Olisi korrektia lausua muutama myötätuntoinen sananen Lontoon uhreille: rukouksena tai terroristien sättimisenä.
Olisi myös ajankohtaista pohtia kunkin tykönään oppiuskontojen vaatimaa ehdotonta tottelevaisuutta ja patriarkaalista pappisvaltaa.
Olisi myös ajankohtaista pohtia kunkin tykönään oppiuskontojen vaatimaa ehdotonta tottelevaisuutta ja patriarkaalista pappisvaltaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä hyvää mitä tahdon, sitä en tee. Sitä pahaa mitä en tahdo, sitä teen.
Siinäpä pieni pohtimispalanen itsekullekin. Miksi on niin? Kaikki haluaisivat rakkautta ja hyvää mieltä ja millainen on itsekunkin maailma. Terroristit ovat pahoja yleisin silmin, mutta omassa laumassaan kunniakkaita sankareita. Voiko joku itseään sanoa hyväksi tai pahaksi? Tai toista kuvata näin?
Eräs asia on varma, meistä jokaisesta voisi tietyissä olosuhteissa kasvaa ihminen jota halveksimme yli kaiken. Sen kun ymmärtää jää kaikenlainen toisten halveksiminen ja vihaaminen pois. SILLOIN voi alkaa ymmärtämään jokaista ihmistä ja heidän vajavuuksiaan. Ei pahuutta ole lopulta kuin meissä itsessämme.
"Eräs asia on varma, meistä jokaisesta voisi tietyissä olosuhteissa kasvaa ihminen jota halveksimme yli kaiken"
Totta. Toisenlaisissa olosuhteissa. Mutta jos olisin ollut näissä kyseisissä toisissa olosuhteissa, niin en olisi se mikä nyt olen, joten koko kysymyksen pohtiminen on hyödytöntä. Minä olen mitä olen. Minä en ole sitä mitä olisin voinut olla.
"Voiko joku itseään sanoa hyväksi tai pahaksi? Tai toista kuvata näin?"
Voi, mutta silloin valehtelee. Oikeampi on puhua ystävistä ja vihollisista. Näinhän me yleensä määrittelemme hyvät ja pahat ihmiset.
Hyvää ja pahaa ei ole olemassakaan. Tai jos on, se on epäolennaista. Hyvä ja paha ovat PELKKIÄ sanoja. Niillä ei ole asia sisältöä. Ne on pakko määritellä, että niitä voi käyttää asianmukaisesti. Itsestäni hyvä on ystävä, tai minua hyödyttävä asia. Paha taas vihollinen tai minulle haitallinen asia.
"Sitä hyvää mitä tahdon, sitä en tee. Sitä pahaa mitä en tahdo, sitä teen."
En ymmärrä tätä ollenkaan. Jos haluan jotain asiaa, niin silloin teen sen. Jos taas en tahdo jotain asiaa, en sitä tee. Joskos selittäisit tämän, siinä nimittäin ei ole mitään järkeä. Ainakaan omalla kohdallani tämä on sama kuin sanoisi: 'Minä vihaan uimista, siispä uin.'
Oggi olento kirjoitti:
"Hyvää ja pahaa ei ole olemassakaan. Tai jos on, se on epäolennaista. Hyvä ja paha ovat PELKKIÄ sanoja. Niillä ei ole asia sisältöä. Ne on pakko määritellä, että niitä voi käyttää asianmukaisesti. Itsestäni hyvä on ystävä, tai minua hyödyttävä asia. Paha taas vihollinen tai minulle haitallinen asia."
Hyvän pyhittämisen ja pahan demonisoimisen typeryyden voimme helposti havainnollistaa ottamalla malliksi jonkun toisen adjektiiviparin, vaikkapa:
SUOLAINEN ja MAKEA
ja nyt kaikki joukolla kuvittelemaan persoonallista Makean Jumalaa, joka yrittää houkutella meitä kesäisellä SuolaisenJumalan siunaamalla päiväkävelyllä jäätelöostoksille. Kivitetään jäätelökioskit! Alas Vaahtokarkkidemoni!
sillä väliä, ymmärtääkö toisia ihmisiä vai ei. Ymmärtämättömyydestähän kaikki jaottelut hyviin ja pahoihinkin kumpuaa, terrorismit ja pienemmätkin riidat. Ja sitäpaitsi, emme voi olla varmoja tulevaisuutemmekaan olosuhteista, saattaahan olla, että elämä opettaa meitä kantapään kautta ymmärtämään erilaisia, halveksittujakin ihmisiä. Sanoisin että kenestä tahansa voi myös tulla vaikkapa sillanalla asusteleva juoppo, rikollinen tai mielenvikainen. Toki sitä sulkee mielestään kaiken sellaisen mahdollisuuden, mutta on olemassa syvempi tieto, että niin voisi käydä minullekin. Ja niitä vastaan hyökätään tai niitä arvostellaan, kuka mitenkin, jotta säilyisi tunne hallinnasta näiden asioiden kohdalla. Kun ihminen ymmärtää omat pelkonsa ja toisten ihmistenkin kohtaloiden kulun, ei tarvitse nostaa syyttävää tai halveksivaa sormeaan enää ketään vastaan. Eikö se olisi tärkeää meidän kaikkien kannalta?
Mielestäni hyvä ja paha ovat sanoja joilla on kyllä sisältökin, mutta ne eivät ole vastakohtia, toisensa poissulkevia vaan saman asian eripäät. Missä on hyvä siellä on myös paha. Missä on ilo siellä on suru. Missä on valo siellä on myös pimeys. Missä on nautinto siellä on kärsimys. Läsnä mahdollisuutena. Sen ymmärtäminen lisäisi myös oman elämän ymmärrystä. Kannattaako tavoitella näitä asioita ja onko se pysyvää, voiko jäädä roikkumaan niihin, pyrkiä pysäyttämään elämän.
Pyynnöstäsi huolimatta en selvennä alkulausettani, sen jätän ihan oman oivalluksen varaan, tai elämänkokemuksen, se tuo sen jos on tullakseen.
Paljon pahempaa, kuin olla ymmärtämättä toista, on luulla ymmärtävänsä. Parempi todeta, en ymmärrä häntä, kuin teeskennellä ymmärtävänsä, ja viimeisellä hetkellä tajuta, että molemmat puhuivat eri asiosta. Totuus on, että et voi ymmärtää ihmistä jota et tunne. En oleta, että kukaan joka ei tunne minua, ymmärtäisi minua.
Älkää yrittäkö ymmärtää. Siihen ette kumminkaan pysty. Jos yritätte ymmärtää, te vain ymmärrätte väärin. Ennemmin, älkää edes yrittäkö ymmärtää. Yritys tuo mahdollisuuden epäonnistumiselle.
"Sanoisin että kenestä tahansa voi myös tulla vaikkapa sillanalla asusteleva juoppo, rikollinen tai mielenvikainen."
Ei voi. Olet täysin väärässä. Oliko tuo vitsi? Ymmärrätkö elämästä yleensä ottaen mitään. Minusta ei voi tulla. Ehkä tämä on juuri ymmärtäväisyyttäsi. Rinnastat muut ihmiset itseesi. Sitä kutsutaan typeryydeksi. Se, vaikka sinusta voisi vielä tullakkin rikollinen, ei se tarkoita, että muut olisivat niin heikkoja. Ja tarkoittaako tuo, että(kuvitellaan että tämä olisi mahdollisuus) minusta voi tulla rikollinen, tekisi rikoksesta sen hyväksyttävämpää? JOS teksin rikoksen, ja jäisin kiinni, en minä valittaisi tuomiostani.
"Pyynnöstäsi huolimatta en selvennä alkulausettani"
Koska sitä ei voi selventään. Kyllä minä tiedän aika varmasti(kolmisen vaihtoehtoa, yksi yli muiden johtuen muista höpinöistäsi) mitä yritit varmastikkin hakea takaa, mutta en kommentoi siihen, ennen kuin ymmärrät kertoa sen tarkasti. Sitä ennen, se tarkoittaa vain sitä, että sinä et tiedä, mikä on itsellesi parasta(yksi kolmesta mitä se tarkoittaa).
ei ole ikinä ratkaissut eikä tule koskaan ratkaisemaan yhtään ihmiskunnan ongelmaa. Sääli tulee uhreja ja omaisia mutta myös niitä kristittyjä ja muslimeita, jotka jo nyt ovat toistensa kurkussa, vaikka vielä ei ole edes varmaa tietoa iskun tekijöistä. Mutta oli se sitten Al-Qaida tai IRA, kannattaa muistaa että fanaattinen ääriryhmä ei kummassakaan tapauksessa edusta kaikkia uskovia. Sitä paitsi sama Jumala on kaikki luonut: juutalaiset, kristityt, muslimit, hindut, buddhalaiset, shamanistit, wiccat, ateistit... ei ihmisiä pitäisi koskaan ajatella etupäässä uskovina vaan ihmisinä.
Olen tänään rukoillut uhrien ja omaisten ja niidenkin puolesta, jotka joutuvat syyttömänä kärsimään välillisiä seurauksia. Mutta sanat ovat vähissä, mitä voisi sanoa? Herra armahda tätä hullua maailmaa... he eivät tiedä mitä he tekevät.