Oliver Stubb, venäläisen vaikutuksen uhriko?

Kuten sanottua, venäläisten tapa rakentaa valtaverkostoja niin omassa maassaan kuin muuallakin perustuu siihen, että asemiin pääsee vain sellainen, jonka maine ei ole puhdas. Jos tehtäviin on saatavissa selkeästi rikollisesti toiminut henkilö, sellainen nimitetään, koska sillä hänet on helppo pitää otteessa. Jos alkaa ryppyilemään, menneisyys paljastetaan ja oikeusjärjestelmä korjaa tyypin kuleksimasta.

Muualla kuin Venäjällä asemiin voi nousta myös henkilö, jolla ei ole mitään piiloteltua rikostaustaa. Kuten vaikkapa Stubb nousi maamme presidentiksi. Hänen kaikki puheensa eivät ole miellyttäneet itänaapurissa, ja kas kummaa, sitten nouseekin tuollainen nimityskohu. Kuviosta ei saa selvää, kuka tuossa on ollut primus motor, vaikuttaa kuin virkamiehet itse olisivat sen junailleet. Mutta Stubbin maineeseen siitä jää tahra. Ainoa epäilyttävä seikka on se, että Stubb ei ole puuttunut asiaan ja estänyt poikansa valintaa, kun kuitenkin olisi pitänyt tietää, mitä siitä seuraa.

Ihmisiä ehkä houkutellaan, heidän kunkin henkilökohtaiset heikkoudet tuntien, tuollaisiin ansoihin. Roskamediaa ei tarvitse houkutella, nehän elävät otsikoista, ilman mitään moraalia. Kuvio vaan on tuossa niin samanlainen kuin eräissä aiemmissa. Stubbin puheista pahastutaan ja kas, kohta nouseekin kohu.

Noinhan tuo on mennyt aiemminkin. Heidi Hautala, jonka mielipiteistä Venäjä ei takuulla pitänyt, alkoi vastustaa Fortumin sähköverkkojen myyntiä, ja kas, kohuja alkoi tulla. Ensin särkyi ihan kunnossa ollut ovi ja sitä korjaamaan ilmestyi tyyppi, joka pyysi saada maksun ilman kuittia, kun oli kuulema talous niin tiukalla. Kuukausia myöhemmin se vuodettiin lehdistölle, joka tietenkin riekkui sielunsa pohjasta pimeän talouden vastustamiseen vannoutunutta ministeriä. Sitten seurasi samantyyppinen toimivaltakohu kuin Pekka Haavistolla Marinin hallituksen aikana. En tiedä, miksi Haavisto olisi pitänyt saada vaihdettua ja kehen, mutta hänhän ei paikaltaan lähtenyt, joka oli aivan oikein. Hautala sen sijaan erosi heti. Toimivaltakohut ovat helppoja, koska näkyy olevan melko hämärä raja siinä, minkä verran ministeri saa virkamiestä ohjeistaa toimimaan poliittisen linjansa mukaisesti ja milloin kyseessä on painostus.

Sanna Marin twiittasi vuoden 2021 alkupuoella sekä Navalnyin vapauttamiseksi että Kiinan uiguurien asemasta. Ja kas, keväällä olikin edessä aamiaiskohu siitä, että Marin oli käyttänyt hänelle tarjottua ateriapalvelua kuten yksityiselläkin puolella käytetään työsuhde-etuja. Ja sen jälkeen seurasi toinen toistaan typerämpiä kohuja, joilla ei ollut mitään tekemistä politiikan eikä myöskään terveen järjen kanssa, mutta mikä tahansa kelpaa roskamedioiden ylivelkaantuneille toimittajanrääpäleille.

Yhteistä kaikille on luottamuksen nakertaminen maalaamalla jotain täysin hämärää kuvaa jostain epämääräisestä "oman edun tavoittelusta", joka on tietysti suoraan jo kommunistien ja siten KGB:n käsikirjasta.

Suomalainen oikeisto ja sen omistama media on toki aina valmis Kremlin sylikoiraksi kun siellä vain suuta maiskautetaan tai vähän ruplansetelin nurkkaa vilautetaan. Kyllä moni varmasti haluaisi vain taas päästä sijoittelemaan öljyruplien ja halpojen naisten maahan.

Alexilla itsellään oli osuutta poikansa nimitykseen, niin parasta olisi tuoda se avoimesti esille ja esittää pahoittelut ja kenties korjata tilanne jotenkin. Jos taas ei ollut, niin hiljaisuus aivan turhaan ajaa Venäjän mustamaalauksen ammattilaisten asiaa.