Ennen kuin ryhtyy ateistiksi

Aivan todella tarkkaan.
Sen kun tekee ei koskaan ala ateistiksi!

Ateismi on terveen ihmisen luontainen asetus. On uskomattoman hyvä olla, elää ja aikanaan kuolla.

Eihän ateismi ole valinta. Kun yhdestäkään jumalasta ei ole ensimmäistäkään todistetta, rationaalinen johtopäätös on olla uskomatta sellaisten olemassaoloon. Jos ei jumaliin usko, on ateisti. Simple as that.

Julistan ateismis j8ka päivä olen tuomari oikeudeessa. Avuztajani eivät ole he ovat vajakkeja. Siitä huolimatta oikeutta jaetaan. Ripululi tuli. Lahkeekseen. Avataan yleisesti. Oikeus asioissa järkeä haju. Si ino istuu vierellä ja extreme hullu.

Kannattaa harkita hyvin tarkkaan
ennen kuin sekoittaa päänsä
jumalapotaskalla.
Uskova ei tervettä päivää näe.

Ei ateistiksi ryhdytä. Se on johtopäätös.

Tämä on sama kun sanoisi että "kannattaa harkita hyvin tarkkaan kunnes ryhtyy ajoulupukiksi". Et valitse sitä ettet usko joulupukkiin, vaan se on johtopäätös.

ennen kun alkaa pitämään aku ankkaa todellisena niin on harkittava hyvin tarkkaan mitä etuja siitä tulee

Harkinta ja järjen käyttö on paikallaan monesssa asiassa.

Olisi mukava kuulla mihin harkintaan ja rationaaliseen argumentaatioon perustuu se, minkä jumalan niistä kaikista uskovainen on valinnut? Moneenko uskontoon perusteellisesti tutustuivat, ennen kuin valinnan tekivät ja mikä oli ratkaiseva valintaperuste?

Ihminen on de facto syntyessään ateisti ilman minkäälaista harkintaa.

Jotkut heikkolahjaiset ja apukoululaiset tämän jälkeen haksahtavat teisteiksi.

Tästä voi kuitenkin vielä tervehtyä takaisin ateistiksi joten toivoa on! Tsembbiä!

Ei ateistin tarvi rekisteröityä mihinkään, eikä ateistin tarvi ilmoittaa sitä kenellekään

Eipä tässä ateistina tarvitse mihinkään ryhtyä, mitä sitä miettimään.

Se on juuri näin. Nonteistin ei tarvitse harkita mitään, sen kun vain on välittämättä uskonnoista yhtään mitään, mutta ateistin on syvän pohdinnan jälkeen tehtävä johtopäätös, ettei jumalia ole olemassa.