suru,tunne joka polttaa sydemmeen reiän,tuottaa kipua ja suo unettomia öitä.
Viikkoja ja vuosia,tuskaa hiljalleen laimentaen vie aikaa,mutta haavat,muistot ja ikävä ei katoa aikaan.Vaan jää sydämmeen kaipaavan.
sen tuskan yksin vain menetyksen kokenut saa kantaa,ei ymmärrä muut ihmiset lainkaan olla hiljaa tai oikealla tavalla auttaa,vaan silti täytyy koittaa jatkaa ja jaksaa myös uudet murheet ja haukut kantaa.
Vaan yö pimeydessään myös tuskan tuo suurena aina uudestaan,saa kyyneleet poskelleni valumaan ja niiden muodostamaan vuolaan virran joka saa silmäni sumenemaan ja lopulta nukahtamaan.
Mut ei unikaan välttämättä hyvä,kun mieleen palaavat muistot menetetystä läheisestä,kasvot hymyilevät jotka vereen pyyhiytyy pois ja saa aamulla herään ja näkemään taas päivän ilman häntä.
päivällä tuntuu että on yksin,kun ei ole sitä kelle kertoa mitä tein eilen.Ei ole sitä olkapäätä johon tukeutua ettei kaatuisi mailman murjomana.
tuska lähteneen tuoma suuri läheisilli,niin ettei itsemurha lie monella kaukana.vaan itse ajattelen sitä kipua minkä tuonut on menetykset omat ja tajuan ei ansaitse kukaan moista,en tahdo samaa pahaa vanhemmilleni,ystävilleni ja läheisille,mun on pakko jaksaa vaikka vain takia heidän,mut tässä tapauksessa en petä heitä.
mä en voi lähteä viiltämättä haavaa johkin,se estää epätoivoisia ajatuksiani käymästä toteen.vaan silti tämä tunne vie minussa voiton ja mä kai turhaan toivon et loppuis tää epätoivo.
-ikuisesti kaivaten ja rakastaen:
ainoaa veljeä,2 bestistä,4 poikakaveria,elämäni ainoaa suurta rakkautta ja kummitätiä
Viikkoja ja vuosia,tuskaa hiljalleen laimentaen vie aikaa,mutta haavat,muistot ja ikävä ei katoa aikaan.Vaan jää sydämmeen kaipaavan.
sen tuskan yksin vain menetyksen kokenut saa kantaa,ei ymmärrä muut ihmiset lainkaan olla hiljaa tai oikealla tavalla auttaa,vaan silti täytyy koittaa jatkaa ja jaksaa myös uudet murheet ja haukut kantaa.
Vaan yö pimeydessään myös tuskan tuo suurena aina uudestaan,saa kyyneleet poskelleni valumaan ja niiden muodostamaan vuolaan virran joka saa silmäni sumenemaan ja lopulta nukahtamaan.
Mut ei unikaan välttämättä hyvä,kun mieleen palaavat muistot menetetystä läheisestä,kasvot hymyilevät jotka vereen pyyhiytyy pois ja saa aamulla herään ja näkemään taas päivän ilman häntä.
päivällä tuntuu että on yksin,kun ei ole sitä kelle kertoa mitä tein eilen.Ei ole sitä olkapäätä johon tukeutua ettei kaatuisi mailman murjomana.
tuska lähteneen tuoma suuri läheisilli,niin ettei itsemurha lie monella kaukana.vaan itse ajattelen sitä kipua minkä tuonut on menetykset omat ja tajuan ei ansaitse kukaan moista,en tahdo samaa pahaa vanhemmilleni,ystävilleni ja läheisille,mun on pakko jaksaa vaikka vain takia heidän,mut tässä tapauksessa en petä heitä.
mä en voi lähteä viiltämättä haavaa johkin,se estää epätoivoisia ajatuksiani käymästä toteen.vaan silti tämä tunne vie minussa voiton ja mä kai turhaan toivon et loppuis tää epätoivo.
-ikuisesti kaivaten ja rakastaen:
ainoaa veljeä,2 bestistä,4 poikakaveria,elämäni ainoaa suurta rakkautta ja kummitätiä
Vastaukset 2
Vanhimmat
voisi kertoa,mitä suru tuo tullessaan...
ton tekstin tarkotus oli kertoo et se menetyksen tuoma tuska kestää kauan ja sitä ei ymmärrä ne jotka asiaa ei kokenut ole,ja että se ikävä menetettyä kohtaan on joka päiväistä eri asioista ja paikoista tulee tämä mieleen.se masennus mikä siitä seuraa ajaa epätoivoon jota jotkut ihmiset vielä ruokkii sanoilla ja teoillaan kun ei käsitä että nyt tolla on vaikeaa ja että menetyksen lisäksi on kannettava paljon muutakin ikävää,siltä kun ei voi välttyä.Ajatus itsarista on yleinen kun ahdistaa ja tuntee jääneensä yksin ymmärtämättömäksi,ei saa sitä tukea mitä menetetyltä sai,täytyy oppia elämään ilman häntä.Mut menetys saa myös tajuamaan (ainakin minut) kuinka tärkeitä on läheiset ja ystävät,saa harkitsemaan sanoja joita lausua heille,ehkä sanon haista paskan sijasta,olet minulle tärkeä jne..
mut eiköhän toi teksti ny suurin piirtein kertonu asiansa ilman tätä lyhyttä selvitystä