Ihan tavallinen koppakuoriainen

Oltko ihan tavallinen koppakuoriainen?


Kunniapelit yhteiskunnallisissa peleissä, niin puhtaissa kuin likaisissa peleissä on tärkein yksittäinen lähimmäisen alistamiskeino ja nostamskeino kaikissa piireissä. Siis KAIKISSA piireissä ja maallisissa organisaatioissa, mutta kuten ns. kunniamurha osoittaa, myös eritasoisissa sadistissakin epärehellisissä lähimmäisen myös henkisissä alistamis-mitätöimis toimissa. Sadisti jopa näyttelee rehellistä ja olevansa oikeuden asialla, vaikka ”…sisältä olisikin täynnä kuolleiden luita…” -kuten Jeesus sanoi. Erityisen suuri mahdollisuus toimia kavalasti kuin Judas Iskariot lähimmäistä vastaan on luottamusaseman väärinkäyttö ja ”…johdattelu maallisen oikeuden teen…” (Katso tarkemmin Bibliasta.) Olen samaa mieltä hänen kanssaan, joka kehotti olemaan riitauttamatta uskovaisia keskenään. Erityisesti olen sitä mieltä, mitä Raamattu ohjeistaa rehellisyydestä ja oikeamielisyydestä. Mitä mieltä alustuksen kirjoittaja olet Martti Lutherin, uskonpuhdistajan kritiikeistä silloista roomalaiskatolista kirkon inkvisitio ja maksupolitiikkaa kohtaan? Entä Jeesuksen toimista kun hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät Jerusalemin temppelissä tai kun Jeesus ja taisi olla myös Johannes kastaja ja Stefanuskin, jotka totesivat väärin tekijöille heidän väärät tekonsa ja tuomionsa?

Kunnian kukkuloilla persoona kasvaa ylemmäksi, määrittämään lähimmäisten asemaa suhteessa kunniaan ja häpeään. Tästä olisi hyvinkin aihetta kylliksi useisiin väitöskirjoihin ja graduihin. Kunnian ja häpeän kysymykset liittyvät läheisesti myös oikeamielisyyteen, eli yhteiskunnalliseen ja hengelliseen vanhurskauteen Jeesuksen kaksoiskäskyn hengen mukaan. Pilatuksen käsien pesu -kuvaus Raamatussa, ei myöskään, niin kuin ei mikään muukaan ole turhaan Raamattuun kirjoitettu. Sillä on merkityksellinen viesti myös ratkaisuja tehdessä sekä rehelisyyden, että lähimmäiselle aiheutetun perusteettoman ja muun kärsimyksen aiheuttamisen kannalta. Myös väärien tuomioiden lanseeraamisessa lähimmäisen elinikäiseksi vääräksi stigmaksi ja vahingoksi. Juudas Iskariot oli esimerkki tuon laatuisesta toiminnasta. Vallan liepeillä olevat helposti peesaavat ja kannustavat vääriä tuomioita, niiden tekijöitä ja niihin johdattelijoita. Tuo oli myös Saulus Tarsolaisen menetelmä kristittyjen saattamisessa maallisen oikeuden väärin tuomittaviksi, vankiloihin ja ristiin naulittaviksi. Siis ennen kuin Jeesus pysäytti hänet ja hän löysi sijan tehdä parannus lähimäisen vihastaan ja Jeesuksen vainoamisesta. ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”. Jos on tullut lammashuoneeseen muualta kuin ovesta. Mitä Raamattuun on siitä kirjoitettu. ”…Kun palkkapaimen näkee suden tulevan…” Katso tarkemmin Raamatusta.

Ihminen voi tavoitella kunniaansa monella tapaa lukuisissa erilaisissa konteksteissa, ryhmittymissä, henkivalloissa ja olosuhteissa. Osa kunnian tavoittelua on hyväksyttävää. Etenkin jos kunnian tavoittelu lähtee siitä ja on orientoitunut lähimmäisen rakkauden kaksoiskäskyn mukaan. Harvoin on kuitenkin niin. Ihmisen kunnia on usein itsekeskeistä ja vanhikotarkoituksessa lähimmäisen saattamista juuri päinvastaiseen tilanteeseen, kuin mitä Martti Luther katekismuksessaan totesi käskyn: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi selityksissä. Monesti vahingontekijä näyttelee nöyrää ja hämää sillä monia ”vallan kumppaneitakin”. ”…mutta sisältä te olette täynnä kuolleiden luita…” -Tosiasiassa ja käytännössä ei vahingonteon ja vääryyden kokeneen kanssa edes haluta enempää keskustella, eikä aikaansaatua vääryyttä haluta korjata. On mieluisampaa nautiskella omaa ja ryhmän maallisesti kuviteltua kunniaa. Uskon näkökulmasta vilunkipeli ei ole hyvä valinta, vaikka maallisessa näyttääkin voiton olevan sellainen, jota ei voida, eikä haluta maallisen oikeuden silmissä korjata.

Jotkut puhuvat ns. Kunnian taivaasta. Se, tavoitteleeko ihminen maallista ja henkilökohtaista kunniaa, vai Jumalan kunniaa, määrittää lopulta myös sen, onko ihmisen mielestään noudatettava perimmäisiä totuuksia vai ulkoisesti kullattua totuutta. Jos jälkimmäistä, kulissit maallisen kunnian ja määrittelyvallan näkökulmista säilyvät ja kun ihminen elää muodollisesti muiden ihmisten nähden ns. kunniakkaalta (maallisesti ja ulkokullaisesti) näyttävän elämän, hän siirtyy myös kuolemassa muiden samanlaisten palvonnassa ns. maallisen kunnian taivaaseen. Esim. Rikas mies- ja Lasarus -kertomuksessa Raamatussa oli kuvattu yhdestä näkökulmasta tuota tilannetta. Hengellisesti ja maallisesti ajallisesti kertyvä rikkaus tuottaa myös kuoleman jälkeen maallisen kunnian taivaan. Mutta Jumalan kunnian taivaassa on toisin. Ihmisen olisikin tärkeämpää ja oikeampaa Jeesuksen ohjeistaman mukaan tavoitella oikeaa totuutta, oikeaa oikeutta ja lähimmäisenrakkautta. Tavoitteletko sinäkin Raamatussa kuvattua Jumalan kunnian taivasta vai oman kunnian taivasta maallisten määrittäjäkumppaniesi kanssa. En suosittele. Parempi olisi tavoitella Jumalan kunnian taivasta. Ihmiselle riittää se, että Jumalan armo on heikoissa väkevä ja Jumalan kunnia tuottaa määrättömän iankaikkisen kunnian ja jo tässä ajassa vanhurskauden, rauhan ja ilon pyhässä hengessä.

Iloisia kesäpäiviä sinulle! A a anteeksi, -ja minulle! Onhan oikein rakastaa itseään kuin lähimmäistä! Ja lähimmäistä kuin itseään?!

Jumala on rakastanyt koppakuoriasia niin paljon, että on antanut niille suojaksi peitinsiivet.

Ja Jumala on rakastanut niin paljon lintuja (mm. lepinkäiset) että on antanut niille nokan, joilla kovakuoriaistenpanssari on helppo rikkoa.

Jumala on niin viisas. Vähän kuin olisi luonut sekä palokunnan, että pyromaanit.