Mitä uskonyhteisöt synnyttävät?

Erinomainen aloitus. Taloudellinen riisto on yksi hengellisen väkivallan muoto, jota valitettavan usein harjoitetaan omantunnonpakotusta hyödyntäen ja katteettomia siunauslupauksia esittäen. Vastuu jää kuulijalle eli maksajalle.

Siksi Jeesus sanoikin että autuaita ovat köyhät.
Ei ole mitä riistää.

Minulla on omakohtainen kokemus naapurissani asuvasta nuoresta naisesta, jonka elämä on suistunut raiteiltaan juuri aloituksessa esiin tuodusta syystä. En aio mennä yksityiskohtiin hänen tilanteestaan, vaikka tunnen tapauksen hyvin tyttöä koskevan äidin kertomuksen pohjalta. Näen tämän nuoren naisen lähes päivittäin, enkä voi sanoa, että näkemäni tuo iloa – päinvastoin.

Tytön äiti on syvästi huolissaan tyttärensä kohtalosta. Hän on kertonut, kuinka hänen tyttärensä houkuteltiin liittymään erääseen kristilliseen lahkoon. Pian liityttyään yhteisöön tytär joutui manipuloinnin kohteeksi. Häntä moitittiin ulkonäöstään – hänelle sanottiin, että hän on liian lihava, ja hänet painostettiin noudattamaan yhteisön suosittamaa ruokavaliota. Lisäksi hänen odotettiin osallistuvan kaikkiin yhteisön tapahtumiin ja sulautuvan täysin heidän toimintaansa.

Äidin mukaan yhteisö pyrki eristämään tytön kaikista ulkopuolisista vaikutteista. Hänen yhteytensä äitiin haluttiin katkaista, sillä äiti ei halunnut liittyä kyseiseen yhteisöön. Tytön ystävyyssuhteet ulkopuolisiin, joita pidettiin "jumalattomina", pyrittiin katkaisemaan kokonaan. Hänen elämänsä rajattiin yhteisön sisäpiiriin, jossa oli elettävä yhteisön tiukkojen opetusten ja sääntöjen mukaisesti.

Vuosien mittaan tämä kontrollointi johti vakaviin mielenterveysongelmiin. Yhteisö ei kuitenkaan myöntänyt vastuuta, vaan syytti tytärtä siitä, että hän ei ollut tarpeeksi uskollinen heidän säännöilleen – heidän mukaansa Jumala rankaisi häntä tottelemattomuudesta ja paholainen oli riivannut tytön.

Lopulta tytön äiti joutui hakemaan apua ammattilaisilta, sillä tilanne oli kärjistynyt sietämättömäksi. Tyttären mielenterveys romahti täysin, ja hänen hoitonsa aloitettiin alan sairaalassa lääkehoidoilla.

Näen tytön edelleen lähes päivittäin, sillä hän asuu naapuritalossa. Näkemäni on sydäntäsärkevää: hän kävelee kuin zombi - varjo entisestä itsestään – lääketokkurassa, kykenemättömänä normaaliin arkeen. Hän ei ole ollut vuosiin työelämässä ja elää mielenterveytensä vuoksi sairaseläkkeellä. En usko, että hän kykenee enää koskaan palaamaan työelämään, vaikka yhteiskunta pyrkiikin aktiivisesti tekemään töitä hänen mahdollisen työllistymisensä eteen. Hänen äitinsä on tilanteessa voimaton – mikään ei tunnu enää auttavan.

Ei naisten ulkonäköä saisi arvostella.

Ei sanoa että ei ole hyvännäköinen pylly, laihduta.

Ei meille pastoreille ole mitään silmänruokaa liikalihavista naisista.
Hame ja pystyyn nostettu rintamus ovat lauantaiaamuinen varustus niille naisille, jotka tulevat jumalanpalvelukseen. Olkoot kotonaan sitten vaikka pieruverkkareissaan.
Meillä on monia pastoreidemme joukossa, jotka käyttävät mm. sukkahousuja ja naisten stringejä.

Kyllä jumalhulluus luokitellaan mielisairaudeksi.
Jumalhulluus on pastoreiden, pappien ja muun kirkollista nimeä kantavan roskasakin aikaansaamaa.

On syvästi häiritsevää ja irvokasta, että ihmisen itselleen luomat jumalakuvat valjastetaan lyömäaseiksi. Niitä käytetään alistamiseen ja nöyryyttämiseen, henkiseen vallankäyttöön sekä taloudelliseen hyväksikäyttöön — usein täysin ilman empatiaa tai inhimillistä ymmärrystä.

Raaittiissa seruakunnassa on Pyhän Hengen vaikutus ja se rakentaa ja eheyttää. https://www.youtube.com/watch?v=vn1w4X4L55k

Uskoon tulleet rakentavat ympärilleen näkymättömät kalterit.
Ovat tyytyväisiä, kun voivat maksaa kymmenyksiä vartijoilleen.

Uskonnollisessa maailmassa on kompastuskiviä ja "kulttuuria vaihtavat" ovat alttiita kompastumaan koska ovat uudessa ympäristössä uskontokunnissa joista ei ole aikaisempaa kokemusta johon olisi esimerkiksi lapsesta saakka kasvanut.
Siellä missä ihmiset toimivat on aina ristiriitojakin.
Ihmiset tuovat jokainen kaikki omat vikansa uskontokuntien seurakuntiin ja niissä joilla on vuosikymmenien kokemusta on ihmisiä jotka eivät ajassakaan ole suostuneet kaikista vioistaan luopumaan.
Taivaallisia vasten jokainen jää toiseksi hengellisessä asioissa.
Jäsenillä on jokaisella omat elämäntilanteet ja ovat heterogeenistä joukkoa mutta homogeenistä joukkoa hengellisessä arvossa.
Elämänkokemukset myös ovat jokaisella erilaiset.

Ristiriitoja syntyy kun ryhdytään "vanhemmiksi" ja ihmisen oma hengellinen yhteys taivaalliseen häiriintyy.

Jokaisen pitäisi ymmärtää että olisi uskonasioissaan yhteydessä Kristukseen - Jumalaan ja että ihmisten ryhmissä ollaan vain ihmisten kanssa.

"Mielenterveysasiat" korjaantuvat uskossa.
Silloin kun ihminen ns. tulee uskoon on synnin tunto ja henkinen sekä hengellinen kokemus vahvanlainen että heilauttaa ihmistä.

Niin että pojasta ei ole polvi parantunut kun on näin käynyt

Uskonyhteisöt synnyttävät paljon aviottomia "Jumalan lapsia", jotka joutuvat kastamaan omien eriseurojensa nimiin, koska isästä ei ole tietoa/varmuutta. Kukaan ei ole nimittäin tunnustautunut heidän isäkseen, mutta paavi ja kirkkoisät ovat kyllä vahvoja isäehdokkaita maan kuningasten ohella.

"Kaikille käskyille uskollinen" Adventtimorsiankin on ehtinyt perustaa perheen Ylkäänsä odotellessaan ja lapsiakin yksinhuoltajaporttomorsiamelle on siunaantunut "kiitettävä" määrä.

https://www.adventist.fi/tietoa/organisaatio/
Seitsemännen päivän adventisteilla on maailmanlaajuinen kirkko-organisaatio sekä yhteinen oppi ja seurakuntajärjestys. Olemme läsnä lähes jokaisessa YK:n tunnustamassa maassa. Olemme yhtä suurta perhettä! Vuoden 2019 alussa kirkon maailmanlaajuinen jäsenmäärä oli 21,4 miljoonaa kastettua jäsentä.