksia joista voi seurata jotain hyvää.
AV- Anonyymi
Se on juurikin näin. Oppia ikä kaikki. Huono ei ole huonoa kun sen kasvuksi hokaa. Se on parhaaksemme,.oivaltaaksemme. siinä lienee elämän tarkoitus.🤷♀️
- Anonyymi
Niin, voisi sitä esim edes yrittää etsiä seuraa sen sijaan en tee mitään kun pelkään pettymyksiä niin paljon tai että en osaisi elää missään parisuhteessa. Vaikka eihän sitä ole pakko kehenkään sitoutua jos ei halua. Itsellä kuitenkin niin paljon näitä sosiaalisia rajoitteita että olen luovuttanut suosiolla ja jättäytynyt pelkästään ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Rohkeutta ja uskallustahan se vaatisi paljon että pystyy tulemaan ulos kuorestaan.
KilttiMies89
- Anonyymi
Jos jotain jännitystä tylsään elämääni haluan niin ainahan voin mennä vaikka riehumaan sinne baariin jonne sain porttikiellon. Sitten kun Poliisit tulee paikalle niin otan baarin edessä painimatsin konstaapelin kanssa ja tirvasen konstaapeliä kuonoon. Sitten mut laitetaan rautoihin ja viedään maijalla Poliisiasemalle. Saan syytteet vahingonteosta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja pahoinpitelystä.
KilttiMies89
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan
Ihastunut olen moniin vuosien varrella mutta vain sinä jäit sydämeen enkä vaan osaa unohtaa. Olit silloin parasta elämäs531525- 1701285
- 81122
- 611117
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti "En pystynyt olemaan siellä enää"
Jättimäärä alokkaita keskeyttää asepalveluksen melkein heti – "En pystynyt olemaan siellä enää" Ennen sotaväki oli2511077- 141010
Unelmoin päivästä, jolloin voimme olla yhdessä.
Niin pieni kuin sydän onkin, sä oot siellä ja ne mun isot tunteet sua kohtaan ❤️Sydämeni sykähtää joka kerta kun sut nää33883Ollaanko me tyhmiä mies?
Miten ihmeessä me onnistuttiin saamaan tästä näin pitkällinen ja masokistinen kuvio. Miten? Jos toisesta tykkää, näinhä55862Martina Aitolehti poseeraa Ibizalla
Ihanaa! Ibiza on ihan paras paikka lomailla hengaillen, viinistä ja iltamenoista nauttien. Säpinää riittää. Aitolehti94859- 347795