Selibaattihaaste

Niinhän se menee, Jumala on sen säätänyt, että seksi kuuluu avioliittoon. Siihen asti pidättykäämme yhtymästä toiseen ihmiseen. Naimattomalle helluntailaiselle elämä on aika tuskallista. Halaus, suudelma tai liian pitkä katse toiseen ihmiseen, niin ollaan jo synnin rajamailla. Liha, vallankin naisen, on naisen palkinto miehelle sitoutumisesta jo ennakkoon? Eikös vaan ja kummankin liian aikaista nautinnoista viis?

Tämän nyt pitäisi Jumalanselvä asia kaikille palstan lukijoille. Tämän vuoksi haastankin teidät kaikki selibaattiin. Olkaa ystävällisiä ja kertokaa tuntemuksianne/kokemuksia selibaatin varrelta ja jos nyt sattuu lipsahduksia, kertokaa niistäkin, Jumala kyllä antanee anteeksi, ja eikun uusi selibaatti alulle. Monet teistä varmaankin hyppäävät ihan suoraan vauhdista mukaan haasteeseen. Kertokaa toki, mitä teillä on takana ja miltä tulevaisuus näyttää – vieläkö jaksaa ja miltä tuntuu sen ihanuuden odotus, kun viimeinkin ajattelette polvistuvanne alttarilla sen ihanuuden kanssa?
Tervetuloa luostariin!

Selibaattiisi tukea saat vaikka tällä palstalla, siis toivottavasti (kirjoittajat huomatkaa: teilatkaa täysin tuomitsevat kirjoitukset tai jättäkää ne omaan arvoon - Helvetin tulessa nämä tuomarit palavat, tarkoitus palstalla ei ole tuomita). Tässä haasteessa ei jaeta mitaleja, kukin etenee omaan tahtiin ja asettamaansa tavoitteeseen. Selibaattia helpottaaksemme tai vahvistaaksemme toistenne urakkaa, jakakaa omia kokemuksianne. Pienimuotoinen selibaatti piristää ajoittain myös pariskuntien ja ateistienkin elämää. Palstalla kiusaavat ateistit Mäntineen ja Sylintereineen toivotan mukaan haasteeseen tai kannustus-/härnäysryhmään. Pitäkää kuitenkin viestinne vähintään asiallisuuden rajamailla.

Itsellä on takana se vajaan 3 vuoden selibaatti. Joskus on lipsahtanut, mutta nyt ollaan taas tiukkana. Nyt mulla on semmoinen tilanne, että siemennesteet alkaa jo pursuamaan korvista, eikä ketään ole edes kiikarissa. Tuossa viikko sitten tilanne oli jo niin vakava, että tuumasin, että seuraava Urpo, joka tulee vastaan kadulla – oli mies tai nainen - , kaadan hänet siihen ja.... Siis olin jo selibaattini takia lähes melkein valmis ryhtymään rikolliseksi helluntairaiskaajaksi. Eikö yhteiskunta voisi jotenkin auttaa naimatonta helluntaista jo ennalta, kun Jumala ei armahda eikä anna? Mutta Jumalan kiitos ja deittipalstan, kohtasin sitten elämäni upeimman naisen, siis niin täydellinen naisen kuin naisista voi kuvitella. Jumala sanoi kuitenkin minulle: ”Tämä nainen ei ole sinulle.” Niinpä en koskenutkaan häneen jätin naisen. Tästä kohtaamisesta oli kuitenkin se positiivinen seuraus, että ainakin miehet ovat turvassa minulta vielä vähän aikaa kadulla ja selibaattini jatkuu edelleen sekä että rimani kohosi naisten suhteen ainakin 1 cm. Kiitos Jumala! -D

Hyvät kirjoittajat älkää nyt tarttuko erityisesti tuohon minun omaan kertomukseen, vaan olkoon se varoittavana tai kannustavana esimerkkinä teille helluntailaisuudesta. Kirjoittakaa mieluummin omista kokemuksianne.


Ex-helluntainuori, Luostari