Luterilaisuus ja sen rappio

Sleyn sivuilla Ilmari Karimiehen näkemyksiä Lutherista:

"– Tutkimuksessani ilmeni, että Luther liittyy aika suoraan Augustinukselta tulevaan teoriaan hengellisestä valosta. Olin tästä aihepiiristä kiinnostunut jo ollessani lukiossa, jolloin luin Augustinuksen Tunnustukset. Se oli vaikuttava, Ilmari Karimies kertoo.

Kirkkoisä Augustinus käytti sanaa illuminaatio. Kristus on sisäinen valo, joka valaisee ihmismielen. Samaan tapaan ihmisen silmät tarvitsevat näkyvää valoa, jotta hän voisi nähdä esineitä."

Ei Katolisssa kirkossa kaikki ole koskaan ollut sallittua.

Noidatkin on poltettu.

Sitä myös Luther kannatti ja oikeastaan sai sen aikaan uskonpuhdistuksellaan.

"Sola fide (yksin uskosta);"

Tässä kohdin kirkko on epäselvä sillä kirkon papit puhuu vain uskosta mutta ei koskaan puhu mihin tai kehen uskotaan.

Kristinuskossa kun tulee tulla uskoon Jeesukseen ja elää tässä uskossa eli elää Jeesuksessa ja Jeesus uskovassa. Näin pelastuu koska Jumala katsoo tätä ihmistä Jeesuksen kautta joka asuu uskovaisessa ja tekee Hänen tekojaan.

Lähetyshiippakunta on julistautunut ev. lut. kirkon seuraajaksi ja luterilaisuuden jatkajaksi Suomessa, jossa kansankirkko on rappeutunut uskontohuoltolaitokseksi. Eli meillä on edelleen aitoluterilainen kirkko.

”Kaikkki protentanttiset uskot ovat saaneen alkunsa Lutherin julistuksista.”

Väärin.

Olet näemmä lukenut todella huonosti historiasi.

1500 luvulla oli useita reformaattoreita, joiden opit poikkesivat toisistaan. Unohdat täysin niin Jean Calvinin ja Ulrich Zwinglin ja monet muut.

Protestantit olivat niitä, jotka erosivat katolisesta kirkosta. Luther ei muuten ajatellut perustavansa mitään uutta kirkkoa vaan uudistaa katolisen kirkon käytäntöjä, jotka reformaattorit ymmärsivät Raamatun vastaisiksi.

Protestantit ovat jakaantuneet suurin piirtein näin.

Luterilaisuudesta syntyi pietistiset liikkeet.

Kalvinismi puolestaan jakaantui presbyteereihin ja reformoituihin. Presbyteerit jakaantuivat baptisteihin ja restorationisteihin (Jehovan todistajat, Seitsemännen päivän Adventistit ja Myöhempien aikojen pyhien liike) sekä adventisteihin.

Anglikaanisuus (jossa on eniten katolisen kirkon piirteitä) jakaantui kveekareihin ja metodisteihin. Metodisteista erosi pyhitysliike, josta kehittyi helluntailaisuus.

Anababtisteista nousi mennoniitat.

Suurimpana syynä jakaantumiseen voi pitää sitä, että tuolloin syntyi käsitys, että Raamattua voi jokainen lukea omakohtaisesti ja tulkita sen sanomaa.

”Nyky luterilaisyydessa asiat kuitenkin käännetty ylösalaisia muistuttamaan katolisen anekaupan aikoja.”

Tämä ei ihan avautunut.

Ane on katollisen kirkon mukaan
”Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta.”

Mutta keskiajalla alettiin korvaamaan näitä rahalla ja niitä myytiin holtittomasti.
Tuolloin raha siis antoi ”helpotuksia” katumusharjoituksiin sekä sen piti lyhentää kiirastulessa vietettävää aikaa.
Perusidea oli, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Niistä muodostui kutienkin kaupankäyntiä ja niitä myytiin syntien poispyyhkimiseksi- Kuten Luther tuumasi “kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”.

Kysynkin, että mitähän aneita mahdetaan tarkoittaa, sillä ei luterilaisuudessa edes ole sellaisia. Niitä on enemmän noissa menestysteologian piireissä.