Lapsia pelottaa hyvä politiikka.
Poliittisesti korrektit aikuiset toimivat mielestään fiksusti puhumalla hyvää kaikista, vaikka toimivat salaa julmasti lähimmäisiään kohtaan.
Mutta lapset huomaavat, kun sanat ja teot eivät kohtaa, vaikka lapset käsittelevätkin alkuun sanoja sanoina ja tekoja tekoina.
Lasten maailmassa pahimmat sanat ovat uhkaavia sanoja ja pahimmat teot ovat kiusaamista.
Yhteiskunnassa ihmiset käsittävät pahuuden olevan lähinnä pahoja tekoja, koska ne kohdistuvat materiaan.
Uhkaukset mielletään kuuluvaksi immateriaaliseen maailmaan, koska niitä ei vielä ole implementoitu pahuudeksi.
Kasvaessaan lapset ymmärtävät, että valheellisessa yhteiskunnassa sanat ja teot eivät seuraa toisiaan loogisesti.
Yhteiskunnan valhe ja toisaalta armottomuus ja ehdottomuus vievät pois toivon, ja toivon kadottaminen ahdistaa lapsia.
Aikuiset voivat käsitellä ahdistusta kovuudella ja väkivallalla.
Maailman armottomuus ja ehdottomuus luovat soturihengen, mikä auttaa aikuisia omasta mielestään luovimaan kohti parempaa tulevaisuutta.
Kun missä tahansa soditaan, niin aikuiset kovettavat itsensä, ja se heijastuu kansalaisten käyttäytymisenä toisiaan kohtaan.
Mutta lapset eivät osaa sotia tai käsitellä sotaa kovettamalla itseään.
Itsensä kovettaminen saa lapsissa aikaan ahdistuneisuutta.
Kovettaminen merkitsee itseensä käpertymistä, mikä on samanlainen reaktio kuin ahdistuneella ihmisellä on.
Siksi sodan kovettamat lapset ovat käsittämättömästi ahdistuneita, vaikka aineellinen hyvinvointi ja turvallisuus olisivatkin vallitsevina yhteiskunnassa.
Yhteisesti jaettua ahdistuneisuutta eivät pillerit poista.
Poliittisesti korrektit aikuiset toimivat mielestään fiksusti puhumalla hyvää kaikista, vaikka toimivat salaa julmasti lähimmäisiään kohtaan.
Mutta lapset huomaavat, kun sanat ja teot eivät kohtaa, vaikka lapset käsittelevätkin alkuun sanoja sanoina ja tekoja tekoina.
Lasten maailmassa pahimmat sanat ovat uhkaavia sanoja ja pahimmat teot ovat kiusaamista.
Yhteiskunnassa ihmiset käsittävät pahuuden olevan lähinnä pahoja tekoja, koska ne kohdistuvat materiaan.
Uhkaukset mielletään kuuluvaksi immateriaaliseen maailmaan, koska niitä ei vielä ole implementoitu pahuudeksi.
Kasvaessaan lapset ymmärtävät, että valheellisessa yhteiskunnassa sanat ja teot eivät seuraa toisiaan loogisesti.
Yhteiskunnan valhe ja toisaalta armottomuus ja ehdottomuus vievät pois toivon, ja toivon kadottaminen ahdistaa lapsia.
Aikuiset voivat käsitellä ahdistusta kovuudella ja väkivallalla.
Maailman armottomuus ja ehdottomuus luovat soturihengen, mikä auttaa aikuisia omasta mielestään luovimaan kohti parempaa tulevaisuutta.
Kun missä tahansa soditaan, niin aikuiset kovettavat itsensä, ja se heijastuu kansalaisten käyttäytymisenä toisiaan kohtaan.
Mutta lapset eivät osaa sotia tai käsitellä sotaa kovettamalla itseään.
Itsensä kovettaminen saa lapsissa aikaan ahdistuneisuutta.
Kovettaminen merkitsee itseensä käpertymistä, mikä on samanlainen reaktio kuin ahdistuneella ihmisellä on.
Siksi sodan kovettamat lapset ovat käsittämättömästi ahdistuneita, vaikka aineellinen hyvinvointi ja turvallisuus olisivatkin vallitsevina yhteiskunnassa.
Yhteisesti jaettua ahdistuneisuutta eivät pillerit poista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.