Tuntuu vaikealta uskoa, että ihminen olisi tarkoitettu vain palvomaan Jumalaa. Muuta elämää ei ole kuin nimeksi.
Ihminen tarkoitettu palvomaan?
Anonyymi-ap
12147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Palvomista vaatisi vain täydellinen narsisti.
Ja sellaista ei pidä päästää mihinkään vaikutusvaltaiseen virkaan.
On kysymys ikuisuudesta.
Jos tunnustat Jeesuksen Herraksesi, "et ikinä kuole. Ja vaikka kuolisitkin saat elää."
Tämä on sitä palvontaa.
Miksi tuollaistakaan pitäisi tehdä?
Miksi valehdella itselleen
Usko ei ole jokamiehen.
Ja jos haluaa olla kuoleman jälkeen " siellä missä on itku ja hammasten kiristys" niin siittä vaan.
Tietenkään kyse ei ole siitä, että joku haluaisi tuollaiseen paikkaan kuoleman jälkeen. Ajatuskin on typerä. Kaikki vain eivät usko satuihin.
Ei tietenkään ole tarkoitettu palvomaan satuolentoja. Mutta Peräilmaa laskemaan on luotu. Ja sitä kannattakin päästellä, sillä Peräilma pelastaa. Ai miltäkö? No tietysti tuperkkelilta, rutolta, aitseilta, tippureilta ja tappureilta, kurkkumärältä, myrkkyruumalta ja zsyviilikseltä.
Usko Jumalaan riittää ja hänen tahtonsa toteuttaminen!
Mutta mikä jumala tulisi valita, ja mistä tietää, mikä todella on hänen tahtonsa?
Jos joku väittäisi omiaan jumalan tahtona, mistä tietäisit erottaa, onko kyse jumalan tahdosta vai ei?
Elämän eläminen hyvin on palvelus sille, joka meidät loi. Sehän on paras palvelus.
Elää ihmisiksi ja olla hyödyksi, auttaa lähimmäistä ja auttaa ihmiskuntaa kehittymään. Kuten se on evoluutioon meille kirjoitettu.
Näin itsekin ajattelen. Tekee parhaansa tavallisena ihmisenä ja jos se ei riitä, ei voi mitään. On ainakin ollut rehellinen itseään ja muita kohtaan.
Jumala loi meidät vapaatahtoisiksi persooniksi. Hän iloitsee lapsistaan. Mutta vapaaseen tahtoon kuuluu myös negatiiviset tunteet. Enkeleistä kolmannes kapinoivat hyvää Isäänsä vastaan. He hylkäsivät Isänsä. Ylienkeli Luzifer johti heitä. Ylpeyteen ja pahuuteen langenneet heitettiin maanpäälle taivaasta. Heidät riisuttiin loistostaan. Luziferistä tuli saatana, joka edusti kaikkea pahuutta. Enkeleistä kehittyi demonit, saatanan käskyläisiksi. Myös ihmisissä on taipumus pahuuteen ja hyvän Jumalan syyttämiseen kaikesta, mikä ei tyydytä häntä. Siksi armonajan lopussa, on lopullinen jako, kapinallisen saatanan joukkoihin, pahuuden itsensä hallinnoimaan helvettiin. Tai Hyvän Isämme, sanoinkuvaamattoman loisteliaaseen ikuiseen kotiin, Hänen rakkaiksi lapsikseen, joilla on elämänsä aikana hankittu ehdoton riemullinen halu, olla Isänsä lapsi.