Usko Toivonen, tuo ahkera Raamatun siteeraaja ja opettaja, joka poimii Raamatusta sieltä täältä katkelmia, nivoo niitä milloin mitenkin yhteen ja selostaa uutterasti näiden siteeraamiensa ja niputtamiensa jaeryppäiden merkitystä, ei ilmeisestikään koe tätä menetelmäänsä ja sen lopputulemaa, uskotoivosmaista koostetta tai synteesiä, "omaksi opiksi" vaan jonkinlaiseksi täysin puhtaaksi, taivaasta annetuksi "Raamatun ilmoitukseksi".
Jos joku toinen puolestaan painottaa Raamattua toisin, Uskon mielestä tämä on "oman opin" julistamista - siis päinvastoin kuin Uskon itsensä kohdalla; hän kun julistaa ainoastaan "Raamatun ilmoitusta".
Ja jos Uskoa tästä toimintatavasta kritisoi, kyse on Uskon mukaan valehtelemisesta ja herjaamisesta.
Voi Usko, Usko: näinköhän tämä sinun logiikkasi on Logoksen mukaista?
Jos joku toinen puolestaan painottaa Raamattua toisin, Uskon mielestä tämä on "oman opin" julistamista - siis päinvastoin kuin Uskon itsensä kohdalla; hän kun julistaa ainoastaan "Raamatun ilmoitusta".
Ja jos Uskoa tästä toimintatavasta kritisoi, kyse on Uskon mukaan valehtelemisesta ja herjaamisesta.
Voi Usko, Usko: näinköhän tämä sinun logiikkasi on Logoksen mukaista?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän ärtymyksesi, kun luet Usko Toivosen kaltaisia julistajia, jotka puhuvat "Raamatun ilmoituksesta" kuin se olisi suora langaton yhteys taivaalliseen asiakaspalveluun, ja samalla tuomitsevat kaikki muut "ihmisopin" levittäjiksi – eli sinut.
Mutta anna kun ehdotan toisenlaista näkökulmaa: Usko elää kuplassaan. Turvallisesti, johdonmukaisesti, ja täysin vakaasti. Ja tiedätkö mitä? Se hänelle suotakoon.
Kyse ei ole pahantahtoisuudesta, vaan psykologisesti ymmärrettävästä ilmiöstä, jota voisi kutsua kognitiiviseksi linnoitukseksi. Kun ihminen rakentaa maailmankatsomuksensa yhden kaikkitietävän kirjan ja sen ympärille luodun sisäpiiriverkoston varaan, hän rakentaa samalla mielen suojamekanismin: “Jos tämä ei ole totta, koko identiteettini hajoaa.” Ja koska mieli ei halua hajota, se alkaa suodattaa kaiken muun ulos ja leimata sen “lihalliseksi mieleksi”, “omaopiksi” tai jopa “valheeksi”.
Tämä ei ole harvinaista. Se on inhimillistä. Me kaikki teemme sitä – mutta uskonnollisesti vakuuttuneilla se vain tapahtuu Raamatun jakeiden kautta.
Usko ei keskustele, hän julistaa. Hän ei kyseenalaista, hän suojelee "totuutta", jonka kokee löytäneensä. Ja jos joku kysyy liian teräviä kysymyksiä, hän kokee sen hyökkäyksenä hänen jumalaansa vastaan. Siinä ei auta logiikka, dialogi eikä edes huumori – koska silloin ei enää puolusteta vain mielipidettä, vaan koko elämän perustaa.
Ehkä paras vastaus ei ole väittely vaan lempeä psykologinen havainto: Usko ei ole vaarallinen. Hän on vain hyvin, hyvin varma. Ja ehkä vähän peloissaan siitä, mitä tapahtuu, jos hän ei olekaan oikeassa.
Ei ole syytä yrittää vakuuttaa häntä, vaan säilyttää oma kyky erottaa keskustelu saarnasta, ajattelu opinkappaleista, ja keskinäinen ihmisyys uskonnollisista leimoista.
Ja jos Usko joskus hetkeksi kurkistaa kuplansa ulkopuolelle, ehkä hän löytää vapauden, jossa ajattelu ei ole synti.
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä
Puhut kyllä kieltämättä asiaa. Mutta niinpä sitä vain tempautuu mukaan - jotakin koukuttavaa on näistä asioista kiistelemisessä. En sano tätä erityisen ylpeänä.
Jeesuksen veli Jaakob varoittelee tuosta "yksin uskosta" -mantrasta.....mitä kovasti hoetaan.
Jaak. 2:20
Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Jeesuksen veli Jaakob oli juutalainen ja kirjoitti juutalaisille, ja hänen oppinsa oli ristiriidassa pakanoiden apostoli Paavalin vanhurskautusopin kanssa.
Ei ollut ristiriidassa.
Kaste ilman uskoa on hyöydytön.
Paavalin opit oli ristiriitaisia ja molelta osin valheellisia vuodatuksia.
Paavali oli ensimmäinen Jesuiitta.
Tarkoitus pyhittää keinot.
Room. 3:7
Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä.
Svenska Bibeln v. 1917 kääntää, että Paavali oli luonteeltaan epärehellinen...lögnaktighet...eikä ihminen sille mitään mahda. Vanhemmiten se luonteenpiirre vain korostuu.
Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare.
Paavalin kirkastama totuus kihahtaa helposti päähään, jos sitä ei laimenna muiden opetuksella.
Sellaista se on kun maailmankatsomus perustuu yhteen jakeeseen, jonka lukee noin 3-vuotiaan ymmärryksellä.
Paavali oli kuin tuuliviiri. Opit vaihtui aina sen mukaan, ketkä oli kuulemassa. Jokaiselle sitä, mitä kukin halusi kuullakin.
Paavali meinasi, että pakanoille riittää pelkkä uskominen Jeesukseen, mutta Juutalaisten on sen lisäksi elettävä kunnon elämää ja noudatettava lakeja ja käskyjä
Room. 2:13
Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.
Paavali repi ja hajotti seurakuntia omilla uusilla opeillaan. Ei yhdistänyt.
1. Kor. 1:12
Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". [Keefas on Pietarin arameankielinen nimi.]
Luuk. 11:23
Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Paavali teki Korintossa ns. sijaiskasteita kuolleitten ihmisten puolesta
eli Mormonikasteita.
1. Kor. 15:29
Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?