Tämä palsta on pian täynnä kultturelia small talkia, kauniita ajatuksia, kukkaiskieltä ja ihanuutta.
Pienillä punaiseksi lakatuilla sormisipsukoillani minä kertoilen tällä omalla palstallani kivoja ja ihastuttavia asioita teille, rakkaat hiljaiset lukijat.
Ei se mitään, jos moni ei näitä juttujani lueksikkaan, minä arvostankin enemmän laatua kuin määrää. Seikka, joka on aina pidettävä mielessä!
Näin kesällä kannattaa sopivin väliajoin pulahdella lämpöiseen veteen, lukuisat puhtaat järvemme antavat hiekkarannoillaan mahdollisuuden tähän nautiskeluun. Poissa ovat brutaalit itikat, jotka alkukesällä vaivasivat meitä. Voisiko elämä enää ihanampaa olla, kirkkaassa vedessä kelluessa ja laskeskellessa pilviä.
Oletteko muuten huomanneet, miten erikoisia kuvioita taivaalla leijuvat ystävämme oikein muodostavatkaan? Ja mikä erikoisinta, tuo jatkuvasti muuntuva taivaamme on kuin elokuvaa, jonka voi hyvällä mielikuvituksella kokea?
Pienillä punaiseksi lakatuilla sormisipsukoillani minä kertoilen tällä omalla palstallani kivoja ja ihastuttavia asioita teille, rakkaat hiljaiset lukijat.
Ei se mitään, jos moni ei näitä juttujani lueksikkaan, minä arvostankin enemmän laatua kuin määrää. Seikka, joka on aina pidettävä mielessä!
Näin kesällä kannattaa sopivin väliajoin pulahdella lämpöiseen veteen, lukuisat puhtaat järvemme antavat hiekkarannoillaan mahdollisuuden tähän nautiskeluun. Poissa ovat brutaalit itikat, jotka alkukesällä vaivasivat meitä. Voisiko elämä enää ihanampaa olla, kirkkaassa vedessä kelluessa ja laskeskellessa pilviä.
Oletteko muuten huomanneet, miten erikoisia kuvioita taivaalla leijuvat ystävämme oikein muodostavatkaan? Ja mikä erikoisinta, tuo jatkuvasti muuntuva taivaamme on kuin elokuvaa, jonka voi hyvällä mielikuvituksella kokea?
Vastaukset 3
Vanhimmat
lampaita ja niistä voi löytää ihan mitä itse haluaa - vain mielikuvitus on rajana:)))
Ihaillaan kesällä nurmikolla maaten niitä ihania valkeita pilvenhattaroita joita luonto on meille antanut katseltaviksemme, ja mielikuvitustamme ruokkiaksemme :))
Tuli mieleen tuosta, etä kun olin oikein pikkuinen, lävin kurkistelemassa vanhan uunin taakse ja näin siellä olevan maailman; siellä oli kokoneinen kylä ja paljon elämää.
Nyttemmin minulle on selvinnyt, että siellä oli pelkkää pölyä joka heilui hengitykseni tahdissa?
No kuitenkin, voiko siitä oikeastaan olla ihan varma, jos siellä sittenkin oli se kylä?
En ymmärrä mihin minun kirjoitustaitoni on hukkunut kesän myötä, karmee lukihärö koko ajan...
Olis varmaan silloin lapsena kannattanut sekin aika käyttää tavaamiseen...